Päätin osallistua motiviren kesäkroppa haasteeseen koska kansan liikuttaminen on erittäin hyvä juttu ja mun sydäntäni lähellä, ja haluan osaltani osallistua tälläisiin jotta niitä sitten tehtäisiin jatkossakin. Vaikka omien treenejen ja koululiikunnan lisäksi on välillä vaikeaa löytää aikaa, niin olemalla luova ja soveltamalla onnistunee :)
Tänään tein alkukuntotestin, ja yllätyin iloisesti. Sain vatsoja tehtyä tällä ohjeella hurjat 26 kpl minuutissa! Kun aiemin en ole saanut yhtäkään! Ainoa oleellinen ero ohjeessa oli että kädet ojennetaan suoriksi eteen ja selkä nousee maasta sen verran että ranteet menevät polvien yli. Ja se onnistui. Jeee! Joten sain punnerruksista, vatsoista, kyykyistä ja kolmen minuutin askellustestistä yhteensä 16 pistettä, päästen hyvän ylärajalle. Aika huimaa. Siihen tähdätään että sitten 6 vkon jälkeen tulokseksi tulee erinomainen.
Tänään oli koulussa todellinen maanantaifiilis, väsytti vaan ihan hulluna. Mutta kun pääsi salille asiakkaan kanssa joka oli ihan fiiliksissä kaikesta liikunnasta ja teki mahtavalla innolla kaiken, niin olo kyllä parani huimasti!
maanantai 30. maaliskuuta 2015
sunnuntai 29. maaliskuuta 2015
Pitääkö PTn olla timmi ollakseen uskottava?
Tässä Helsingin sanomien juttu joka puhutteli minua. Olen ajatellut miten paljon helpommin lähestyttävä olisi PT joka osaa samaistua ja ymmärtää kenties paremmin kuin koko ikänsä liikuntaa harrastanut sen millaisia haasteita kohtaa ihminen joka ei ole lapsesta asti tottunut ja halunnut liikkua.
Olen kuullut että uskottavuus kärsii kun ei itse ole täysin tikissä. Ja varmasti tietyissä piireissä kärsiikin. Toisissa kenties kuitenkin kasvaa, kun todella tiedän oman kokemuksen kautta mistä puhun. Tämäkin oikeastaan sivuaa taas sitä samaa asiaa, itsensä ja toisten arvostamista sellaisena kuin he ovat, ilman ulkonäköön perustuvaa arvostelua. Minua kun joku vieras katsoo kadulla, voi hyvin ajatella että tuokin läski saisi mennä joskus lenkille. Ei se päällepäin aina näy että liikkuu joka päivä useamman tunnin ja on pudottanut painoaan yli 20 kiloa, ja että kunto on parempi kuin monella hoikemmalla. Puhumattakaan siitä millaiset tiedot ja taidot siellä pään sisällä voi olla. Vaikkei vatsalihakset näkyisikään.
lauantai 28. maaliskuuta 2015
Pitsaperjantai ja salivierotusoireita
Eilen tehtiin murun kanssa pitsaa. Söin koko ison pitsan, nautinnolla ja hyvällä omallatunnolla. Nautiskelin oikein, itsetehty pitsa on kyllä herkkua. Mutta sitten siinä mahan vieressä sohvalla pötköttäessä muistin kyllä miksi en enää toimi noin useammin. Maha oli pinkä ja olo ähkyinen. Kyllä kunnon iso iltapalasalaatti voittaa pitsaperjantain.
En ole ollut viikkoon salilla. Alkaa olla semmoinen olo että ratkean saumoistani. Eilen oli vesijumppaa, mutta eihän se nyt mitenkäänpäin toimi korvikkeena. Mutta pakko sanoa että nyt ymmärrän paremmin mitä ope tarkoitti sillä että joskus on hyvä pitää kevyempi viikko, että herää nälkä treenata. Mulla todella on herännyt nälkä, en malta odottaa että pääsen maanantaiaamuna salille. Ja toki samalla tuo lonkka on toipunut, enää ei ole särkenyt ollenkaan. Uudella innolla heti maanantaista siis salille, kokeilemaan miltä se rauta nyt tuntuu.
Tulevaisuus on ollut viimeaikoina aika paljon mielessä, millon mietin jatko-opintoja miltäkin kannalta. Kovin pitkät opinnot ei välttämättä kiehdo, haluaisin kuitenkin päästä jo ihan työelämässä uraa luomaan ja leivän syrjään kiinni. Mutta katsellaan nyt, kun pitää silmät auki ja vaihtoehdot avoimina niin tiedä mitä vielä tulee vastaan.
Myös painonpudotuksen tavoitteet ja aikataulu on ollut mielessä, ei sillälailla epäterveen fanaattisesti kuin joskus, mutta sillälailla että olen laskeskellut mikä se mun painoni voisi realistisesti olla jos tähtäisin vaikka 25 % rasvaprosenttiin. Matikkaahan se vaan toki on ja tosielämä voi olla toisenlainn, mutta jos saisin rasvatonta massaa kasvamaan muutaman kilon (siis ajan kanssa, en tod. oleta että se nousisi nopeasti, nyt pitää muistaa että mä teen tätä lopun ikää, enkä odota pikaratkaisuja) ja tähtäisin tuohon edellä mainittuun rasvaprosenttiin joka musta ainakin tällä hetkellä tuntuu aika hyvältä koska kuten olen monesti ennenkin maininnut, pidän siitä että nainen on pehmeä, ja olen isopovinen jo luonnostaan, niin sillon mun tavoitepainoni olisi n. 70 kiloa. Joten olen ollut alusta alkaen aika oikealla tiellä. Vaikka tiputtaisi ihanneprosentit 20% niin paino olisi n. 66 kiloa. Joten aika hyvin olen osannut asiaa arvioida ilman tuota kehonkoostumusmittaustakin, vaikka se sitten varmisti tuon tämänhetkisen rasvattoman massan painon. Nyt koitan päästä alle 80 kilon valmistumiseen mennessä, sopivan hidas tahti kun matkaa on alle 2,5 kiloa, ja valmistun toukokuun 29. päivä.
Haasteeksihan tässä muodostuu se, että miten pystyisi laihtumaan samalla kun lihasmassa kasvaa. Käytännössä taitaa mennä niin että se rasvatonmassakin aina pienenee, kun ollaan miinuskaloreilla. Mutta riittävän hidas tahti ja kova treeni ainakin auttaa asiaa, ja jahka paino alkaa olla tavoitepainoa liki niin sittenhän voi lisätä vähän kaloreita ja siirtää fokuksen siihen lihasmassaan.
Liikunnallisia tavoitteitakin olen pohdiskellut, vaikka edelleen olen niiden suhteen vähän hakusessa. Mutta nyt ajattelin ottaa alkuun tavoitteeksi cooperin testistä tuloksen Hyvä, (mikä on mulle jo aika hankala saavuttaa, mutta koitan nyt tsempata) ja toisena tavoitteena saada penkistä nousemaan 50 kiloa. Se tuntuu nyt tosi isolta, mutta käytännössä pitäisi olla ihan mahdollinen kohtuullisessa aikataulussa, kun nyt nousee jo 40 kiloa. Eihän se ole kuin vitosen kiekot lisää... jep jep... No, eipä tavoitteessa ole järkeä jos sen saavuttaminen olisi liian helppoa :D
En ole ollut viikkoon salilla. Alkaa olla semmoinen olo että ratkean saumoistani. Eilen oli vesijumppaa, mutta eihän se nyt mitenkäänpäin toimi korvikkeena. Mutta pakko sanoa että nyt ymmärrän paremmin mitä ope tarkoitti sillä että joskus on hyvä pitää kevyempi viikko, että herää nälkä treenata. Mulla todella on herännyt nälkä, en malta odottaa että pääsen maanantaiaamuna salille. Ja toki samalla tuo lonkka on toipunut, enää ei ole särkenyt ollenkaan. Uudella innolla heti maanantaista siis salille, kokeilemaan miltä se rauta nyt tuntuu.
Tulevaisuus on ollut viimeaikoina aika paljon mielessä, millon mietin jatko-opintoja miltäkin kannalta. Kovin pitkät opinnot ei välttämättä kiehdo, haluaisin kuitenkin päästä jo ihan työelämässä uraa luomaan ja leivän syrjään kiinni. Mutta katsellaan nyt, kun pitää silmät auki ja vaihtoehdot avoimina niin tiedä mitä vielä tulee vastaan.
Myös painonpudotuksen tavoitteet ja aikataulu on ollut mielessä, ei sillälailla epäterveen fanaattisesti kuin joskus, mutta sillälailla että olen laskeskellut mikä se mun painoni voisi realistisesti olla jos tähtäisin vaikka 25 % rasvaprosenttiin. Matikkaahan se vaan toki on ja tosielämä voi olla toisenlainn, mutta jos saisin rasvatonta massaa kasvamaan muutaman kilon (siis ajan kanssa, en tod. oleta että se nousisi nopeasti, nyt pitää muistaa että mä teen tätä lopun ikää, enkä odota pikaratkaisuja) ja tähtäisin tuohon edellä mainittuun rasvaprosenttiin joka musta ainakin tällä hetkellä tuntuu aika hyvältä koska kuten olen monesti ennenkin maininnut, pidän siitä että nainen on pehmeä, ja olen isopovinen jo luonnostaan, niin sillon mun tavoitepainoni olisi n. 70 kiloa. Joten olen ollut alusta alkaen aika oikealla tiellä. Vaikka tiputtaisi ihanneprosentit 20% niin paino olisi n. 66 kiloa. Joten aika hyvin olen osannut asiaa arvioida ilman tuota kehonkoostumusmittaustakin, vaikka se sitten varmisti tuon tämänhetkisen rasvattoman massan painon. Nyt koitan päästä alle 80 kilon valmistumiseen mennessä, sopivan hidas tahti kun matkaa on alle 2,5 kiloa, ja valmistun toukokuun 29. päivä.
Haasteeksihan tässä muodostuu se, että miten pystyisi laihtumaan samalla kun lihasmassa kasvaa. Käytännössä taitaa mennä niin että se rasvatonmassakin aina pienenee, kun ollaan miinuskaloreilla. Mutta riittävän hidas tahti ja kova treeni ainakin auttaa asiaa, ja jahka paino alkaa olla tavoitepainoa liki niin sittenhän voi lisätä vähän kaloreita ja siirtää fokuksen siihen lihasmassaan.
Liikunnallisia tavoitteitakin olen pohdiskellut, vaikka edelleen olen niiden suhteen vähän hakusessa. Mutta nyt ajattelin ottaa alkuun tavoitteeksi cooperin testistä tuloksen Hyvä, (mikä on mulle jo aika hankala saavuttaa, mutta koitan nyt tsempata) ja toisena tavoitteena saada penkistä nousemaan 50 kiloa. Se tuntuu nyt tosi isolta, mutta käytännössä pitäisi olla ihan mahdollinen kohtuullisessa aikataulussa, kun nyt nousee jo 40 kiloa. Eihän se ole kuin vitosen kiekot lisää... jep jep... No, eipä tavoitteessa ole järkeä jos sen saavuttaminen olisi liian helppoa :D
torstai 26. maaliskuuta 2015
Personal trainereita kuin sieniä sateella...
Olen tässä linjaa vaihdettuani miettinyt tätä Personal trainerin "ammattia". Nythän on tulossa tälläinen "auktorisoitujen personal trainereiden" hakemisto, johon automaattisesti kuuluu parin ison firman kouluttamat PT:t. Kuullostaa toki kovin ammattitaitoiselta, varsinkin kun heidän sivujaan katsoo, missä ei nyt suoraan sanota mutta vihjataan että kaikki jotka eivät tähän hakemistoon sitten kuulu, niin ovat ammattitaidottomia puoskareita. Kuitenkaan missään sivulla ei kerrota miten muualta valmistunut PT sitten voisi rekisteriin hakeutua. En voi tähän asiaan sanoa oikein juuta enkä jaata kun en siihen ole sen enempää perehtynyt, mutta vähän kummalliselta haiskahtaa, ellei sitten muuallakin opiskelleille tarjota mahdollisuutta päästä rekisteriin ilman lisämaksua, kenties jotenkin tarvittavat tiedot ja taidot testaten.
No, ei siinä mitään, olen itseasiassa sitä mieltä että tutkinnon yhtenäistäminen on hyvä ajatus, ja että tulevaisuudessa PT voisi sitten ollakin oikea ammatti, eikä tälläinen että ihan kuka tahansa voi sanoa olevansa PT. Itsehän valmistun rekisteröidyksi Personal Traineriksi. Suurin osa kaikista PT opinnoista (ainakin pikaisen googlettelun pohjalta) on monimuoto-opintoja, joissa lähiopetusta on muutaman modulin verran. Vastuu oppimisesta ja ammattitaidon kehittymisestä on siis pitkälti opiskelijalla itsellään. Se on varmasti monelle työssäkäyvälle ainoa vaihtoehto opiskella, ja toki ison organisaation tuki ja tunnettu nimitys auttaa varmasti myös työllistymisessä. Hinta opinnoilla on myös sitä luokkaa että pakko on ollakin työssäkäyvä että sellaiseen voi osallistua. En voi noiden muiden kouluttajien opintojen sisältöjä kommentoida koska en niihin ole perehtynyt. Sen sijaan voin kertoa omasta koulustani.
Me opiskelemme päiväopintoina, joka päivä. Opinnot kestävät 5 kuukautta, ja opintojen laajuus on 550 h. Mistään kirjekurssista ei siis ole kyse. Opintosisällöksi luetellaan koulun nettisivulla muunmuassa:
Anatomia ja fysiologia (eikä tosiaan mitään pintaraapaisua, sillä opiskelemme urheiluhierojien kanssa samoilla tunneilla, ja hehän joutuvat osaamisensa todistamaan näytöissä, ja hieroja on terveysalan ammattilainen. Meidän koulusta valmistuu siis KOULUTETTUJA hierojia, joilla on näyttöjen jälkeen valmistuttuaan oikeus kutsua itseään koulutetuksi hierojaksi.)
Lisäksi
Liikuntafysiologia
Liikunnan Didaktiikka: ohjauksen perusteet ja ohjausnäyte (ryhmäliikuntatuntien suunnittelua ja ohjausta oikeille asiakkaille, sekä valmennuksen perusteita, sisältäen henkisen valmentamisen)
Liikunta ja Terveyskasvatus
Liikunta II: Lajitaidot (pääsemme kokeilemaan erilaisia lajeja, ja perehdymme yleisimpiin syvällisemmin)
Ravitsemus
Kuntosaliohjaajan kurssi
Kuntokartoitus & Testaus
Sykeohjattu harjoittelu
Harjoitusohjelmien suunnittelu
Uintitekniikat ja ohjaaminen
Vesiliikunta
Erätaidot ja patikointi
Urheiluvammat
Teippaus
Tautioppi
Klassinen hieronta
Urheiluhieronta
Ensiapu I
Yritystalous ja Markkinointi
Lisäksi meillä on opintojen aikana kaksi harjoitusasiakasta joista saamme tärkeää käytännön kokemusta ja palautetta. Anatomian ja hieronnan tunnit ovat mielenkiintoisia, vaikka opettaja opettaa pääasiassa hierojille muuten, noilla tunneilla hän ottaa huomioon myös meidät PT opiskelijat ja kertoo meidän ammattiamme koskevia kokemuksiaan. Kaikki opettajat ovat äärimmäisen päteviä, meidän koulussa ei PT opeta tulevia PTtä, vaan kaikki opettajat ovat terveysalan ammattilaisia (fysioterapeutti, urheilufysioterapeutti jne.) joilla on lisäksi joko liikuntalan koulutus ja/tai kilpaurheilijan tausta joko urheilijana tai valmentajana, tai molempina, sekä vuosien työkokemus opettamisesta.
Jotenkin olisin taipuvainen uskomaan että 550 tunnin koulutus, jossa opiskellaan joka ikinen päivä ja samalla liikutaan ja ohjataan muita, voisi antaa aika hyvät valmiudet personal trainerin uralle. Ei sillä etteikö nuo viikonloppukurssitkin antaisi, ja paljonhan on kiinni asiakkaan ja PTn taustoista, tavoitteista ja kemioista. Ja loppuviimeksi kaikkihan on kiinni asenteesta.
Ehkä meidän koulutus on vaan vähemmän tunnettu kuin näiden itseään voimakkaasti markkinoivien yritysten. Mutta kurssit on täynnä ilman voimakasta markkinointiakin, ja toisaalta kun itse tietää että mikä se oma ammattitaito on, ja missä sen rajat menee, niin sillä pääsee jo pitkälle.
No, ei siinä mitään, olen itseasiassa sitä mieltä että tutkinnon yhtenäistäminen on hyvä ajatus, ja että tulevaisuudessa PT voisi sitten ollakin oikea ammatti, eikä tälläinen että ihan kuka tahansa voi sanoa olevansa PT. Itsehän valmistun rekisteröidyksi Personal Traineriksi. Suurin osa kaikista PT opinnoista (ainakin pikaisen googlettelun pohjalta) on monimuoto-opintoja, joissa lähiopetusta on muutaman modulin verran. Vastuu oppimisesta ja ammattitaidon kehittymisestä on siis pitkälti opiskelijalla itsellään. Se on varmasti monelle työssäkäyvälle ainoa vaihtoehto opiskella, ja toki ison organisaation tuki ja tunnettu nimitys auttaa varmasti myös työllistymisessä. Hinta opinnoilla on myös sitä luokkaa että pakko on ollakin työssäkäyvä että sellaiseen voi osallistua. En voi noiden muiden kouluttajien opintojen sisältöjä kommentoida koska en niihin ole perehtynyt. Sen sijaan voin kertoa omasta koulustani.
Me opiskelemme päiväopintoina, joka päivä. Opinnot kestävät 5 kuukautta, ja opintojen laajuus on 550 h. Mistään kirjekurssista ei siis ole kyse. Opintosisällöksi luetellaan koulun nettisivulla muunmuassa:
Anatomia ja fysiologia (eikä tosiaan mitään pintaraapaisua, sillä opiskelemme urheiluhierojien kanssa samoilla tunneilla, ja hehän joutuvat osaamisensa todistamaan näytöissä, ja hieroja on terveysalan ammattilainen. Meidän koulusta valmistuu siis KOULUTETTUJA hierojia, joilla on näyttöjen jälkeen valmistuttuaan oikeus kutsua itseään koulutetuksi hierojaksi.)
Lisäksi
Liikuntafysiologia
Liikunnan Didaktiikka: ohjauksen perusteet ja ohjausnäyte (ryhmäliikuntatuntien suunnittelua ja ohjausta oikeille asiakkaille, sekä valmennuksen perusteita, sisältäen henkisen valmentamisen)
Liikunta ja Terveyskasvatus
Liikunta II: Lajitaidot (pääsemme kokeilemaan erilaisia lajeja, ja perehdymme yleisimpiin syvällisemmin)
Ravitsemus
Kuntosaliohjaajan kurssi
Kuntokartoitus & Testaus
Sykeohjattu harjoittelu
Harjoitusohjelmien suunnittelu
Uintitekniikat ja ohjaaminen
Vesiliikunta
Erätaidot ja patikointi
Urheiluvammat
Teippaus
Tautioppi
Klassinen hieronta
Urheiluhieronta
Ensiapu I
Yritystalous ja Markkinointi
Lisäksi meillä on opintojen aikana kaksi harjoitusasiakasta joista saamme tärkeää käytännön kokemusta ja palautetta. Anatomian ja hieronnan tunnit ovat mielenkiintoisia, vaikka opettaja opettaa pääasiassa hierojille muuten, noilla tunneilla hän ottaa huomioon myös meidät PT opiskelijat ja kertoo meidän ammattiamme koskevia kokemuksiaan. Kaikki opettajat ovat äärimmäisen päteviä, meidän koulussa ei PT opeta tulevia PTtä, vaan kaikki opettajat ovat terveysalan ammattilaisia (fysioterapeutti, urheilufysioterapeutti jne.) joilla on lisäksi joko liikuntalan koulutus ja/tai kilpaurheilijan tausta joko urheilijana tai valmentajana, tai molempina, sekä vuosien työkokemus opettamisesta.
Jotenkin olisin taipuvainen uskomaan että 550 tunnin koulutus, jossa opiskellaan joka ikinen päivä ja samalla liikutaan ja ohjataan muita, voisi antaa aika hyvät valmiudet personal trainerin uralle. Ei sillä etteikö nuo viikonloppukurssitkin antaisi, ja paljonhan on kiinni asiakkaan ja PTn taustoista, tavoitteista ja kemioista. Ja loppuviimeksi kaikkihan on kiinni asenteesta.
Ehkä meidän koulutus on vaan vähemmän tunnettu kuin näiden itseään voimakkaasti markkinoivien yritysten. Mutta kurssit on täynnä ilman voimakasta markkinointiakin, ja toisaalta kun itse tietää että mikä se oma ammattitaito on, ja missä sen rajat menee, niin sillä pääsee jo pitkälle.
keskiviikko 25. maaliskuuta 2015
PT:n hommissa
Tänään olin sitten asiakkaan kanssa ekaa kertaa salilla. Käytiin läpi ohjelmaa ja tekniikkaa ja tunnusteltiin että millaisilla painoilla kannattaa tehdä. Vähän jouduin lennosta muuttamaan suunnitelmia kun en tiennyt millainen tuo asiakkaan käyttämä sali on, mutta uskoisin että hyvä siitä tulee. Asiakas vaan toivoisi mut mukaan useamminkin... Pitää katsoa miten saisi aikatauluihin sopimaan, opintoihin ei kuitenkaan kuulu virallisesti kuin kerta viikossa.
Sen jälkeen sitten pidettiin se jumppa. Meni hyvin, asiakkaat tykkäsi ja taisi niiden vähän tulla kuumakin, vaikka siihen ei varsinaisesti pyritty. Enemmän liikkuvuusharjoitteita ja rentoa hassuttelua.
Nyt lenkille koiran kanssa ja sitten oma lihaskuntotreeni, en oo päässyt tälläviikolla salille itse ollenkaan, ja meinaa pää hajota.
Ainiin! Meinasi ihan unohtua, että tehtiin UKK:n kävelytesti koulussa tänään. Harmittavasti korkea painoindeksi laski tulosta, ja tehtiin testi ilman lämmittelyä (opetellaan vissiin semmoisiksi jotka sanoo että tehkää niinku mä sanon, älkää niinkun me tehdään ite) joten tulos jäi vähän huonommaksi kuin olisin toivonut. Mutta en siltikään ollut siinä rapakuntoisten sarakkeessa. Ja sitten jos ajatellaan että nyt kävelen 2 km 18 minuutissa, niin siitä tulee sellainen 6,7 km tunnissa. Ja aikanaan kun aloitin liikunnan, kävelin muka reippaasti, ja menin 4,5 km lenkin tunnissa... Että on tuo kunto siihen lähtötilanteeseen nähden aika paljon noussut.
Sen jälkeen sitten pidettiin se jumppa. Meni hyvin, asiakkaat tykkäsi ja taisi niiden vähän tulla kuumakin, vaikka siihen ei varsinaisesti pyritty. Enemmän liikkuvuusharjoitteita ja rentoa hassuttelua.
Nyt lenkille koiran kanssa ja sitten oma lihaskuntotreeni, en oo päässyt tälläviikolla salille itse ollenkaan, ja meinaa pää hajota.
Ainiin! Meinasi ihan unohtua, että tehtiin UKK:n kävelytesti koulussa tänään. Harmittavasti korkea painoindeksi laski tulosta, ja tehtiin testi ilman lämmittelyä (opetellaan vissiin semmoisiksi jotka sanoo että tehkää niinku mä sanon, älkää niinkun me tehdään ite) joten tulos jäi vähän huonommaksi kuin olisin toivonut. Mutta en siltikään ollut siinä rapakuntoisten sarakkeessa. Ja sitten jos ajatellaan että nyt kävelen 2 km 18 minuutissa, niin siitä tulee sellainen 6,7 km tunnissa. Ja aikanaan kun aloitin liikunnan, kävelin muka reippaasti, ja menin 4,5 km lenkin tunnissa... Että on tuo kunto siihen lähtötilanteeseen nähden aika paljon noussut.
tiistai 24. maaliskuuta 2015
yks kuva vertailun vuoksi
On muuten sama huppari tuolla takin alla kuin vanhassa kuvassa. Se on aika tosi löysä :)
Kaupunkisuunnistusta
Aamupäivä anatomiaa, ruoan jälkeen valmennuksen perusteita. Ja sitten päästiin kokeilemaan kaupunkisuunnistusta. Oli muuten tosi hauskaa, semmosta rentoa yhdessä tekemistä. 7 rastia vihjeillä, paikallisille olisi ollut vähän helpompi, mutta aika hyvin mekin suoriuduttiin. Vaan yhtä ei hoksattu. Ja sitten lopetettiin suunnistus paikalliseen kahvilaan jossa nautiskeltiin suunnistuskaverin kanssa ihana suklaakakun pala puoliksi. NAM. Ja hyvällä omallatunnolla.
Lisäksi sain tänään tiedon että työkkärissäkin on nyt mun opinnoiksi muutettu Personal trainer, joten nyt se on sitten ihan oikeasti virallista. Valmistun keväällä PTksi. Miten siistiä :) Mitä enemmän tätä koulua käyn, sitä enemmän tuntuu siltä että olen oikealla alalla.
Lisäksi sain tänään tiedon että työkkärissäkin on nyt mun opinnoiksi muutettu Personal trainer, joten nyt se on sitten ihan oikeasti virallista. Valmistun keväällä PTksi. Miten siistiä :) Mitä enemmän tätä koulua käyn, sitä enemmän tuntuu siltä että olen oikealla alalla.
Hitaasti - mutta varmasti
Kävin pitkästä aikaa puntarilla. -600g. Eihän se tässä ajassa tosiaan ole paljon, mutta se on alaspäin. Ja uskon että jahka toukokuussa tulee kehonkoostumusmtilaus niin se kertoo sitten mukavista muutoksista.
Mutta en oikein hahmota omaa kokoa ni. Ostin alennuksesta farkut kokoa 42 ja ajattelin että jahka saa ne sopimaan niin se on hyvä boosti taas jatkoon. Mutta ne sujahtikin jalkaan heti, ja päivän käytön jälkeen on suorastaan suuret. Olen siis aika paljon pienempi kuin kuvittelen. Olisin ottanut uudet mitat mutta olen kadottanut mittanauhani.. joten jää vielä tälläerää. Mutta nyt alkaa ne seiskalla alkavat lukemat häämöttää jo aika liki :)
Mutta en oikein hahmota omaa kokoa ni. Ostin alennuksesta farkut kokoa 42 ja ajattelin että jahka saa ne sopimaan niin se on hyvä boosti taas jatkoon. Mutta ne sujahtikin jalkaan heti, ja päivän käytön jälkeen on suorastaan suuret. Olen siis aika paljon pienempi kuin kuvittelen. Olisin ottanut uudet mitat mutta olen kadottanut mittanauhani.. joten jää vielä tälläerää. Mutta nyt alkaa ne seiskalla alkavat lukemat häämöttää jo aika liki :)
maanantai 23. maaliskuuta 2015
kaikkensa antanut
Päivä alkoi ennen kuutta. Kahvia, aamupala, tarkastus että kaikki on varmasti mukana. Sitten soveltuvuuskokeeseen. Info, psykologin haastattelu ja muutama tunti luppoaikaa. Onneksi oli tukikohta liki ja mies saikulla sain siis viettää väliajan kainalossa. Sit takaisin koululle kirjalliseen osioon. Matikkaa, päättelyä, ideointia, luetun ymmärtämistä. Uskon et meni ihan hyvin. Sitten kävely linja -autoasemalle ja semmonen 5h bussissa. Vihdoin kotona. Nyt nukkumaan.
perjantai 20. maaliskuuta 2015
Muuttuneet toimintamallit
Aamulla oli tosi energinen ja hyvä olla. Edessä tosi mukava koulupäivä, sisältäen juoksukoulua, ja illalla tulee mun muru ja pääsen kainaloon. Ei voi siis olla huono päivä.
No, ei varsinaisesti ole ollutkaan. Aamupäivän tunneilla käytiin personal trainerin toimintaperiaatteita ja etiikkaa, miten toimia vaikeissa tilanteissa jne. Oikein mielenkiintoista.
Mutta lounas oli pettymys. Tällä viikolla on kaikki ruoat olleet jotain laatikkoa tms. jossa proteiinia on vähän ja se on sotkettu hiilareiden sekaan. No, se ei ole niin haitannut koska on ollut ihania salaatteja. Mutta tänään oli keittoa. Tai no, sellaista perunamössöä jossa oli seassa pari palaa makkaraa ja porkkanaa. En oikein arvostanut. Mutta se mikä todella pisti ärsyttämään, on se ettei koululla ole keittopäivinä salaattia tarjolla. Yleensä on kuitenkin ollut leivänpäällisiksi tarkoitettua kurkkua tai tomaattia tms. No nyt oli juustoa ja suolakurkkua. En saanut YHTÄÄN tuoreita kasviksia. Harmitti ihan kauheasti.
No juoksukoulun alkuveryttelyssä alkoi sitten harmittaa lisää. Lonkkaa alkoi taas särkeä. Se on nyt muutaman päivän oireillut kovin samalla tavalla kuin aikanaan silloin kun siihen sitten tuli limapussin tulehdus enkä päässyt enää edes kävelemään ennenkuin sain kortisonipiikin. Joten multa jäi sitten loikkimiset ja juoksemiset väliin. Kuuntelin ja katselin ja koitin imeä oppia, ja kävelin ympäri hallia. Liikuntaa kai sekin, mutta hitto kun olisin halunnut juosta.
No, jos ajatellaan mitä olisin tehnyt tälläisessä harmistuksessa, ja vielä nälissäni, vuosi sitten. Olisin ostanut suklaalevyn ja croisantin. Ja ehkä lonkeron. Koko päivä olisi ollut pilalla ja olisin kiukutellut ja syöpötellyt.
Mutta entäs nyt? Menin tuntejen jälkeen koulun salille ja rääkkäsin käsiä ja selkää. Annoin jalkojen olla ihan rauhassa, en todellakaan halua sitä bursiittia, se sattuu niin kamalasti ja toipuminen kestää. Koitin pitää mielessä sen että pitää tehdä tehokkaasti, tähtäsin kolmeen 8 toiston sarjaan per liike, sellaisilla painoilla että viimenen sarja ei edes välttämättä onnistu loppuun asti. Alkulämpöä otin haarahypyillä ja tanssimalla, koulun salilla ei juuri nyt ole aerobista laitetta. Jatkoin tosin tekemällä liikettä ilman painoja ensin parikymmentä kertaa, että lihakset olisivat sitten valmiina.
Ihan hyvä treeni oli, vähäisestä syömisestä huolimatta. Erityisesti hyvää mieltä aiheutti se että kulmasoudussa sain ottaa joka sarjaan suuremman painon. Tein viimeisen sarjan 15 kilolla, puhtaasti. Tammikuussa lihakset huusi hoosiannaa jo 5 kilon painolla. Ojentajia rääkkäsin 15 kilon kiekolla, kun tammikuussa käytin vitosen kiekkoa ja olin aivan lopussa. Selän ojennuksissa sai pitää rinnalla 5 kilon kiekkoa, aiemmin olen tehnyt oman kropan painolla. On tämä alun kehitys vaan huimaa!
No, ei varsinaisesti ole ollutkaan. Aamupäivän tunneilla käytiin personal trainerin toimintaperiaatteita ja etiikkaa, miten toimia vaikeissa tilanteissa jne. Oikein mielenkiintoista.
Mutta lounas oli pettymys. Tällä viikolla on kaikki ruoat olleet jotain laatikkoa tms. jossa proteiinia on vähän ja se on sotkettu hiilareiden sekaan. No, se ei ole niin haitannut koska on ollut ihania salaatteja. Mutta tänään oli keittoa. Tai no, sellaista perunamössöä jossa oli seassa pari palaa makkaraa ja porkkanaa. En oikein arvostanut. Mutta se mikä todella pisti ärsyttämään, on se ettei koululla ole keittopäivinä salaattia tarjolla. Yleensä on kuitenkin ollut leivänpäällisiksi tarkoitettua kurkkua tai tomaattia tms. No nyt oli juustoa ja suolakurkkua. En saanut YHTÄÄN tuoreita kasviksia. Harmitti ihan kauheasti.
No juoksukoulun alkuveryttelyssä alkoi sitten harmittaa lisää. Lonkkaa alkoi taas särkeä. Se on nyt muutaman päivän oireillut kovin samalla tavalla kuin aikanaan silloin kun siihen sitten tuli limapussin tulehdus enkä päässyt enää edes kävelemään ennenkuin sain kortisonipiikin. Joten multa jäi sitten loikkimiset ja juoksemiset väliin. Kuuntelin ja katselin ja koitin imeä oppia, ja kävelin ympäri hallia. Liikuntaa kai sekin, mutta hitto kun olisin halunnut juosta.
No, jos ajatellaan mitä olisin tehnyt tälläisessä harmistuksessa, ja vielä nälissäni, vuosi sitten. Olisin ostanut suklaalevyn ja croisantin. Ja ehkä lonkeron. Koko päivä olisi ollut pilalla ja olisin kiukutellut ja syöpötellyt.
Mutta entäs nyt? Menin tuntejen jälkeen koulun salille ja rääkkäsin käsiä ja selkää. Annoin jalkojen olla ihan rauhassa, en todellakaan halua sitä bursiittia, se sattuu niin kamalasti ja toipuminen kestää. Koitin pitää mielessä sen että pitää tehdä tehokkaasti, tähtäsin kolmeen 8 toiston sarjaan per liike, sellaisilla painoilla että viimenen sarja ei edes välttämättä onnistu loppuun asti. Alkulämpöä otin haarahypyillä ja tanssimalla, koulun salilla ei juuri nyt ole aerobista laitetta. Jatkoin tosin tekemällä liikettä ilman painoja ensin parikymmentä kertaa, että lihakset olisivat sitten valmiina.
Ihan hyvä treeni oli, vähäisestä syömisestä huolimatta. Erityisesti hyvää mieltä aiheutti se että kulmasoudussa sain ottaa joka sarjaan suuremman painon. Tein viimeisen sarjan 15 kilolla, puhtaasti. Tammikuussa lihakset huusi hoosiannaa jo 5 kilon painolla. Ojentajia rääkkäsin 15 kilon kiekolla, kun tammikuussa käytin vitosen kiekkoa ja olin aivan lopussa. Selän ojennuksissa sai pitää rinnalla 5 kilon kiekkoa, aiemmin olen tehnyt oman kropan painolla. On tämä alun kehitys vaan huimaa!
torstai 19. maaliskuuta 2015
Sykeohjattuatreeniä
Tänään meidät jaettiin pareihin, ja tehtiin toisillemme treenit. "Asiakas" sai toivoa mitä haluaa, ja sitten sen pohjalta 45 minsan treeni. Mun "asiakas" halusi treenata vauhtikestävyyttä niinkuin minä itsekin. Oli tosi kiva suunnitella treeni ja sitten vetää se. Tykkäsin. Ja tykkäsi luokkakaverikin, vaikka oli aika kuollut treenin jälkeen :D Sitten oli mun vuoro tehdä hänen suunnittelemansa treeni, ja voin sanoa että sellaisia tehoja en itsestäni varmana purista omalla lenkillä. Kyllä sillä vaan on paljon vaikutusta että siinä on se "valmentaja" sanomassa mitä ja miten tehdään.
Iloiseksi minut sai se että vaikka syke nousi välillä yli 180:n, niin se myös laski palauttavan vaiheen aikana nopeasti siedettävämmälle tasolle. Ehkäpä mun kunto ei enää ihan niin surkea olekaan.
Tehtiin treeni koulun pihapiirissä, hyödynnettiin portaita (mä jouduin muun muassa punnertamaan portaita vasten...) ja pidettiin hauskaa.
Kuullostan varmaan siltä että mulla on jäänyt levypäälle, mutta mä vaan niin tykkään tuosta koulusta!
Iloiseksi minut sai se että vaikka syke nousi välillä yli 180:n, niin se myös laski palauttavan vaiheen aikana nopeasti siedettävämmälle tasolle. Ehkäpä mun kunto ei enää ihan niin surkea olekaan.
Tehtiin treeni koulun pihapiirissä, hyödynnettiin portaita (mä jouduin muun muassa punnertamaan portaita vasten...) ja pidettiin hauskaa.
Kuullostan varmaan siltä että mulla on jäänyt levypäälle, mutta mä vaan niin tykkään tuosta koulusta!
tiistai 17. maaliskuuta 2015
mielihalujen jäljillä
Nyt on ollut taas vaikeaa syödä oikein. Istuin oikein alas miettimään että mistä se nyt oikein johtuu, enkä keksinyt kuin yhden asian. Mun on niin ikävä Juhaa. Viikonloput on ihania, saadaan olla yhdessä ja se mies on mulle niin oikea. Oli lapset sitten paikalla tai ei, niin se arki yhdessä on helppoa ja mukavaa. Mutta sitten Juha joutuu lähtemään takaisin kotiin ja ikävä iskee. Se iskee lujaa, tuntuu kaikkein pahimmalta alkuviikon, sitten hieman helpottaa. Ja vanha tunnesyöppö mun sisällä nostaa päätään. Ikävöin ja olen vähän surullinen ja kaipaan ja tekisi mieli syödä kaapit tyhjiksi. Olen kyllä pystynyt syömään oikein (toistaiseksi), mutta epäilen että ihan alitajuisestikin syön kuitenkin enemmän määrällisesti kuin olisi tarpeen. Tuntuu ettei paino laske. En tiedä, en ole käynyt puntarilla, mutta jotenkin oma tunne on se. En tiedä. Tosi omituinen fiilis.
Miksi sitä omaa oloa pitäisi koittaa paikkailla ruoalla? Olen edelleen tunnesyöppö sisimmässäni, enkä tiedä muuttuuko se koskaan. Mutta niin kauan kun sen tiedostan ja mielihalut pysyy kurissa, lienee se ihan ok. Ehkä se vyyhti pikkuhiljaa lähtee aukeamaan kun sitä mietiskelee että miksi pitäisi toimia niinkuin ennen on toiminut. Ja miksi ei enää halua toimia niin.
Lisäys: Pohdin asiaa vähän lisää, juttelin Juhan kanssa ja luulen että tämä mielihalu syödä on pohjimmiltaan menettämisen pelkoa. Mä en mitään niin pelkää kuin sitä että koen uudestaan sen mitä Jarnon kanssa. Paitsi että nyt se olisi vieläkin pahempaa. Luotan kyllä Juhaan. Mutta pelot on syvempiä kuin järjellinen ajattelu. Ja tunnesyömisen taustalla voi olla menettämisen pelko ollut jo pitkään. Jos aletaan oikein tonkimaan ja leikkimään keittiöpsykologia, niin isä kuoli kun olin pieni... Mutta ehkä mä nyt keskityn näihin tuoreempiin menetyksiin.
No pikkuisen iloisempiin asioihin. Liikkumisen iloa on edelleen vaikka muille jakaa, ja sitä muille jakamistakin pääsen kohta harjoittelemaan ihan käytännössä, kun käydään harjotusasiakkaiden kanssa ohjelmat läpi. Jänskättää aika lailla tuo asia, mutta koen tehneeni hyvät ohjelmat. Voin tehdä vain parhaani, ja toivoa että se riittää.
Tänä aamuna mietin että mun ei ole varmaan koskaan ollut näin helppoa herätä ja nousta ylös aamuisin. Koska kaikesta huolimatta mä rakastan tätä mun uutta elämää. Ravitsemus on aikalailla kohdillaan mikä tottakai vaikuttaa myös vireystilaan, mutta onhan se nyt selvä että jos kouluun on kova halu mennä, niin herääminen sinne on helpompaa, kuin jos opiskelisi jotain mikä ei niin kiinnosta. Mä rakastan tätä alaa, ja haluan jatkaa polkua hyvinvoinnin ja liikunnan parissa jatkossakin, jos voin edes osan tästä omasta hyvästä olosta ja oivalluksista jakaa eteenpäin, niin koen onnistuneeni.
Tässä sitä ollaan. Salitreenin jälkeen ja siistiytyneenä. Alkaa olla se omenalihava yli satakiloinen nainen aikalailla historiaa. Tuosta vyötärön ympäriltä on lähtenyt semmoinen 34 senttiä läskiä. Että aika pitkälle on tultu. Toki matkaa on edelleen, mutta kun kiirettä ei ole, vaan hyvää oloa ja vieläkin parempaa oloa.
Miksi sitä omaa oloa pitäisi koittaa paikkailla ruoalla? Olen edelleen tunnesyöppö sisimmässäni, enkä tiedä muuttuuko se koskaan. Mutta niin kauan kun sen tiedostan ja mielihalut pysyy kurissa, lienee se ihan ok. Ehkä se vyyhti pikkuhiljaa lähtee aukeamaan kun sitä mietiskelee että miksi pitäisi toimia niinkuin ennen on toiminut. Ja miksi ei enää halua toimia niin.
Lisäys: Pohdin asiaa vähän lisää, juttelin Juhan kanssa ja luulen että tämä mielihalu syödä on pohjimmiltaan menettämisen pelkoa. Mä en mitään niin pelkää kuin sitä että koen uudestaan sen mitä Jarnon kanssa. Paitsi että nyt se olisi vieläkin pahempaa. Luotan kyllä Juhaan. Mutta pelot on syvempiä kuin järjellinen ajattelu. Ja tunnesyömisen taustalla voi olla menettämisen pelko ollut jo pitkään. Jos aletaan oikein tonkimaan ja leikkimään keittiöpsykologia, niin isä kuoli kun olin pieni... Mutta ehkä mä nyt keskityn näihin tuoreempiin menetyksiin.
No pikkuisen iloisempiin asioihin. Liikkumisen iloa on edelleen vaikka muille jakaa, ja sitä muille jakamistakin pääsen kohta harjoittelemaan ihan käytännössä, kun käydään harjotusasiakkaiden kanssa ohjelmat läpi. Jänskättää aika lailla tuo asia, mutta koen tehneeni hyvät ohjelmat. Voin tehdä vain parhaani, ja toivoa että se riittää.
Tänä aamuna mietin että mun ei ole varmaan koskaan ollut näin helppoa herätä ja nousta ylös aamuisin. Koska kaikesta huolimatta mä rakastan tätä mun uutta elämää. Ravitsemus on aikalailla kohdillaan mikä tottakai vaikuttaa myös vireystilaan, mutta onhan se nyt selvä että jos kouluun on kova halu mennä, niin herääminen sinne on helpompaa, kuin jos opiskelisi jotain mikä ei niin kiinnosta. Mä rakastan tätä alaa, ja haluan jatkaa polkua hyvinvoinnin ja liikunnan parissa jatkossakin, jos voin edes osan tästä omasta hyvästä olosta ja oivalluksista jakaa eteenpäin, niin koen onnistuneeni.
maanantai 16. maaliskuuta 2015
kehitystä näkyy
Tai mä siitä tiedä näkyykö se missään, ainakaan mun kropassa. Mutta painoja on saanut nostaa. Tammikuussa kun koulu alkoi en penkkipunnerruksessa saanut edes tyhjää tankoa ylös telineestä (20 kg) vaan jouduin opettelemaan tekniikkaa kepillä. No tänään tein lämmittelynä tyhjällä tangolla yhden pitkän sarjan, ja kolmesta varsinaisesta sarjasta viimeisessä oli sitten 15 kiloa painoa lisäksi. Melkein olisi voinut harkita 20 kiloa, mutta ihan en uskaltanut. Ensi kerralla sitten. Tammikuussa kyykkäsin tyhjällä tangolla viimeisen sarjan, nyt oli viimeisessä sarjassa 20 kiloa painoa, ja olisi ehkä saanut olla vähän enemmänkin. Olen vähän varovainen ehkä lisäämään noita painoja, haluan että tekniikka pysyy oikeana. Mutta tuli kyllä hyvä fiilis :) Toki tulee muutenkin aina hyvä fiilis salilla, mutta varsinkin kun näkee konkreettista edistystä.
Tänään myös varmistui linjan vaihto, eli personal traineriksi tosiaan valmistun. Samalla sain sitten toisenkin harjoitusasiakkaan jolle tehdä ohjelma. Olen ihan liekeissä tästä, ihanaa :)
Huomenna tehdään liikuntatunnilla pilatesrullilla kehonhuoltoa ja lihastreeniä, keskiviikkona on niska-hartia jumppa ja torstaina kuntosalille. Perjantaina sitten juoksukoulua. Ja ensi maanantaina on soveltuvuus kokeet. Aikas hurjaa!
Tänään myös varmistui linjan vaihto, eli personal traineriksi tosiaan valmistun. Samalla sain sitten toisenkin harjoitusasiakkaan jolle tehdä ohjelma. Olen ihan liekeissä tästä, ihanaa :)
Huomenna tehdään liikuntatunnilla pilatesrullilla kehonhuoltoa ja lihastreeniä, keskiviikkona on niska-hartia jumppa ja torstaina kuntosalille. Perjantaina sitten juoksukoulua. Ja ensi maanantaina on soveltuvuus kokeet. Aikas hurjaa!
sunnuntai 15. maaliskuuta 2015
Millainen on hyvä ruokavalio?
Lueskelin tuossa tätä blogia: miinuskolkyt ja aloin pohtimaan ruokavalioasioita jälleen. Itselleni aihe on useammastakin syystä ajankohtainen. Ensinnäkin laihdutan, tai no, säädän elämäntapoja siten että paino putoaa pikkuhiljaa, joten ruoka on mielessä. Lisäksi treenaan, joten haluan saada kehoni tarvitsemat rakennuspalikat ruoasta, en purkista. Olen äiti, joten lasten ravitsemus on minulle tärkeä asia. Teen ruokavalion myös harjoitusasiakkaalleni, ja vielä kaiken kukkuraksi opiskelen ravitsemustieteitä. Ravitsemus ja ruokavaliot on siis monellakin eri tasolla minulle tärkeä ja kiinnostava asia.
1. Hyvää ruokavaliota on helppoa noudattaa
Olen ollut nuorena perunaa ja leipää puputtava sokerihiiri, meillä kotona ei juuri muuta ollut tarjolla, ja kotoahan ne ruokailutottumukset opitaan. Sokeri ja rasva eri herkkujen muodossa on aina maistunut hyvin. Liikunta sen sijaan ei ole ollut oikein mun juttu. Joten ei ihme että ylipaino on koko aikuisiän seurannut mukana enemmän tai vähemmän. Reilu parikymppisenä sitten hurahdin karppaukseen. Aloitin atkinsin induktiolla, jossa hiilarimäärät on hyvin vähäiset, ja siitä sitten pikkuhiljaa asiasta lukien ja sitä opiskellen löysin itselleni sopivan tavan syödä. Laihduin 72 kiloiseksi nopeasti, ja oloni oli todella hyvä. Olin pirteä ja reipas. Olin täysin vakuuttunut siitä että hiilarit on kaiken pahan alku ja juuri. Ja olen kyllä edelleen kallellaan vähähiilihydraattisen ruokavalion puoleen. Mutta syystä tai toisesta en pystynyt karppina pysymään. Repsuilin takaisin vanhoihin tottumuksiin, ja viimeisenä niittinä sain kaksi tytärtä kahden vuoden sisään. Paino nousi reippaasti. Sen jälkeen koitin useita kertoja aloittaa karppausta uudelleen, mutta enää se ei ollutkaan niin helppoa. Jokainen uusi yritys vei minua kauemmas halutusta lopputuloksesta. Sai minut uskomaan että vika on minussa ja itsekurissani, ja että en vaan pysty laihtumaan. Välillä paino tasaantui ja laski, välillä taas nousi. Joten oli ruokavaliosi sitten millainen tahansa, jos sen noudattaminen tuntuu vaikealta useammin kuin helpolta, on syytä tehdä siihen muutoksia.
2. Hyvä ruokavalio vie sinut tavoittettasi kohti
Jos haluat laihtua, tulee ruokavalion viedä sinua kohti keveämpää olemusta. Jos haluat lihasmassaa, enemmän rasvaa kehoon tai tuntea olosi pirteämmäksi tai päästä eroon vatsavaivoista, tulee ruokavalion toimia noita päämääriä kohti. Itse haluan keventyä, joten kaloreita on rajoitettava. Ikävä kyllä kukaan ei ole edelleenkään pystynyt kumoamaan sitä tosiasiaa, että laihtuakseen on syötävä vähemmän kuin kuluttaa. On toki hyvin yksilöllistä kuinka paljon kukakin kuluttaa, mikä on ihantellinen kalorivaje ja koska kalorivaje on liian suuri, mutta vaikka kuka ihmedietin kehittäjä tahansa väittäisi että syömällä tiettyjä ruokia voit unohtaa kalorit, on hän vaan yksinkertaisesti huijari joka haluaa hyötyä hyväuskoisten ja ihmeratkaisua etsivien, epätoivoistenkin ihmisten halusta laihtua helposti. Ei niitä kaloreita ole mikään pakko kokoaikaa laskea, eikä niiden todellakaan tarvi hallita elämää. Jotkut voivat vallan mainiosti laihtua vaikkeivät koskaan laskisi yhtäkään kaloria. Mutta jos et laihdu vaikka tahtoisit, niin ensimmäinen syntipukki ei ole se mitä syöt, vaan se miten paljon syöt.
3. Hyvä ruokavalio antaa sinulle tarvitsemasi
Ihmisen keho on monimutkainen, mielenkiintoinen ja yksilöllinen juttu. Sitä on tutkittu paljon, ja paljon on myös selvillä sen suhteen miten keho eri ravintoaineita energiaksi muuttaa. Se energia jota keho ei käytä polttoaineeksi, varastoidaan lihaksiin, sisäelimiin ja loput sitten ihon alaiseksi rasvaksi. Ja tämä pätee ihan kaikkeen energiaan, keho ei erittele sitä onko ylimääräinen tullut hiilareiden, proteiinien vai rasvan muodossa, vaikka toki nämä kolme hieman eri reittejä energiaksi päätyvätkin. Keho tarvitsee myös muita ravinteita, vitaminiineja, kivennäisaineita. Jos annat kehollesi sen mitä se tarvitsee, ja riittävästi sitä mitä se tarvitsee niin jaksat paremmin ja mielihalut syödä kaikkea muuta epäoleellista vähenevät. Viralliset ravitsemussuositukset on ihan oikeasti hyvä ohjenuora siihen miten ihmisen kannattaa syödä. Yksilön ravitsemusneuvontaan ne eivät sellaisenaan sovellu, eikä niitä siihen ole myöskään tarkoitettu, mutta pääpiirteittäin ne osuvat kyllä kohdalleen. Jokainen voi sitten soveltaa niitä itseensä, muuttaa suhteita omaa päämääräänsä kohti ja mieltymyksiään kuunnellen. Uusimmat suositukset ovat aika kaukana 2000-luvun alun leivänpuputus-rasvakammo suosituksista, joten jos virallisista suosituksista tulee sinulle mieleen leipä ja vähärasvaisuus, voisi olla syytä käydä lukaisemassa uudet suositukset vaikkapa täältä.
4. Hyvä ruokavalio kestää loppuelämäsi ajan
Hyvä ruokavalio ei ole kuuri. Se ei ole parin viikon, parin kuukauden tai parin vuoden mittainen. Se kestää koko elämän, se muuttuu, se elää ja muokkautuu tarpeidesi ja tavoitteesi mukana. Se on osa elämää, ei erillinen asia. Siihen kuuluu myös herkuttelu ja lipsahduset epäterveellisen puolelle, mutta vain vähissä määrin. Se on salliva, se ei kiellä sinulta mitään, mutta se ohjaa elämääsi siihen suuntaan johon toivot pääseväsi. Se pitää sinut terveempänä ja tyytyväisenä. Oli se sitten vähähiilarinen, vähä rasvainen, kasvis- tai sekaruokavalio, sen pitää tuntua sinusta hyvältä, omalta, miellyttävältä. Jos ruokailu on taistelu, ei ruokavaliota pysty noudattamaan loppuelämää. Se mikä sopii naapurille, kaverille tai toiselle bloggaajalle, ei välttämättä sovi sinulle. Joten...
5. Hyvä ruokavalio on ennenkaikkea yksilöllinen.
1. Hyvää ruokavaliota on helppoa noudattaa
Olen ollut nuorena perunaa ja leipää puputtava sokerihiiri, meillä kotona ei juuri muuta ollut tarjolla, ja kotoahan ne ruokailutottumukset opitaan. Sokeri ja rasva eri herkkujen muodossa on aina maistunut hyvin. Liikunta sen sijaan ei ole ollut oikein mun juttu. Joten ei ihme että ylipaino on koko aikuisiän seurannut mukana enemmän tai vähemmän. Reilu parikymppisenä sitten hurahdin karppaukseen. Aloitin atkinsin induktiolla, jossa hiilarimäärät on hyvin vähäiset, ja siitä sitten pikkuhiljaa asiasta lukien ja sitä opiskellen löysin itselleni sopivan tavan syödä. Laihduin 72 kiloiseksi nopeasti, ja oloni oli todella hyvä. Olin pirteä ja reipas. Olin täysin vakuuttunut siitä että hiilarit on kaiken pahan alku ja juuri. Ja olen kyllä edelleen kallellaan vähähiilihydraattisen ruokavalion puoleen. Mutta syystä tai toisesta en pystynyt karppina pysymään. Repsuilin takaisin vanhoihin tottumuksiin, ja viimeisenä niittinä sain kaksi tytärtä kahden vuoden sisään. Paino nousi reippaasti. Sen jälkeen koitin useita kertoja aloittaa karppausta uudelleen, mutta enää se ei ollutkaan niin helppoa. Jokainen uusi yritys vei minua kauemmas halutusta lopputuloksesta. Sai minut uskomaan että vika on minussa ja itsekurissani, ja että en vaan pysty laihtumaan. Välillä paino tasaantui ja laski, välillä taas nousi. Joten oli ruokavaliosi sitten millainen tahansa, jos sen noudattaminen tuntuu vaikealta useammin kuin helpolta, on syytä tehdä siihen muutoksia.
2. Hyvä ruokavalio vie sinut tavoittettasi kohti
Jos haluat laihtua, tulee ruokavalion viedä sinua kohti keveämpää olemusta. Jos haluat lihasmassaa, enemmän rasvaa kehoon tai tuntea olosi pirteämmäksi tai päästä eroon vatsavaivoista, tulee ruokavalion toimia noita päämääriä kohti. Itse haluan keventyä, joten kaloreita on rajoitettava. Ikävä kyllä kukaan ei ole edelleenkään pystynyt kumoamaan sitä tosiasiaa, että laihtuakseen on syötävä vähemmän kuin kuluttaa. On toki hyvin yksilöllistä kuinka paljon kukakin kuluttaa, mikä on ihantellinen kalorivaje ja koska kalorivaje on liian suuri, mutta vaikka kuka ihmedietin kehittäjä tahansa väittäisi että syömällä tiettyjä ruokia voit unohtaa kalorit, on hän vaan yksinkertaisesti huijari joka haluaa hyötyä hyväuskoisten ja ihmeratkaisua etsivien, epätoivoistenkin ihmisten halusta laihtua helposti. Ei niitä kaloreita ole mikään pakko kokoaikaa laskea, eikä niiden todellakaan tarvi hallita elämää. Jotkut voivat vallan mainiosti laihtua vaikkeivät koskaan laskisi yhtäkään kaloria. Mutta jos et laihdu vaikka tahtoisit, niin ensimmäinen syntipukki ei ole se mitä syöt, vaan se miten paljon syöt.
3. Hyvä ruokavalio antaa sinulle tarvitsemasi
Ihmisen keho on monimutkainen, mielenkiintoinen ja yksilöllinen juttu. Sitä on tutkittu paljon, ja paljon on myös selvillä sen suhteen miten keho eri ravintoaineita energiaksi muuttaa. Se energia jota keho ei käytä polttoaineeksi, varastoidaan lihaksiin, sisäelimiin ja loput sitten ihon alaiseksi rasvaksi. Ja tämä pätee ihan kaikkeen energiaan, keho ei erittele sitä onko ylimääräinen tullut hiilareiden, proteiinien vai rasvan muodossa, vaikka toki nämä kolme hieman eri reittejä energiaksi päätyvätkin. Keho tarvitsee myös muita ravinteita, vitaminiineja, kivennäisaineita. Jos annat kehollesi sen mitä se tarvitsee, ja riittävästi sitä mitä se tarvitsee niin jaksat paremmin ja mielihalut syödä kaikkea muuta epäoleellista vähenevät. Viralliset ravitsemussuositukset on ihan oikeasti hyvä ohjenuora siihen miten ihmisen kannattaa syödä. Yksilön ravitsemusneuvontaan ne eivät sellaisenaan sovellu, eikä niitä siihen ole myöskään tarkoitettu, mutta pääpiirteittäin ne osuvat kyllä kohdalleen. Jokainen voi sitten soveltaa niitä itseensä, muuttaa suhteita omaa päämääräänsä kohti ja mieltymyksiään kuunnellen. Uusimmat suositukset ovat aika kaukana 2000-luvun alun leivänpuputus-rasvakammo suosituksista, joten jos virallisista suosituksista tulee sinulle mieleen leipä ja vähärasvaisuus, voisi olla syytä käydä lukaisemassa uudet suositukset vaikkapa täältä.
4. Hyvä ruokavalio kestää loppuelämäsi ajan
Hyvä ruokavalio ei ole kuuri. Se ei ole parin viikon, parin kuukauden tai parin vuoden mittainen. Se kestää koko elämän, se muuttuu, se elää ja muokkautuu tarpeidesi ja tavoitteesi mukana. Se on osa elämää, ei erillinen asia. Siihen kuuluu myös herkuttelu ja lipsahduset epäterveellisen puolelle, mutta vain vähissä määrin. Se on salliva, se ei kiellä sinulta mitään, mutta se ohjaa elämääsi siihen suuntaan johon toivot pääseväsi. Se pitää sinut terveempänä ja tyytyväisenä. Oli se sitten vähähiilarinen, vähä rasvainen, kasvis- tai sekaruokavalio, sen pitää tuntua sinusta hyvältä, omalta, miellyttävältä. Jos ruokailu on taistelu, ei ruokavaliota pysty noudattamaan loppuelämää. Se mikä sopii naapurille, kaverille tai toiselle bloggaajalle, ei välttämättä sovi sinulle. Joten...
5. Hyvä ruokavalio on ennenkaikkea yksilöllinen.
Aurinko on täällä!
Nyt oli kyllä niin ihana, rentouttava ja rakkaudentäyteinen viikonloppu, ettei paremmasta väliä. Lapset kaikki muissa menoissa, joten saatiin viettää koko viikonloppu aivan kahden. Hyvää ruokaa, vähän juomaa, saunomista, kävelyjä auringossa, rentoa ja kiireetöntä yhteistä aikaa. Teki kyllä psyykelle aivan valtavan hyvää. Kädet ja selkä kipeänä torstain treeneistä, mutta se on sitä hyvää kipua. Tietääpähän että treeni on mennyt perille...
Olen valtavan onnellinen. Ja onnekas. Pitkä tie on tähän kuljettu, mutta juuri nyt elän hyvin valoisaa aikaa.
Olen valtavan onnellinen. Ja onnekas. Pitkä tie on tähän kuljettu, mutta juuri nyt elän hyvin valoisaa aikaa.
torstai 12. maaliskuuta 2015
perusvoimaa hakemassa
Miten voi olla että koulussa joka päivä on vaan niin kiinnostava! Tänään jatkui anatomia ja valmennus, ja sitten iltapäivällä mentiin salille. Jalat aika tulessa jo valmiiksi, tää viikko on ollut reisille aika rääkki. Onneksi kyykkyhaasteesta on tänään vapaa, joten jalkareeniksi jäi jalkaprässi ja pakara/takareisi laite. Niiden lisäksi tehtiin sitten olkapäitä ja selkää. Ohjeeksi sain opelta että 3 sarjaa, ja toistoja 6-8, ja ei haittaa jos vikassa sarjassa painoa on niin paljon että jää keskenkin... no, ihan siinä en onnistunut, on vielä vähän itsellä hakusessa että paljonko voin painoa missäkin laitteessa käyttää, kun harrastustaustaa ei paljoa ole ja koululla teen vapailla painoilla.
No, muuta kummempaa mainittavaa ei ole, mutta jalkaprässissä päädyin tekemään sitten 5 sarjaa, kun halusin kokeilla että koska se paino oikeasti olisi sitten sellainen että ei enää liiku. 130 kiloa oli kohtuu vakuuttavan kuuloinen määrä tämän amatöörin korvaan, mutta olisi ehkä saanut olla vikalla sarjalla jopa 150 kg. Ensi kerralla sitten...
No olihan sekin toisaalta mukavaa että sain kannustettua luokkakaverin voittamaan kävelymaton pelkonsa. Kokeili ensimmäistä kertaa elämässään, eikä se nyt huonosti mennyt.
Työkkäristä tuli hyviä uutisia, saan vaihtaa linjaa :) Eli musta erittäin todennäköisesti tulee sitten Personal Trainer. Okei, en näe itseäni tekemässä kovinkaan paljon varsinaisia PTn töitä, en halua nimittäin alkaa yrittäjäksi, eikä kokemuspohja ole riittävän vahva muutenkaan vielä ihan kaikille asiakkaille. Mutta uskon että tulen jonkun verran niitäkin tekemään, sekä sitten mahdollisesti tulevien opintojen ohessa osapäiväisesti jotain jumppaa vetää tms. Olen erittäin tyytyväinen tähän, kerrankin työkkäri on mun kanssa samaa mieltä.
No, muuta kummempaa mainittavaa ei ole, mutta jalkaprässissä päädyin tekemään sitten 5 sarjaa, kun halusin kokeilla että koska se paino oikeasti olisi sitten sellainen että ei enää liiku. 130 kiloa oli kohtuu vakuuttavan kuuloinen määrä tämän amatöörin korvaan, mutta olisi ehkä saanut olla vikalla sarjalla jopa 150 kg. Ensi kerralla sitten...
No olihan sekin toisaalta mukavaa että sain kannustettua luokkakaverin voittamaan kävelymaton pelkonsa. Kokeili ensimmäistä kertaa elämässään, eikä se nyt huonosti mennyt.
Työkkäristä tuli hyviä uutisia, saan vaihtaa linjaa :) Eli musta erittäin todennäköisesti tulee sitten Personal Trainer. Okei, en näe itseäni tekemässä kovinkaan paljon varsinaisia PTn töitä, en halua nimittäin alkaa yrittäjäksi, eikä kokemuspohja ole riittävän vahva muutenkaan vielä ihan kaikille asiakkaille. Mutta uskon että tulen jonkun verran niitäkin tekemään, sekä sitten mahdollisesti tulevien opintojen ohessa osapäiväisesti jotain jumppaa vetää tms. Olen erittäin tyytyväinen tähän, kerrankin työkkäri on mun kanssa samaa mieltä.
keskiviikko 11. maaliskuuta 2015
Tänään olen kiitollinen
Mun elämä on nykyään niin toisenlaista kuin vaikka vuosi sitten, tai kaksi vuotta sitten, että en ole oikein sitä edes pystynyt käsittämään.
Vertailun vuoksi päivä silloin, ja päivä nyt
Ennen, eräs päivä joka melko tyypillinen silloin, poimittu vähän muokaten ja turhaa lätinää pois jättäen vanhasta päiväkirjasta
7.00 herätys. Vaikea herätä. Ei meinaa jaksaa. Pohdin josko kuitenkin jäisi kotiin nukkumaan. Päätän kuitenkin nousta ja mennä kouluun (kaupallisia opintoja). Käytän koiran äkkiä pissalla korttelin ympäri.
7.45 vien lapset hoitoon. Olen ärtyisä. Pääsen kouluun ja saan kahvia. Juoruan koulukavereiden kanssa, nauretaan, on ihan kivaa olla koulussa. Tunnilla vaan joutuu olemaan hiljaa ja yrittää keskittyä. Tylsää.
11.00 lounas. tyypillinen koululounas. Kuivaa salaattia, suolaista kastiketta ja perunaa. Lisää kahvia.
16.00 pääsen koulusta, haen lapset. Väsyttää. Käydään kaupassa ja lapset kiukuttelee. Sorrun ostamaan karkkia. Suututtaa. Päästään kotiin ja koira on tyhjentänyt roskiksen lattialle. Ottaa lievästi sanottuna päähän. Poikaa on taas kiusattu koulussa. Voimaton olo. Käytän koiran äkkiä pissalla korttelin ympäri.
18.00 vihdoin sain lapsille ruoan pöytään. En syö itse. Ei ole nälkä.
Ilta menee sohvalla telkun ääressä tai lasten kanssa jotain puuhaten. Ei kuitenkaan mitään aktiivista. Korkeintaan käydään läheisellä leikkipaikalla. Koira mukana että se saisi edes vähän liikuntaa. Mutta se tarkottaa että joudun itse odottamaan leikkipaikan reunalla koiran kanssa kun lapset leikkii.
20.30 lasten iltapala. Sorrun viimeistään nyt syömään yli tarpeen. Ja mielellään jotain missä on sokeria.
21.00 lapset nukkuu. Käytän vielä koiran äkkiä pissalla korttelin ympäri. Katson loppuillan telkkua. teen ehkä jotain koulutehtäviä.
23.30 menen nukkumaan, nukun huonosti.
Nyt, päivä tänään
5.55 herään ennen kelloa. Herätys olisi ollut 6.00. Nousen, ja ihmettelen hetken käsivarsiani, jotka on sileät ja kiinteät. Mihin ne allit on kadonneet? Käytän koiran ulkona ja nautin aamusta. Laitan kahvin tulemaan, teen aamupalan. Mysliä, nam. Käväsen pikaisesti suihkussa. Herättelen lapset, puetaan päälle ja laitan pojan aamupalan valmiiksi.
7.25 lähdetään tyttöjen kanssa hoitoon. Jätän tytöt hoitoon, suukotan ja halaan oikein kunnolla ja muistutan että iskä hakee tänään. Menevät isälleen yöksi.
Ajelen kouluun, hoilaan radion mukana.
8.50 aamunavaus koulussa. Aiheena rakkaus. Ikävä miestä. Olen onnekas että olen löytänyt ihmisen joka on niin hyvä mulle. Johon voin luottaa täysin ja joka on mulle hyväksi. Joka rakastaa ja jota voin rakastaa.
9.00 Liikkuvuusharjotteet. Käydään venyttelyn, veryttelyn ja loppuveryttelyn periaatteita. Harjoitellaan käytännössä toiminnallista veryttelyä.
11.00 ruoka. Ihanaa tuoretta salaattia, kanakastiketta ja riisiä. Kahvi.
12.00 Pallojumppa ja lyhyt hikitreeni siellä mukana. Lihakset huutaa hoosiannaa kun kyykkyhaasteen ja maanantain salitreenin jäljiltä ne on jo valmiiksi kipeät ja nyt tehdään 7*15 kyykkyä niin nopeasti kuin pystyy. Kuolen. Mutta ah miten ihanaa tuskaa.
13.30 Sykeohjattua harjoittelua. Kävelyä ja hölkkää aerobisissa sykerajoissa. Ihanaa kun aurinko paistaa. Jaksan hölkätä. Olo on mahtava.
14.45 Välipalaksi banaani, kiire uimahallille. mutta viestiä miehelle. Ikävä. Onneksi nähdään jo huomenna.
15.30 Harjoitusasikkaan alkukartoitus. Keskustelua, tavoitteista ja taustoista.
16.45 kotona, koira hihnaan ja takaisin ulos. 45 minsaa reipasta kävelyä.
18.00 ruokaa itselle ja pojalle. Likat isällään. Syödään yhdessä. Jutellaan päivän tapahtumista. Ei kiusaamista, tänäänkään. Matematiikan pistokokeesta 9/10 ja enkun kokeesta 8 1/2. Poika täyttää tiskikoneen, mä pistän pyykit koneeseen.
19.00 telkusta tulee hurja painonpudotus, tai mikä sen nimi onkaan. Itken koska laihduttajan mies on tehnyt itsemurhan ja leski syyttää siitä itseään. Osuu ehkä liian lähelle. Pyyhin silmät ja kiitän hiljaa luojaa että en joudu pelkäämään että joutuisin kokemaan sen uudelleen. Juha ei ikinä tekisi sitä mulle. Katson lopun ohjelmaa puolella silmällä samalla kun mietin harjoitusasiakkaan tulevaa treeniä. Ohjelma vaihtuu superdietiksi, ja vaihdan ravitsemustieteen tehtäviin.
21.00 Syödään pojan kanssa iltapalaa. Mä istahdan kirjottelemaan blogia, ja tajuan miten hienoa on että sain tehtyä tämän muutoksen nyt. Nyt kun olen vielä terve. Olen niin onnekas ja onnellinen. Tänään käytän vielä koiran ulkona ja sitten nukkumaan. Viimeistään yhdeltätoista.
Olen niin onnellinen siitä että oon tässä nyt. Ja siitä miltä tuleva nyt näyttää. Lapset saa paljon paremman mallin tulevaan, olen onnellisempi, energisempi ja kaikinpuolin reippaampi. Uskallan haastaa itseni. Uskallan ja uskon itseeni. Siihen että voin saavuttaa ne asiat jotka haluan saavuttaa. Tiedän että se vaatii töitä. Mutta pystyn siihen. Olen löytänyt oman juttuni. Sen mitä haluan oikeasti tehdä. Se mitä polkua pitkin sinne kuljetaan on vielä vähän avoinna. Mutta tänään olen kiitollinen kaikesta.
Vertailun vuoksi päivä silloin, ja päivä nyt
Ennen, eräs päivä joka melko tyypillinen silloin, poimittu vähän muokaten ja turhaa lätinää pois jättäen vanhasta päiväkirjasta
7.00 herätys. Vaikea herätä. Ei meinaa jaksaa. Pohdin josko kuitenkin jäisi kotiin nukkumaan. Päätän kuitenkin nousta ja mennä kouluun (kaupallisia opintoja). Käytän koiran äkkiä pissalla korttelin ympäri.
7.45 vien lapset hoitoon. Olen ärtyisä. Pääsen kouluun ja saan kahvia. Juoruan koulukavereiden kanssa, nauretaan, on ihan kivaa olla koulussa. Tunnilla vaan joutuu olemaan hiljaa ja yrittää keskittyä. Tylsää.
11.00 lounas. tyypillinen koululounas. Kuivaa salaattia, suolaista kastiketta ja perunaa. Lisää kahvia.
16.00 pääsen koulusta, haen lapset. Väsyttää. Käydään kaupassa ja lapset kiukuttelee. Sorrun ostamaan karkkia. Suututtaa. Päästään kotiin ja koira on tyhjentänyt roskiksen lattialle. Ottaa lievästi sanottuna päähän. Poikaa on taas kiusattu koulussa. Voimaton olo. Käytän koiran äkkiä pissalla korttelin ympäri.
18.00 vihdoin sain lapsille ruoan pöytään. En syö itse. Ei ole nälkä.
Ilta menee sohvalla telkun ääressä tai lasten kanssa jotain puuhaten. Ei kuitenkaan mitään aktiivista. Korkeintaan käydään läheisellä leikkipaikalla. Koira mukana että se saisi edes vähän liikuntaa. Mutta se tarkottaa että joudun itse odottamaan leikkipaikan reunalla koiran kanssa kun lapset leikkii.
20.30 lasten iltapala. Sorrun viimeistään nyt syömään yli tarpeen. Ja mielellään jotain missä on sokeria.
21.00 lapset nukkuu. Käytän vielä koiran äkkiä pissalla korttelin ympäri. Katson loppuillan telkkua. teen ehkä jotain koulutehtäviä.
23.30 menen nukkumaan, nukun huonosti.
Nyt, päivä tänään
5.55 herään ennen kelloa. Herätys olisi ollut 6.00. Nousen, ja ihmettelen hetken käsivarsiani, jotka on sileät ja kiinteät. Mihin ne allit on kadonneet? Käytän koiran ulkona ja nautin aamusta. Laitan kahvin tulemaan, teen aamupalan. Mysliä, nam. Käväsen pikaisesti suihkussa. Herättelen lapset, puetaan päälle ja laitan pojan aamupalan valmiiksi.
7.25 lähdetään tyttöjen kanssa hoitoon. Jätän tytöt hoitoon, suukotan ja halaan oikein kunnolla ja muistutan että iskä hakee tänään. Menevät isälleen yöksi.
Ajelen kouluun, hoilaan radion mukana.
8.50 aamunavaus koulussa. Aiheena rakkaus. Ikävä miestä. Olen onnekas että olen löytänyt ihmisen joka on niin hyvä mulle. Johon voin luottaa täysin ja joka on mulle hyväksi. Joka rakastaa ja jota voin rakastaa.
9.00 Liikkuvuusharjotteet. Käydään venyttelyn, veryttelyn ja loppuveryttelyn periaatteita. Harjoitellaan käytännössä toiminnallista veryttelyä.
11.00 ruoka. Ihanaa tuoretta salaattia, kanakastiketta ja riisiä. Kahvi.
12.00 Pallojumppa ja lyhyt hikitreeni siellä mukana. Lihakset huutaa hoosiannaa kun kyykkyhaasteen ja maanantain salitreenin jäljiltä ne on jo valmiiksi kipeät ja nyt tehdään 7*15 kyykkyä niin nopeasti kuin pystyy. Kuolen. Mutta ah miten ihanaa tuskaa.
13.30 Sykeohjattua harjoittelua. Kävelyä ja hölkkää aerobisissa sykerajoissa. Ihanaa kun aurinko paistaa. Jaksan hölkätä. Olo on mahtava.
14.45 Välipalaksi banaani, kiire uimahallille. mutta viestiä miehelle. Ikävä. Onneksi nähdään jo huomenna.
15.30 Harjoitusasikkaan alkukartoitus. Keskustelua, tavoitteista ja taustoista.
16.45 kotona, koira hihnaan ja takaisin ulos. 45 minsaa reipasta kävelyä.
18.00 ruokaa itselle ja pojalle. Likat isällään. Syödään yhdessä. Jutellaan päivän tapahtumista. Ei kiusaamista, tänäänkään. Matematiikan pistokokeesta 9/10 ja enkun kokeesta 8 1/2. Poika täyttää tiskikoneen, mä pistän pyykit koneeseen.
19.00 telkusta tulee hurja painonpudotus, tai mikä sen nimi onkaan. Itken koska laihduttajan mies on tehnyt itsemurhan ja leski syyttää siitä itseään. Osuu ehkä liian lähelle. Pyyhin silmät ja kiitän hiljaa luojaa että en joudu pelkäämään että joutuisin kokemaan sen uudelleen. Juha ei ikinä tekisi sitä mulle. Katson lopun ohjelmaa puolella silmällä samalla kun mietin harjoitusasiakkaan tulevaa treeniä. Ohjelma vaihtuu superdietiksi, ja vaihdan ravitsemustieteen tehtäviin.
21.00 Syödään pojan kanssa iltapalaa. Mä istahdan kirjottelemaan blogia, ja tajuan miten hienoa on että sain tehtyä tämän muutoksen nyt. Nyt kun olen vielä terve. Olen niin onnekas ja onnellinen. Tänään käytän vielä koiran ulkona ja sitten nukkumaan. Viimeistään yhdeltätoista.
Olen niin onnellinen siitä että oon tässä nyt. Ja siitä miltä tuleva nyt näyttää. Lapset saa paljon paremman mallin tulevaan, olen onnellisempi, energisempi ja kaikinpuolin reippaampi. Uskallan haastaa itseni. Uskallan ja uskon itseeni. Siihen että voin saavuttaa ne asiat jotka haluan saavuttaa. Tiedän että se vaatii töitä. Mutta pystyn siihen. Olen löytänyt oman juttuni. Sen mitä haluan oikeasti tehdä. Se mitä polkua pitkin sinne kuljetaan on vielä vähän avoinna. Mutta tänään olen kiitollinen kaikesta.
tiistai 10. maaliskuuta 2015
Superkivaa liikkumista
Oli taas tosi kiva koulupäivä. Anatomiaa aamu, sitten valmennuksen perusteita. On muuten tuo ihmisten valmentaminen hyvin liki hevosten valmentamista :D Hassu huomio, joka siis pohjaa mun vanhoihin hevostenvalmentajan ammattitutkintoon tähtääviin opintoihin. Mutta tottahan se on, nopeutta, voimaa ja kestävyyttä treenataan samoin periaattein, oli asiakkaalla sitten kaksi tai neljä jalkaa.
Ja iltapäivällä liikuntaa. Meidän liikuntatunnit on semmosia suunnilleen 90 minuutin pätkiä, joskus voi mennä pidempään joskus harvoin vähemmän aikaa. Tänään oltiin painisalilla ja tehtiin kaikkea hauskaa vähän leikkimielistäkin, mutta kyllä siinäkin tuli kuuma ja eilisen salitreenin jäljiltä kipeät ojentajat ja kyljet sai vähän lisätreeniä. Parin kanssa leikkimielistä painiakin tuli kokeiltua, ja se oli kyllä tosi kivaa. Sitten liikuttiin salin poikki milloin milläkin tyylillä, pyörimällä, rapukävelyä, varpaisillaan, kääpiökävelyllä, askelkyykyillä etuperin ja takaperin... En edes muista kaikkia mitä ope laittoi meidät tekemään. Kaikkein hankalinta oli maata selällään, kädet ja jalat ylhäällä, ja olisi pitänyt liikkua sivuttain nostamalla peppua ja hartioita vuorotellen. Oli muuten valtavan rankkaa. Sitten oli vielä 10 liikkeen kuntopiiri, venyttelyt ja kotiin. En tiedä millä sykkeillä tuolla tein, mutta tein kaiken täysiä ja hiki valui. Liikunta ei välttämättä ole kaunista, mutta kivaa se kyllä on!
Tämän illan haasteena on vielä 90 kyykkyä (liikuntatunnilla tein kyykkyjä jo pois alta) ja sitten alkaa vielä tuo vatsalihashaastekin. Huh huh, kyl nyt vatsat saa huomiota kun liikuntatunnillakin ne jo poltteli..
Ja iltapäivällä liikuntaa. Meidän liikuntatunnit on semmosia suunnilleen 90 minuutin pätkiä, joskus voi mennä pidempään joskus harvoin vähemmän aikaa. Tänään oltiin painisalilla ja tehtiin kaikkea hauskaa vähän leikkimielistäkin, mutta kyllä siinäkin tuli kuuma ja eilisen salitreenin jäljiltä kipeät ojentajat ja kyljet sai vähän lisätreeniä. Parin kanssa leikkimielistä painiakin tuli kokeiltua, ja se oli kyllä tosi kivaa. Sitten liikuttiin salin poikki milloin milläkin tyylillä, pyörimällä, rapukävelyä, varpaisillaan, kääpiökävelyllä, askelkyykyillä etuperin ja takaperin... En edes muista kaikkia mitä ope laittoi meidät tekemään. Kaikkein hankalinta oli maata selällään, kädet ja jalat ylhäällä, ja olisi pitänyt liikkua sivuttain nostamalla peppua ja hartioita vuorotellen. Oli muuten valtavan rankkaa. Sitten oli vielä 10 liikkeen kuntopiiri, venyttelyt ja kotiin. En tiedä millä sykkeillä tuolla tein, mutta tein kaiken täysiä ja hiki valui. Liikunta ei välttämättä ole kaunista, mutta kivaa se kyllä on!
Tämän illan haasteena on vielä 90 kyykkyä (liikuntatunnilla tein kyykkyjä jo pois alta) ja sitten alkaa vielä tuo vatsalihashaastekin. Huh huh, kyl nyt vatsat saa huomiota kun liikuntatunnillakin ne jo poltteli..
maanantai 9. maaliskuuta 2015
opittua käytäntöön ja ihan tosi kiva salitreeni!
Koulu alkoi reippaasti ohjatulla kuntosalitreenillä hierojien kanssa. PT:t oli vapaalla aamun, mutta mun maanantaihin kuuluu muutenkin salilla hikoilu erittäin olennaisesti, joten päätin mennä mukaan. Ja oli kyllä hyvä päätös, treeni oli pääosin tuttu edelliseltä kerralta kun oltiin tuolla isommalla salilla, joten pääsin tekemisessä heti alusta hyvään vauhtiin. Hierojat ei tuolla salilla olleet vielä käyneet, joten heille osa liikkeistä ja laitteista oli vieraita. Idea oli liikkua pisteestä toiseen parettain, 4*12 toistoa ja palautus sen aikaa kun pari tekee omaa sarjaansa. Mä päädyin tosin lopulta tekemään yksin, koska meitä oli pariton määrä. Ei haitannut mua yhtään, sehän oli helpompaa ja sai keskittyä kunnolla siihen omaan tekemiseen. Oli kyllä taas niin kivaa! Se kammottava smith-laitekin oli jo tällä toisella kerralla tutumpi eikä tuntunut niin ilkeältä nojata siihen kyykätessä. Sai laittaa painoakin tankoon. (Hurjat 13,5 kg, mutta kuitenkin :D ) Koska tein yksin olin usein nopeampi kuin mun edellä liikkuva pari, ja päädyin sitten tekemään odotellessa kyykkyhaasteen kyykkyjä. En vaan tajunnut että kyykkään vielä sen tangonkin kanssa, joten tulipa sitten kyykkyjä yhteensä semmoinen 118 kpl. Tuntui kyllä treeni mukavasti jaloissa.
Meidän ryhmä oli myös saanut kuntosalin käyttäjiltä positiivista palautetta siitä että opiskelijat on kohteliaita, käyttäytyy hyvin ja ovat tulleet tosissaan treenaamaan. Aika kiva kuulla :)
Sain myös ensimmäisen harjoitusasiakkaani! Jihuu! Tietenkään en voi blogissa käsitellä asiaa niin että asiakas olisi tunnistettavissa mitenkään, enkä haluaisikaan, mutta on kyllä todella innostavaa päästä soveltamaan kaikkea oppimaani (ja mitä tässä nyt tullaan vielä opiskelemaan) käytäntöön. Ensimmäinen tapaaminen on sovittuna ja sitten alkukartoituksen jälkeen pääsen suunnittelemaan ohjelmaa asiakkaalle seuraavaksi 6 viikoksi.
Ope myös kannusti mua tekemään itselle ohjelman katsottuaan läpi mun esimerkkiohjelmat. Sanoi että teoriatiedon taso on hyvä, nyt pitää saada itselle kokemusta siitä miltä erilaiset ohjelmat tuntuu.
Mitä tulee linjan vaihtamiseen tuohon Personal Trainer linjalle ihan virallisestikin, odottelen edelleen tietoa työvoimatoimistosta. Saas nähdä...
Painosta ei ole hajuakaan! Ja se jos mikä on positiivisen vapauttava tunne :) Kun ei tarvi välittää. Syön oikein ja liikun, joten paino kyllä laskee. Aikanaan.
Meidän ryhmä oli myös saanut kuntosalin käyttäjiltä positiivista palautetta siitä että opiskelijat on kohteliaita, käyttäytyy hyvin ja ovat tulleet tosissaan treenaamaan. Aika kiva kuulla :)
Sain myös ensimmäisen harjoitusasiakkaani! Jihuu! Tietenkään en voi blogissa käsitellä asiaa niin että asiakas olisi tunnistettavissa mitenkään, enkä haluaisikaan, mutta on kyllä todella innostavaa päästä soveltamaan kaikkea oppimaani (ja mitä tässä nyt tullaan vielä opiskelemaan) käytäntöön. Ensimmäinen tapaaminen on sovittuna ja sitten alkukartoituksen jälkeen pääsen suunnittelemaan ohjelmaa asiakkaalle seuraavaksi 6 viikoksi.
Ope myös kannusti mua tekemään itselle ohjelman katsottuaan läpi mun esimerkkiohjelmat. Sanoi että teoriatiedon taso on hyvä, nyt pitää saada itselle kokemusta siitä miltä erilaiset ohjelmat tuntuu.
Mitä tulee linjan vaihtamiseen tuohon Personal Trainer linjalle ihan virallisestikin, odottelen edelleen tietoa työvoimatoimistosta. Saas nähdä...
Painosta ei ole hajuakaan! Ja se jos mikä on positiivisen vapauttava tunne :) Kun ei tarvi välittää. Syön oikein ja liikun, joten paino kyllä laskee. Aikanaan.
sunnuntai 8. maaliskuuta 2015
Oho, meinas kyykyt unohtuu :D
Ihan unohdin osallistuneeni kyykkyhaasteeseen :D Nopea tarkastus osoitti että olin 155 kyykkyä jäljessä, joten päätin ujuttaa ne iltajumpan sekaan. Alkulämmittelyt tein kun lapset oli menossa nukkumaan, joten hammaspesulta tulleet tyttäret halusivat kanssa osallistua. Näin se liikunnan ilo tarttuu, leviää ja siirtyy lapsille, kyllä kannattaa vaan liikkua kotona niin lapsetkin osallistuu!
Haarahyppelyiden jälkeen patistin likat sänkyyn, tein lyhyesti kahvakuulan kanssa kotijumppaa, ja jahka kunnolla lämpenin aloin tekemään rästiin menneitä kyykkyjä. Suurimman osan tein ihan peruskyykkynä, mutta tein 25 askelkyykkyä eteen ja 25 askelkyykkyä taakse, kahvakuulan kanssa sumokyykky+pystysoutu yhdistelmää ja aivan viimeiseksi kymmenen syväkyykkyä. Olen erityisen onnellinen siitä että nykyään askelkyykyissä olen paljon tasapainoisempi kuin vuoden alussa, on vaivattomampaa kyykätä kun ei huoju kokoajan. Ja nuo syväkyykyt, niihin en pystynyt ollenkaan vuoden alussa. Nyt pääsen jo alas. Mahtavaa huomata näitä edistymisiä, vaikkei ne isoja asioita olisikaan. Tottahan tuo 155 kyykkyä jo alkoi vähän lihaksissa tuntumaan, jalkoja tärisytti mukavasti lopussa. Niin pitääkin!
Nyt on mukava mennä nukkumaan kun ei ole enää semmoinen olo että on jäänyt jotain tekemättä.
Haarahyppelyiden jälkeen patistin likat sänkyyn, tein lyhyesti kahvakuulan kanssa kotijumppaa, ja jahka kunnolla lämpenin aloin tekemään rästiin menneitä kyykkyjä. Suurimman osan tein ihan peruskyykkynä, mutta tein 25 askelkyykkyä eteen ja 25 askelkyykkyä taakse, kahvakuulan kanssa sumokyykky+pystysoutu yhdistelmää ja aivan viimeiseksi kymmenen syväkyykkyä. Olen erityisen onnellinen siitä että nykyään askelkyykyissä olen paljon tasapainoisempi kuin vuoden alussa, on vaivattomampaa kyykätä kun ei huoju kokoajan. Ja nuo syväkyykyt, niihin en pystynyt ollenkaan vuoden alussa. Nyt pääsen jo alas. Mahtavaa huomata näitä edistymisiä, vaikkei ne isoja asioita olisikaan. Tottahan tuo 155 kyykkyä jo alkoi vähän lihaksissa tuntumaan, jalkoja tärisytti mukavasti lopussa. Niin pitääkin!
Nyt on mukava mennä nukkumaan kun ei ole enää semmoinen olo että on jäänyt jotain tekemättä.
kiirettä pidelly?
Olipa taas mukava viikonloppu.
Tää viikko on mennyt liikuntojen kannalta aika tosi rauhallisissa merkeissä, lähinnä kevyttä lenkkeilyä, siivoamista ja löhöilyä, joka sekin näissä määrin on melkein oma lajinsa... Niin ja aivot on joutuneet kyllä hommiin, kouluhommia on ollut molemmista opinahjoista, kuntosaliohjelmien värkkäilyä esimerkkitapauksille ja itselle ja lisäksi olen selvitellyt miten ja mistä saan kadonneet lukion päättötodistukset. En välttämättä mistään. OH, SHIT. Selvittelen vielä... Ylioppilaslautakunnasta saa toki ylioppilastodistuksen, mutta lukion päättäri onkin asia erikseen, kun ylioppilaaksi kirjoitin joskus dinosaurusten aikaan. Lukiosta sanottiin että kaupungin arkistosta ja kaupungin arkistosta sanottiin että lukiosta... No, saapa nähdä saako sitä sitten enää mistään. Tämän lisäksi tai oikeastaan takia, hain myös jo nyt yhteen oppilaitokseen aikuiskoulutukseen, eli ohi yhteishaun. Soveltuvuuskoe on 23.3.
Ensi viikolla sit tsempataan liikuntojen suhteen, koulu alkaa huomenna kuntosalilla, joten pääsen ohjatusti salille.
Nuorin lapseni täyttää tiistaina viisi. Viisi! Miten nopeasti aika meneekään. Tein kakun neidille jo lauantaina kun kummitäti ja mies lapsineen tuli käymään joten juhlittiin omalla porukalla jo nyt. Itse otin kakkua lusikallisen, koska halusin tietää miltä se maistuu. Ihan ok, ei onneksi niin hyvää että olisin enemmän kaivannut. Muutama fazerin sininen tuli syötyä. Ei mitään morkkista tai pelkoa ruokavalion kaatumisesta. Tämä salliva syöminen oikeasti on aika hieno juttu.
Tää viikko on mennyt liikuntojen kannalta aika tosi rauhallisissa merkeissä, lähinnä kevyttä lenkkeilyä, siivoamista ja löhöilyä, joka sekin näissä määrin on melkein oma lajinsa... Niin ja aivot on joutuneet kyllä hommiin, kouluhommia on ollut molemmista opinahjoista, kuntosaliohjelmien värkkäilyä esimerkkitapauksille ja itselle ja lisäksi olen selvitellyt miten ja mistä saan kadonneet lukion päättötodistukset. En välttämättä mistään. OH, SHIT. Selvittelen vielä... Ylioppilaslautakunnasta saa toki ylioppilastodistuksen, mutta lukion päättäri onkin asia erikseen, kun ylioppilaaksi kirjoitin joskus dinosaurusten aikaan. Lukiosta sanottiin että kaupungin arkistosta ja kaupungin arkistosta sanottiin että lukiosta... No, saapa nähdä saako sitä sitten enää mistään. Tämän lisäksi tai oikeastaan takia, hain myös jo nyt yhteen oppilaitokseen aikuiskoulutukseen, eli ohi yhteishaun. Soveltuvuuskoe on 23.3.
Ensi viikolla sit tsempataan liikuntojen suhteen, koulu alkaa huomenna kuntosalilla, joten pääsen ohjatusti salille.
Nuorin lapseni täyttää tiistaina viisi. Viisi! Miten nopeasti aika meneekään. Tein kakun neidille jo lauantaina kun kummitäti ja mies lapsineen tuli käymään joten juhlittiin omalla porukalla jo nyt. Itse otin kakkua lusikallisen, koska halusin tietää miltä se maistuu. Ihan ok, ei onneksi niin hyvää että olisin enemmän kaivannut. Muutama fazerin sininen tuli syötyä. Ei mitään morkkista tai pelkoa ruokavalion kaatumisesta. Tämä salliva syöminen oikeasti on aika hieno juttu.
keskiviikko 4. maaliskuuta 2015
Kuntotestin uusintaa
Olen ollut pikkuisen kipeä ja mieli maassakin vähän, eikä oikein ole saanut kiinni siitä tekemisen riemusta, ja syödäkin on tehnyt mieli ihan mitä sattuu. Kaipa nuo lähestyvät kuukautiset sen taas tekee, olen huomannut että viikko ennen kuukautisia voisin syödä vaikka kaupan tyhjäksi karkeista, suklaasta, jäätelöstä ja sipseistä. Ei, en ole syönyt noista mitään, en yhtään. Mutta mieli olisi kyllä tehnyt.
No, saadakseni tämän löysän fiiliksen vähän edes helpottamaan, ajattelin uusia tuon helpon ja nopean kuntotestin jonka aiemmin tein. Ensinnäkin, suurimpana huomiona, teen liikkeet paljon puhtaammin, vaivattomammin. Punnerruksien määrä lisääntyi kymmenellä, eli nyt sain 42 punnerrusta 2 minuutissa. Vatsoja sen sijaan en saanut vieläkään yhtäkään. Huolimatta vatsalihastreenistä. Hittolainen. Ajattelin et jos edes yhden saisin. Mut ei. En auttamatta käsillä. Käsillä ei tosin joutunut enää ottamaan vauhtia ihan niin paljoa, mutta kuitenkin. Eli edelleen pyöreä nolla vatsalihaksista. No, kyykkyjen tekeminen oli huomattavasti varmempaa kuin ekalla kerralla, ja sainkin niitä reippaasti enemmän kuin ensimmäisellä kerralla. Nyt tein askelkyykkyjä jo 45 kpl kahdessa minuutissa. Ehkä olisin vielä vähän voinnut pusertaa lisää vauhtia, mutta aika rajoilla mentiin kyllä jo että pysyi liike puhtaana. Yhteensä siis 87 pistettä. Edelleen ollaan lomailija kastissa. Puuttuvat vatsalihakset laske tulosta ikävästi. Kuitenkin tulos parani yhteensä 26 pistettä, että ei tässä nyt ihan turhaan ole tullut sitä punttia nosteltua :)
Ainakin testi teki sen mitä pitkin, sai mielen vähän rauhallisemmaksi, ja muistutti siitä miksi teen tätä.
No, saadakseni tämän löysän fiiliksen vähän edes helpottamaan, ajattelin uusia tuon helpon ja nopean kuntotestin jonka aiemmin tein. Ensinnäkin, suurimpana huomiona, teen liikkeet paljon puhtaammin, vaivattomammin. Punnerruksien määrä lisääntyi kymmenellä, eli nyt sain 42 punnerrusta 2 minuutissa. Vatsoja sen sijaan en saanut vieläkään yhtäkään. Huolimatta vatsalihastreenistä. Hittolainen. Ajattelin et jos edes yhden saisin. Mut ei. En auttamatta käsillä. Käsillä ei tosin joutunut enää ottamaan vauhtia ihan niin paljoa, mutta kuitenkin. Eli edelleen pyöreä nolla vatsalihaksista. No, kyykkyjen tekeminen oli huomattavasti varmempaa kuin ekalla kerralla, ja sainkin niitä reippaasti enemmän kuin ensimmäisellä kerralla. Nyt tein askelkyykkyjä jo 45 kpl kahdessa minuutissa. Ehkä olisin vielä vähän voinnut pusertaa lisää vauhtia, mutta aika rajoilla mentiin kyllä jo että pysyi liike puhtaana. Yhteensä siis 87 pistettä. Edelleen ollaan lomailija kastissa. Puuttuvat vatsalihakset laske tulosta ikävästi. Kuitenkin tulos parani yhteensä 26 pistettä, että ei tässä nyt ihan turhaan ole tullut sitä punttia nosteltua :)
Ainakin testi teki sen mitä pitkin, sai mielen vähän rauhallisemmaksi, ja muistutti siitä miksi teen tätä.
tiistai 3. maaliskuuta 2015
Venyttelytehtävä ja keilausta
Olin tänään elämäni ekaa kertaa keilaamassa. Kyllä, sekin on asia (laji) jota en ole koskaan ennen kokeillut. Näitähän riittää :) Mutta olihan se tosiaan ihan kivaa. Mitään suurta lahjakkuutta multa ei paljastunut lajiin, mutta sain mä kerran täyskaadon tuurilla, ja en nyt jokakerta saanut palloa ränniin. Joten mun kirjoissa meni ihan hyvin :D Omalla porukalla varmasti vielä hauskempaa. Kyllä mä voisin joskus toistekin kokeilla, mutta ei se semmonen laji ollut josta mun tekis mieli maksaa harrastaakseni.
Toisin kuin ratsastus. En puhu vielä sen enempää, mutta jos kaikki menee putkeen niin saattaa tätin heppablogikin vähän aktivoitua..
Tänään tein esitelmän aktiivisesta kohdevenyttelystä. Nyt pitäisi sitten sitä itse testailla, ja valita mitä liikkeitä otan luokan kokeiltavaksi. Ja tehdä 50 kyykkyä. Ekat kymmenen tein jo keilahallilla. Ja voisi vähän kahvakuulaakin heiluttaa, kun perjantaina pitää pitää oma osuus kahvakuulatunnista.
Mitenkähän tässä taas ehtis tehdä kaiken mitä pitääs... Mutta ei haittaa, elämä on kaikesta huolimatta tosi kivaa :)
Toisin kuin ratsastus. En puhu vielä sen enempää, mutta jos kaikki menee putkeen niin saattaa tätin heppablogikin vähän aktivoitua..
Tänään tein esitelmän aktiivisesta kohdevenyttelystä. Nyt pitäisi sitten sitä itse testailla, ja valita mitä liikkeitä otan luokan kokeiltavaksi. Ja tehdä 50 kyykkyä. Ekat kymmenen tein jo keilahallilla. Ja voisi vähän kahvakuulaakin heiluttaa, kun perjantaina pitää pitää oma osuus kahvakuulatunnista.
Mitenkähän tässä taas ehtis tehdä kaiken mitä pitääs... Mutta ei haittaa, elämä on kaikesta huolimatta tosi kivaa :)
maanantai 2. maaliskuuta 2015
Hyvä mieli näkyy päällepäin!
Mulla on oikein hyvä ulkoilutakki. Ongelma vaan että se muuttui kummallisista kohdista suureksi. Hartoista ja hihat mystisesti piteni tosi pitkiksi. En tiedä miten musta tätä massaa oikein lähtee, mutta se takki näyttää nykyään siltä kuin oisin pölliny miesten takin :D
No, tänään kiertelin alennusmyynnissä ihan siltä varalta jos bongaisin uuden takin. Ja siellä se oli! Pirtsakan värinen, tuulenpitävä ja kosteutta hylkivä ja nätti. Mutta voihan ruma sana, sitä oli vain koossa M. M! Eihän semmonen nyt mun päälle mene. Mutta sitten ajattelin että no, jos se nyt ei aivan nuken takilta näytä, niin ostan sen oottamaan, kun oli edullinen. Pujotin kädet hihoihin ja mitäs ihmettä, se ei kiristänytkään harteista, eikä käsivarsista. Ja sitten vedin vetoketjun kiinni. Voitte arvata että se takki lähti mukaan :D En muista onko mulla koskaan aikuisiällä ollut koon M takkia. Jotain paitoja kyllä, mut takkia... No, tottahan noi merkinnät vaihtelee, mutta silti! Onhan se toki tiukka, vähä tiukempi kuin ois tarvis. Mut kyllähän se täs kevään aikana sit löysemmäksi muuttuu ;)
Voittajafiilis just nyt!
No, tänään kiertelin alennusmyynnissä ihan siltä varalta jos bongaisin uuden takin. Ja siellä se oli! Pirtsakan värinen, tuulenpitävä ja kosteutta hylkivä ja nätti. Mutta voihan ruma sana, sitä oli vain koossa M. M! Eihän semmonen nyt mun päälle mene. Mutta sitten ajattelin että no, jos se nyt ei aivan nuken takilta näytä, niin ostan sen oottamaan, kun oli edullinen. Pujotin kädet hihoihin ja mitäs ihmettä, se ei kiristänytkään harteista, eikä käsivarsista. Ja sitten vedin vetoketjun kiinni. Voitte arvata että se takki lähti mukaan :D En muista onko mulla koskaan aikuisiällä ollut koon M takkia. Jotain paitoja kyllä, mut takkia... No, tottahan noi merkinnät vaihtelee, mutta silti! Onhan se toki tiukka, vähä tiukempi kuin ois tarvis. Mut kyllähän se täs kevään aikana sit löysemmäksi muuttuu ;)
Voittajafiilis just nyt!
-20 kg
Aikas hurjaa, olen nyt pudottanut itsestäni 20 kiloa! Ja uskallan melkein sanoa että suurin osa on ollut rasvaa, vaikken silloin painavimmillani kehonkoostumusmittauksessa käynytkään. Ruokavalio toimii hienosti, tykkään tälläisestä maltillisesta tahdista, ei stressaa tavoitteet ja niistä jääminen kun tietää jo valmiiksi että tahti on hidas, ja samalla karisee se into hypätä sillä vaa'alla kokoajan kun haluaa kuitenkin kerralla nähdä vähän isompia muutoksia.
Viime torstaina katselin salilla peilistä että kyynärpäät ei lähde leviämään, ja huomasin että mullahan on vyötärö. Ja on tuo mahanahkakin vähän kiinteytynyt, vaikka luulenkin että tuohon keisarileikkausarpien päälle jää tuo "röllykkä", mutta ompahan sitten pienempi :D
Syöminen on helppoa ja nautittavaa, ja lueskeltuani tuota Patrik Borgin blogia jota mainostin aiemmin, totean että olen myös melko salliva syöjä. Multa ei mikään ole sinänsä kiellettyä, vaan voin ottaa jos oikeasti haluan. Yleensä vaan päätän olla haluamatta.
Nyt kyykkäämään kyykkyhaasteen 55 kyykkyä, ei vielä pitäs tuntua oikein missään tuommoisen määrän, jalkoja treenatessa teen tangon kanssa enemmän. En pääsekään nyt aamusta salille kun tyttäret ovat flunssaisia enkä vie heitä hoitoon. Onneksi koulu alkaa vasta puoliltapäivin niin sinne ehdin sitten kuitenkin kun tytöt menee isälleen.
Viime torstaina katselin salilla peilistä että kyynärpäät ei lähde leviämään, ja huomasin että mullahan on vyötärö. Ja on tuo mahanahkakin vähän kiinteytynyt, vaikka luulenkin että tuohon keisarileikkausarpien päälle jää tuo "röllykkä", mutta ompahan sitten pienempi :D
Syöminen on helppoa ja nautittavaa, ja lueskeltuani tuota Patrik Borgin blogia jota mainostin aiemmin, totean että olen myös melko salliva syöjä. Multa ei mikään ole sinänsä kiellettyä, vaan voin ottaa jos oikeasti haluan. Yleensä vaan päätän olla haluamatta.
Nyt kyykkäämään kyykkyhaasteen 55 kyykkyä, ei vielä pitäs tuntua oikein missään tuommoisen määrän, jalkoja treenatessa teen tangon kanssa enemmän. En pääsekään nyt aamusta salille kun tyttäret ovat flunssaisia enkä vie heitä hoitoon. Onneksi koulu alkaa vasta puoliltapäivin niin sinne ehdin sitten kuitenkin kun tytöt menee isälleen.
sunnuntai 1. maaliskuuta 2015
Ravitsemus ja liikunta, 3 op
Lopullinen arvosanasi tästä tentistä on: 28,75/39,00
Että sillälailla :) Läpi meni niin että helähti, mutta paremminkin tietysti olisi voinut mennä. Mutta tämä riittää mulle, nyt vaan tekemään sitten seuraavia kursseja (Ravitsemustieteen perusteet, syventävä kirjallisuus 3 op, ja Ravitsemus ja ruokavaliot 5 op) ja odottelemaan tästä arvosanaa.
Ja nyt nukkumaan. Hyviä öitä!
Huikea blogi ja oikeasti hyödyllisiä neuvoja
Suosittelen lämpimästi: Patrik Borgin blogi
Ajatuksella ja lopulliseen elämäntapamuutokseen tähdäten, oikean asiantuntijan tekstejä. Myös kommenteista saa paljon ajateltavaa ja uutta näkökulmaa. Vielä en ole likikään koko blogia käynyt läpi itsekään, mutta sen mitä olen lukenut, voisin allekirjoittaa täysin, ja lukiessani huomaan nyökytteleväni.
Oikotietä onneen ei ole. Kitukuurit ja tiukat dieetit ei vaan pidemmänpäälle toimi. Muutos pitää lähteä sisältäpäin. Helppoa olisi vaan pistää ruokailut yhteen muottiin ja liikunnat toiseen. Mutta jos pää ei ole asiassa mukana, se ei kestä. Joko muotteihin ei sovi, eikä laihtuminen jatku, tai sitten paino tulee takaisin myöhemmin. Pitää vaan tutkia itseään, katsoa itseään silmiin, ja muuttaa elämänsä. Siihen pystyy kyllä. Kun ottaa aikansa ja antaa itselleen anteeksi aiemmat hölmöilyt.
Ajatuksella ja lopulliseen elämäntapamuutokseen tähdäten, oikean asiantuntijan tekstejä. Myös kommenteista saa paljon ajateltavaa ja uutta näkökulmaa. Vielä en ole likikään koko blogia käynyt läpi itsekään, mutta sen mitä olen lukenut, voisin allekirjoittaa täysin, ja lukiessani huomaan nyökytteleväni.
Oikotietä onneen ei ole. Kitukuurit ja tiukat dieetit ei vaan pidemmänpäälle toimi. Muutos pitää lähteä sisältäpäin. Helppoa olisi vaan pistää ruokailut yhteen muottiin ja liikunnat toiseen. Mutta jos pää ei ole asiassa mukana, se ei kestä. Joko muotteihin ei sovi, eikä laihtuminen jatku, tai sitten paino tulee takaisin myöhemmin. Pitää vaan tutkia itseään, katsoa itseään silmiin, ja muuttaa elämänsä. Siihen pystyy kyllä. Kun ottaa aikansa ja antaa itselleen anteeksi aiemmat hölmöilyt.
Painivia pikkupoikia (ja pari isompaakin)
Paini on mulle aika vieraaksi jäänyt laji, vaikka isäpuoli on sitä joskus nuorempana harrastanut ja pikkuveljeäkin koitti lajin pariin pikkupoikana viedä. Mutta ei pikkuveikka koskaan oikein innostunut siitä.
Miehen pojat sitä harrastaa, ja mies itsekin kuntopainii (minkä nyt vammoiltaan ehtii, pari kertaa mennyt treeneissä kylkiluu). Nyt pääsin sitten lauantaina kisoihin mukaan, ja olihan se mielenkiintoinen kokemus. Päällimmäiseksi jäi mieleen se että pojilla (oli siellä muutama tyttökin, mutta selvästi vähemmistössä) oli valtavan hauskaa. Siellä oli aika rento ilmapiiri, ja huomasi että paikalle on kerääntynyt lajista pitäviä aikuisia ja lapsia, joilla on hauskaa yhdessä. Toki ottelut (onkohan se ottelu se painimatsi?) oli sitten enempi vähempi vakavia, ja muutama poika itkikin hävittyään. Otti miehen nuoremmalle pojallekin aika koville kun hävisi joka matsin, mutta aika hyvin kuitenkin sitten karisti pettymyksen harteiltaan.
Itse lajista en ehkä vieläkään kovin paljon ymmärrä, mutta vähäsen enemmän kuitenkin. Kotimatkalla mies kysyi että pitkästyinkö kuoliaaksi, mutta en suinkaan. Olin varautunut ottamalla mukaan ravitsemustieteen tenttikirjan ja kutimet, joten sen ajan kun mies jutteli samanmielisten kanssa ja pojat juoksenteli ympyrää oli itselläkin tekemistä. Ja kun pienen pojan häviöt painoi mieltä, sain ehkä hieman häntä harhautettua juttelemalla neuletyöstä josta sitten muotoutuikin hänelle pussukka, johon sai laittaa pokaalinsa, ja mies pystyi sitten keskittymään vanhempaan poikaan jolla oli vielä matseja jäljellä. Vanhempi poika päätyi voittamaan koko sarjansa :)
Kaikenkaikkiaan siis varsin mielenkiintoinen reissu, joka myös kyllä opetti vähän lisää myös tuosta mun hellustani. Aika ihanan osallistuva isä, kannustava ja vaativakin, mutta sopivassa suhteessa.
Mitä tähän mun painoprokkikseen tulee, niin huomenna ajattelin pitkästä aikaa käydä vaakalla. Katson vähän missä mennään. Liikuntaa tuli viikonloppuna vähän vähemmän, miehen kanssa käytiin kävelyllä ja tänäiltana ajattelin vielä kahvakuulaa heilutella, ja tietenkin tehdä kyykkyhaasteen ekat kyykyt! Mutta välillä on varmaan ihan fiksua ottaa vähän kevyemminkin. Torstain salitreeni oli niin tappaja sillon tekohetkellä, että olin varma etten kävele perjantaina. Mutta jalat ei tulleet yhtään kipeäksi! Mies kuittasi sen sillä että keho alkaa tottua treenaamiseen, että nyt sit vaan jatkaa samaan malliin. Ja niinpä teen, huomenna ennen koulunalkua taas salille :)
Vähän meinaa jänskättää kun teen tänään ravitsemustieteen tentin jahka tyttäret menee nukkumaan. Pitäkää peukkuja!
Miehen pojat sitä harrastaa, ja mies itsekin kuntopainii (minkä nyt vammoiltaan ehtii, pari kertaa mennyt treeneissä kylkiluu). Nyt pääsin sitten lauantaina kisoihin mukaan, ja olihan se mielenkiintoinen kokemus. Päällimmäiseksi jäi mieleen se että pojilla (oli siellä muutama tyttökin, mutta selvästi vähemmistössä) oli valtavan hauskaa. Siellä oli aika rento ilmapiiri, ja huomasi että paikalle on kerääntynyt lajista pitäviä aikuisia ja lapsia, joilla on hauskaa yhdessä. Toki ottelut (onkohan se ottelu se painimatsi?) oli sitten enempi vähempi vakavia, ja muutama poika itkikin hävittyään. Otti miehen nuoremmalle pojallekin aika koville kun hävisi joka matsin, mutta aika hyvin kuitenkin sitten karisti pettymyksen harteiltaan.
Itse lajista en ehkä vieläkään kovin paljon ymmärrä, mutta vähäsen enemmän kuitenkin. Kotimatkalla mies kysyi että pitkästyinkö kuoliaaksi, mutta en suinkaan. Olin varautunut ottamalla mukaan ravitsemustieteen tenttikirjan ja kutimet, joten sen ajan kun mies jutteli samanmielisten kanssa ja pojat juoksenteli ympyrää oli itselläkin tekemistä. Ja kun pienen pojan häviöt painoi mieltä, sain ehkä hieman häntä harhautettua juttelemalla neuletyöstä josta sitten muotoutuikin hänelle pussukka, johon sai laittaa pokaalinsa, ja mies pystyi sitten keskittymään vanhempaan poikaan jolla oli vielä matseja jäljellä. Vanhempi poika päätyi voittamaan koko sarjansa :)
Kaikenkaikkiaan siis varsin mielenkiintoinen reissu, joka myös kyllä opetti vähän lisää myös tuosta mun hellustani. Aika ihanan osallistuva isä, kannustava ja vaativakin, mutta sopivassa suhteessa.
Mitä tähän mun painoprokkikseen tulee, niin huomenna ajattelin pitkästä aikaa käydä vaakalla. Katson vähän missä mennään. Liikuntaa tuli viikonloppuna vähän vähemmän, miehen kanssa käytiin kävelyllä ja tänäiltana ajattelin vielä kahvakuulaa heilutella, ja tietenkin tehdä kyykkyhaasteen ekat kyykyt! Mutta välillä on varmaan ihan fiksua ottaa vähän kevyemminkin. Torstain salitreeni oli niin tappaja sillon tekohetkellä, että olin varma etten kävele perjantaina. Mutta jalat ei tulleet yhtään kipeäksi! Mies kuittasi sen sillä että keho alkaa tottua treenaamiseen, että nyt sit vaan jatkaa samaan malliin. Ja niinpä teen, huomenna ennen koulunalkua taas salille :)
Vähän meinaa jänskättää kun teen tänään ravitsemustieteen tentin jahka tyttäret menee nukkumaan. Pitäkää peukkuja!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)