7. päivä -krapula

Hiilari- tai henkinenkrapula, väsyttää ja kiukuttaa ja ahdistaa ja TEKEE KOKOAJAN mieli hiilareita. No, siitä huolimatta kohtuu hyvä päivä syömisiltään, ei induktiokamaa, mutta alakarppi kuitenkin. Kotona pysyin hyvin vähäisillä hiilareilla vaikka hain krapulamättöä kaverille, ja se vielä jätti ne makkaraperunat mun keittiön pöydälle lähtiessään. Syötin ne koiralle. Rossossa käytiin myös, ja siellä vaihdoin perunan kasviksiin. Kastikkeissa toki varmaan oli hiilareita, mutta ihan ok.

Huomenna sitten eka punnitus. Kuukautisetkin tuli sopivasti punnitukseen päälle joten saa nähdä onko mitään tapahtunut. Olo on turvonnut ja iso...

Muoks: tabletilla kun päivittää niin tulee näköjään paljon kirjoitusvirheitä. Kosketusnäyttö. Niin ja koska piti pysyä positiivisena, niin niin. Ööö... iho on paremmassa kunnossa! Keksinpäs edes jotain :) yleensä muutama pv ennen kuukautisia tulee finnejä, nyt ei :)

6. päivä

Eilen oli siis 6 päivä induktiolla ja menihän se nyt vähän plörinäksi. Oli veljentytön synttärit, ja ilokseni totesin että siellä oli ensin tarjolla ruoka, ja se oli ihanasti salaattia, grillimakkaraa ja lihapullia. Joten söin ihan kohtuu hyvällä omallatunnolla. Mutta en sitten kuitenkaan osannut istua juhlissa kakkulautanen tyhjänä, vaan otin palan täytekakkua, palan toscakakkua, pullan ja muutaman irtokarkinkin vielä. Hyi minua. Mutta koska tämä on positiivinen blogi painosta, niin totean että aiemmin olisin syönyt tuplasti tuon, ja ainakin tuli eilen liikuttua tarpeeksi, koska käytiin tanssimassa kolmisen tuntia. Tuntuu muuten kylkilihaksissa...

5. päivä

Kiva päivä takana. Ainakaan vielä päänsärky ei ole palannut joten ehkä pääsin lakuista ilman "rangaistusta".

Tänään söin hyvin ja niin herkullista ruokaa että on ihme että näin voi laihtua. Kermassa kypsennettyä broileria, herkkusientä ja paprikaa ja raikasta salaattia. Ai nam nam!

4.päivä - keskiaikapäivät

Tänään arvelin että voisi olla pikkuisen haasteellista pysyä alakarppina, koska suuntasimme ystävien kanssa keskiaikaa pällistelemään Turkuun. Ja voi mitä houkutuksia siellä olikaan!

Niinkuin nämä fudget. Kaikkia makuja joita mieleen voisi juolahtaa. Ja tuoksu oli aivan huumaava. Mutta en ostanut yhtäkään, ei loppuviimeksi ollut edes hankalaa olla ilman. Toinen suuri houkutus oli karamelisoidut omenat, ja makeat paahdetut mantelit. Ja ihanan tuoksuiset letut. Mutta en sortunut niihinkään vaikka kaverit herkuttelivat.

Ruokaa oli loppuviimeksi todella helppoa löytää, possua suoraan vartaasta päreelle, lanttua ja kaalia. Jätin vain niiden alle asetetun ruisleivän syömättä. Ystävän annoksista maistoin myös kanaa ja lohta. Oli kyllä herkullista.

Mutta ihan nappiin ei sitten kuitenkaan reissu mennyt. Menin nimittäin maistamaan maailman ihaninta lakritsaa, ja sorruin sitten pussillisen (180g) sitä ostamaan. Mutta koen silti selviytyneeni voittajan näistä markkinoista. Lakut on syöty, ja alakarppi jatkuu, ja toivon ettei tuo 180g lakumäärä tuo hedaria takaisin.

3.päivä - hiilarihedari

No tulihan se sieltä. Se odotettu hedari. Kurja fiilis, mutta toisaalta kaivattu, koska nyt ainakin tiedän että teen asiat oikein ja kroppa reagoi. Vaakalle kun en ole antanut itselleni lupaa mennä ennen ensi maanantaita...

Olo on hedaria lukuunottamatta ollut tosi hyvä, ja ruokakin on maistunut. Tänään tein kaalikeittoa, kun ei oikein nuo pihvit sun muut maistuneet tänään. Tuli muuten hyvää varhaiskaalista ja broilerista. Rasvaa keittoon sain sillä että kuullotin kaalin voissa. Mutta silti mietin saanko tarpeeksi rasvaa... Mutta jos pysyn kylläisenä niin ehkä sitten.

Pitäisi ostaa kookosöljyä ja alkaa tehdä taas niin että juon aamulla vihreän teen johon sekoitan lusikallisen kookosöljyä. Se oli aikanaan hyvä tapa aloittaa aamu, miksei sitten nytkin.

2.päivä

Ei tullut päänsärkyä vielä tänäänkään. Jokohan uskaltaisi toivoa että olen viisastunut viimekerroista, ja reipas veden ja vissyn juonti, b-vitamiinilisä sekä ulkoilu on auttaneet eikä niin pahaa päänsärkyä tulekaan? Ehkä odotan vielä paripäivää ennenkuin alan taputella itseäni olkapäälle :)

Tänään on ollut yhtä hyvä päivä kuin eilenkin. Aamulla heräsin pirteänä 6 h yöunien jälkeen, mikä on ihme sinänsä, normaalisti meikä voisi nukkua vaikka vuorokauden putkeen.

Ruokailut meni hyvin, joskin tuli tarve napostella joten söin muutaman pähkinän ja vähän maapähkinävoita (11 hh/100g, joten hiilarimäärään se ei juuri vaikuttanut) pitänee koittaa lisätä rasvan määrää entisestäänkin, kun tuli tuommoinen tarve.

Parisuhde loppui, mikä on toki saanut mielen maahan, vaikka se minun päätökseni olikin. Emme siis asuneet yhdessä, joten sinänsä tämä on helpompaa kuin jos suhde olisi ollut pidemmällä. Elämässäni on tapahtunut tänä vuonna niin isoja juttuja, etten ollut vielä valmis parisuhteeseen. Nyt keskityn itseeni, omiin syömisiini ja terveyteeni.

Pirteänä kohti huomista :)

1. päivä

On tää taas helppoa. Aina tulee sama fiilis kun alkaa alakarppaamaan, siis se että miksi ihmeessä koskaan lopetin. Olo on hyvä (vaikka odotankin kyllä aika pahoja hiilarivierotusoireita päänsärynmuodossa huomiselle) ja makeaa ei tee mieli. Kävin Lidlissä hakemassa alakarppaajan perusruoka-aineita; lihaa, kalaa, kananmunia, pekonia, nolla hiilarista juustoa, 30% kermaa, kurkkua, salaattia ja vissyä, eikä karkkihylly tai leipähylly huudelleet mulle ollenkaan.

Aamupalaksi tein meetwursti-juustomunakkaan, josta jäi puolet syömättä, se saa olla sitten iltapala. Ei mahtunut kokonaan meikäläiseen se 4 munan munakas. Samalla laitoin ison palan possua uuniin, oman kotitilan possua, ja se valmistui sopivasti siiheksi kun alkoi tulla taas nälkä tuossa neljän aikoihin. Nautin muhkean kyljyksen salaatin ja kurkun kera, ja join ison tuopillisen vissyä kyytipojaksi. Oli muuten hyvää.

Kyllä puhdas ruoka vaan on hyvää, ei tarvi upottaa sitä kastikkeisiin ja sokeriliemiin kun on aitoja raaka-aineita ja sopivasti mausteita.

Minulla on nyt siitä hyvä aika aloittaa tiukemmin tämä karppaus, että lapset ovat mummolassa, sillä käyvät sieltä käsin uimakoulua. Joten tämän ensimmäisen viikon ajan saan keskittyä vain omiin sapuskoihini. Sitten kun pahimmat vieroitusoireet ja ketoosiin menon aiheuttamat oireet on tasaantuneet, voin kokkailla huoletta lapsillekin.

Elämäntilanne on nyt todella stressaava, ja aiemmin se olisi tuhonnut koko laihdutuksen. Mutta koska olen kokenut tänävuonna jo todella paljon, käsitellyt paljon isompiakin asioita ja opetellut tuntemaan itseäni, ei nyt niin pääse käymään. Päinvastoin, ruokailun suunnittelu ja rytmi auttaa siihen ettei elämäntilanne enää niin pahalta tunnukaan, ja karppauksen mukana nouseva vireystila tulee varmasti auttamaan entisestään. 

Tajusin tänään yhden asian laihduttamisesta. Olen aina ajatellut, että laihtuminen ei tee ketään onnelliseksi. Että on turha odotella että olen sitten onnellinen kun laihdun 5-10-15 tms kiloa. Että se onnellisuus pitää osata löytää itsestään missä painossa tahansa. Ja olen toki edelleenkin sitä mieltä, että aidointa se onnellisuus on jos paino ei sitä hetkauta. MUTTA. Niin. Jos paino, ylipaino ja sitä kautta ylipaino on mielessä kokoajan, ja on yhtä ahdistavaa kuin minulle tämä hammas, niin tottahan sitä on paljon onnellisempi sitten kun sen ylipainon saa pois. Minäkin tulen olemaan paljon onnellisempi kunhan tämä hammas korjataan. Puhumattakaan siitä miten hyvältä itsestä tuntuu se että pystyy siihen, että itse on saavuttanut sen että paino putoaa. Vaikka oikeilla eväillä se oikeastaan onkin melko helppoa, mikäli on muuten terve aikuinen. 

Hiilariaddiktin vieroitus

Jep jep, eipä ole onnistunut sellainen puolittainen karppaus. Alku meni hyvin, hoikistuin kun hiilaripöhö laski, mutta viikko miesystävän luona ja sinne meni terveellinen syöminen. Lisätään siihen stressi siitä ettei parisuhde ole ihan parhaalla tolalla, niin johan on vaikeaa syödä oikein. Liikkunut sentään olen vähän, mutta kunnon lenkit on nekin jääneet. NYT on aika tehdä jotain.

Joten pakkasin äsken kaapeista hiilarit pois. Makaronit, spagetit, sokerit, jauhot, riisiit... Kaikki pois. Iso kestokassillinen ravintoa joka ei oikeastaan edes ansaitse tulla kutsutuksi ravinnoksi. Pois vaan! Ajattelin kysyä ystävältä haluaako ottaa kassin, jos ei häntä kiinnosta, niin vien alakerran naapurille tai heitän pois. Mutta minun kaappiini ne eivät enää takaisin tule.

Koko perhe saa nyt alkaa karpimmalle linjalle. Vanhin poikani on pikkuisen turhan pulskassa kunnossa, selvästi reagoi hiilareihin mahallaan, samaten keskimmäinen lapseni, tytär on aina mummolan peruna/puuro/muro/jäätelö-dietin jälkeen turvonnut pömppömaha, vaikka muuten on hoikka. Nuorimmaiseen ei vielä näyttäisi hiilarit juuri vaikuttavan, mutta uskon ettei hänellekään pahaa tee puhtaampi, vähemmän käsitelty ruoka ja sokerin poistaminen ruokavaliosta. Lasten painonhallinta on helppoa teoriassa, mutta käytännössä se pitää aika hienovaraisti suorittaa, koska en MISSÄÄN NIMESSÄ halua, että he alkaisivat ajatella että ihminen on jotenkin huonompi jos on pulska, tai että he olisivat lihavia. Haluan vain että olemme kaikki terveempiä, pirteämpiä ja saamme oikeat ravinteet kasvuun, oli se sitten henkistä, fyysistä tai miinusmerkkistä.

Joten tästä se nyt sitten alkaa. Viimeisistä jauhoista leivoin sämpylöitä joilla annoin itselleni luvan herkutella vielä tänään, mutta huomenna alkaa tiukka linja. Otan käyttöön vanhan kunnon hiilarivieroituksen, katkaisuhoidon, joka paremmin tunnetaan Atkinsin induktiona. Se on ainakin aikaisemmin katkaissut tehokkaasti hiilariaddiktion, ja saanut ruoan taas maistuman ruoalta, ja tiputtanut kilojakin hyvää tahtia. Lapsille en tietenkään ota yhtä tiukkaa linjaa, vaan sallin enemmän värikkäitä kasviksia ja hedelmiä, ja satunnaisesti myös hiilaripitoisen lisukkeen tai jälkkärin, mutta niinä päivinä se ostetaan kaupasta, ei säilötä kaappiin.

Pitää tänään lueskella vielä vähän lisää aiheesta, kun ei ihan tuoreessa muistissa ole. Onneksi kyseisen herran opus löytyy kirjahyllystä, ja netti on ohjeita pullollaan.

Paino pieninpänä huolena

Monille ylipaino, ja paino yleensäkin, on kai suuri murhe, ja nimenomaan ulkonäöllisistä syistä. En ole koskaan oikein osannut samaistua siihen tunteeseen, sillä olen kuitenkin aina pitänyt itsestäni. Mutta sain oppitunnin siitä tunteesta viikko sitten, kun katkaisin etuhampaani puraisemalla luumuun.

Tuo hammas on mennyt lukuisia kertoja poikki, mutta viimeksi olin niin nuori että ei ulkonäköpaineisiin vielä yksi hammas vaikuttanut. Se oli vaan coolia kun sai juotua mehua pillillä niin että suu on kiinni. Mutta nyt. Voi sitä ahdistusta ja tuskaa kun hymyssä on iso lommo. En ollut tajunnutkaan miten isossa arvossa pidän hampaitani ja hymyäni. Se välähtää helposti ja sillä tasoitetaan tietä, aseistariisuva hymy on valttikorttini. Vaan ei enää! Tietenkin tilasin heti ajan hammaslääkäriin. Päivystysaika, pelkään hysteerisesti hammaslääkäriä, mutta turhamaisuus voitti pelon. No, mitä tekee lääkäri. Laittaa hampaaseen väliaikaisen paikan, joka ei yhtään korjaa hampaan ulkomuotoa, ja antaa ajan heinäkuun puoleenväliin. HEINÄKUUN!!! voihan kääpä.

Nyt pystyn samaistumaan niihin joille paino ja läski on ylitsepääsemätön painava taakka, joka häiritsee jokaista päivää, ihmistenilmoilla liikkumista, juhlimisesta ja deittailusta puhumattakaan. Mulle saman aiheutti hammas.

Viikossa tunne on ehkä vähän laantunut. Enää se puuttuva liki puolikas hammas ei häiritse ihan niin paljon. Mutta voi kyllä mä odotan sitä heinäkuuta.

Niin ja sorruin vähän lohtusyömiseenkin, ennenkuin tajusin mitä olen tekemässä. Sitten annoin itselleni kuvainnollisen läpsyn sormille, ja takaisin ruotuun. Tästä johtuen kuitenkin tälläviikolla ei mainittavaa pudotusta, muttei plussaakaan, ja se on hyvä se!

Sinut itsensä kanssa?

Miksi meidän pitäisi kaikkien sopia siihen yhteen ainoaan vartalonmalliin? Tätä en  vaan käsitä. Miksi ihmiset, sekä miehet että naiset, kuvittelevat että vain yhdenlainen keho on kaunis? Sitten kun kyseenalaistaa tämän kysymällä että no millaista naista/miestä pidät itse kauniina, kerrotaan että monenlainen voi olla kaunis, sopusuhtaisuus on tärkeää muttei paino tai lihasten muoto nyt ole se tärkein asia. Mutta itseltä odotetaan ja vaaditaan kuitenkin sitä täydellistä. Relatkaa ihmiset! Miksi meidän pitäisi miellyttää "kaikkia" eikö pitäisi riittää että miellyttää itseään, ja kenties sitä omaa rakastaan? Ja jos sitä rakasta ei ole, niin ettekö tahtoisi rinnallenne sellaisen ihmisen joka arvostaa teitä sellaisina kuin olette, ei vielä vähän hoikempana tai kiinteämpänä tai lihaksikkaampana?

Ei, en puollustele nyt ylipainoa. Liika on liikaa, terveysriskit ja etenkin se oma jaksaminen ovat tärkeämpiä, ja kyllä ylipainosta, ainakin merkittävästä, kannattaa hankkiutua eroon. Ihan jo sen takia että kun syö oikein on vointi niin paljon parempi, paino putoaa sitten sivutuotteena. Mutta tämä hoikkuuden ihannoiminen ottaa kupoliin. Varsinkin kun ei riitä että on hoikka, vaan sitten pitää olla tietyn muotoinen persaus ja tietynkokoiset tissit ja pitkät sääret ja luoja tietää mitä kaikkea. Mitäs jos vaan rakastettaisiin niitä lyhyitä koipiamme ja leveitä ahtereitamme, leveä takapuoli saa vyötärön näyttämään aivan mitättömän pieneltä ja lyhyillä jaloilla pääsee liikkumaan siinä missä pidemmilläkin. Isot rinnat on hankalat ja turha haaveillakaan näteistä olkaimettomista mekoista, mutta hitto vieköön näyttääpähän maha pienemmältä. Ja pienet rinnat ei kenties ole yhtä esillä kuin suuremmat mutta pukeutuminen seksikkäisiin selän paljastaviin toppeihin onkin sitten paljon helpompaa.

Kauneus, itsevarmuus ja omassa nahassaan viihtyminen on asenne ja päätöskysymyksiä. Kaikki me voimme itse tehdä työtä sen eteen, että hyväksymme ne kohdat itsessämme joista emme niin hirveästi pidä, ja rakastamme kaikkea muuta.

Terveisin Anni joka rakastaa fiftarimekkoja ja sitä tunnetta että on sellaisessa kaunis ja seksikäs.

87.8 kg -2.2 kg

Pari kiloa on paino tippunut ekalla viikolla, mikä on sinänsä valtavan hyvä tulos, koska ihan karppina en ole onnistunut olemaan. Uusiosuurperheen arjen pyörittäminen vaatii aika paljon aikaa ja ajatusta, joten omat syömiset on meneet sitten siinä sivussa. Muta selvästi suunta on oikea :)

Tarkoituksena on saada koko perhe voimaan hyvin, ja minun lisäkseni kolme jäsentä saisi laihtuakin. Ruoka-ajat on jo saatu kohdilleen, mutta ruoan hiilaripitoisuuksia pitää vielä laskea, ja saada lapset syömään enemmän kasviksia.