sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Hiilariaddiktin vieroitus

Jep jep, eipä ole onnistunut sellainen puolittainen karppaus. Alku meni hyvin, hoikistuin kun hiilaripöhö laski, mutta viikko miesystävän luona ja sinne meni terveellinen syöminen. Lisätään siihen stressi siitä ettei parisuhde ole ihan parhaalla tolalla, niin johan on vaikeaa syödä oikein. Liikkunut sentään olen vähän, mutta kunnon lenkit on nekin jääneet. NYT on aika tehdä jotain.

Joten pakkasin äsken kaapeista hiilarit pois. Makaronit, spagetit, sokerit, jauhot, riisiit... Kaikki pois. Iso kestokassillinen ravintoa joka ei oikeastaan edes ansaitse tulla kutsutuksi ravinnoksi. Pois vaan! Ajattelin kysyä ystävältä haluaako ottaa kassin, jos ei häntä kiinnosta, niin vien alakerran naapurille tai heitän pois. Mutta minun kaappiini ne eivät enää takaisin tule.

Koko perhe saa nyt alkaa karpimmalle linjalle. Vanhin poikani on pikkuisen turhan pulskassa kunnossa, selvästi reagoi hiilareihin mahallaan, samaten keskimmäinen lapseni, tytär on aina mummolan peruna/puuro/muro/jäätelö-dietin jälkeen turvonnut pömppömaha, vaikka muuten on hoikka. Nuorimmaiseen ei vielä näyttäisi hiilarit juuri vaikuttavan, mutta uskon ettei hänellekään pahaa tee puhtaampi, vähemmän käsitelty ruoka ja sokerin poistaminen ruokavaliosta. Lasten painonhallinta on helppoa teoriassa, mutta käytännössä se pitää aika hienovaraisti suorittaa, koska en MISSÄÄN NIMESSÄ halua, että he alkaisivat ajatella että ihminen on jotenkin huonompi jos on pulska, tai että he olisivat lihavia. Haluan vain että olemme kaikki terveempiä, pirteämpiä ja saamme oikeat ravinteet kasvuun, oli se sitten henkistä, fyysistä tai miinusmerkkistä.

Joten tästä se nyt sitten alkaa. Viimeisistä jauhoista leivoin sämpylöitä joilla annoin itselleni luvan herkutella vielä tänään, mutta huomenna alkaa tiukka linja. Otan käyttöön vanhan kunnon hiilarivieroituksen, katkaisuhoidon, joka paremmin tunnetaan Atkinsin induktiona. Se on ainakin aikaisemmin katkaissut tehokkaasti hiilariaddiktion, ja saanut ruoan taas maistuman ruoalta, ja tiputtanut kilojakin hyvää tahtia. Lapsille en tietenkään ota yhtä tiukkaa linjaa, vaan sallin enemmän värikkäitä kasviksia ja hedelmiä, ja satunnaisesti myös hiilaripitoisen lisukkeen tai jälkkärin, mutta niinä päivinä se ostetaan kaupasta, ei säilötä kaappiin.

Pitää tänään lueskella vielä vähän lisää aiheesta, kun ei ihan tuoreessa muistissa ole. Onneksi kyseisen herran opus löytyy kirjahyllystä, ja netti on ohjeita pullollaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti