Tänäaamuna katselin vaatehyllyäni ja pohdiskelin mitä laittaa päälle huomiseen työhaastatteluun. Totesin että ainoat sopivat vaatteet ovat urheiluvaatteita, ainoat hyväkuntoiset vaatteet ovat urheiluvaatteita tai pari juhlamekkoa. Kaikki muut vaatteet on joko kulahtaneita ja roskiin valmiita, tai liian suuria. No, kävin hoitamassa osapäiväduunin pois alta, otin tyttäret mukaan ja suuntasin ensin kirpputorille, ja sitten Myllyyn. Etsin siis arkisia, mutta siistimpiä housuja ja paitoja. Pari kutakin. Tai niin ajattelin. Kirpparilla törmäsin tietenkin juuri oikean kokoisiin ja värisiin converseihin, jotka maksoi 15 euroa. No pakkohan ne oli ostaa. Ja sitten oli toisetkin tennarit, jotka sopi ja maksoi pari euroa, joten nekin lähti mukaan. No entäs ne vaatteet? Löysin shortsit (ei ihan työhaastis kamaa) ja mustat legginssit, jotka nekin ehkä turhan rokit työhaastatteluun. Mutta ne oli niin halvat, pari euroa kumpainenkin, ja sopivat. Joten ne lähti mukaan. Myllyssä kierrettiin likkojen kanssa useampikin vaatekauppa. Alehyllystä nappasin kolmet farkut sovitettavaksi kokoa 42, ja ne oli kaikki suuria. Siis koko 42 on suuri. TÄH? No, oisin yhdet ostanut jos olisi ollut koko 40, mutta se tietenkin puuttui. Onneksi löysin pari M koon paitaa (siis mitä, olen kokoa M??) jotka oli oikein passeleita. Siinä vaiheessa likat alkoi olla sen verran levottomia, että totesin että saan luvan pärjätä niillä housuilla joita mulla on. Pesen ne tänään kuumassa ja kuivatan kuivausrummussa niin jospa ne on ok :D
Kotona syötiin ja levättiin hetki, ja sain tyttäret innostumaan valokuvaamisesta. Kamerakännyllä ei laatu päätä huimaa, mutta sain kuitenkin pari muutoskuvaa aikaan.
Huppari on sama. Housut vasemmalla kokoa 46, oikealla kokoa 42. Ja koirakin on vaihtunut, oikean puolen kuvan koira on eläkkeellä ystävälläni. Kuvien välillä joku 25 kiloa suunnilleen. |
Aivan mieletöntä - vaateostokset on ehkä paras tapa huomata se oma muutos! :) Sulla menee hyvin ja menköön! :))
VastaaPoistaOn kyllä aivan mieletöntä. Ja vaikka päivittäin lenkillä tai ihan arjessa todistaa itselleen uuden kuntonsa ja kykenevän kroppansa, niin silti ei meinaa tajuta että tuo nainen noissa kuvissa olen minä. Tosin melkein sitäkin hankalampaa on tajuta että tuo ennen kuvan nainen on minä, kun en ole aikanaan tosiaankaan noin isona pitänyt. Ehkä identiteettini on jotain noiden kahden väliltä, ja nyt on sopeutumista kun edelleen pienenen.
PoistaOnpa kiva katsoa näitä kuviasi, koska itsenikin olisi löydettäävä tuo vaihde, jonka sinä olet löytänyt.
VastaaPoistaTäytyypä visiteerata usein katsomassa blogiasi, josko siitä saisin itsellenikin päättäväisyyttä muutokseen.
PS: onpas sulla hieno koira! Muutenkin kyllä ihan supersöpö, mutta myös siksi, että omissa jaloissa makailee samanmoinen :)