Oh,well. Taas saa täti nöyrästi tunnustaa että kun kerran on ollut merkittävän, lähes sairaalloisen ylipanoinen (BMI lähes 40) niin aina pitäisi olla tarkkana. Oma pää on se suurin vastus, ja ilmeisesti kun pääsin lokakuussa alkuperäiseen tavoitteeseeni, oma pää jotenkin kuvitteli että olen valmis. Ja pisti koko homman löperiksi. Siitä (ja ah niin ihanista jouluherkuista) johtuen, painan taas yli 80 kiloa. Tarkalleen sanottuna 81.9 kiloa. Voihan tanakelettu.
EN MISSÄÄN NIMESSÄ suosittele hyppäämään puntarille suoraan joulun herkuttelun jälkeen. Osa tästäkin painostani nimittäin varmasti on epätavanomaisemman herkuttelun tuomaa nestekertymää, ja jos on yhtään vaakan vanki ja isommat lukemat ahistaa ja masentaa niin käykää vasta tammikuun puolella. Tunnen itseäni jo sen verran että menin vaakalle, koska arvelinkin jotain tämän suuntaista. Ajattelin että saisin kunnon shokkihoitoa joka täräyttäisi minut takaisin kaidalle polulle. Mutta ihan näin suurta shokkia en kyllä osannut odottaa. Liki 10 kiloa kahdessa kuukaudessa. Hirveen hieno suoritus. Mut väärään suuntaan...
No, täräytys kyllä tuli, aamupalaksi söin munakasta salaatilla ja tonnikalasalaatti odottaa jo jääkaapissa töihin lähtöä. Pitää näköjään ottaa jatkuvasti vauhtia suuremmista lukemista että pääsee taas ponnistamaan pienempiä kohti... Positiivista tässä lienee nyt lähinnä vain se, että vuoden takaiseen verrattuna olen vielä voitolla. Ja että asenteeni on kuitenkin siinämielessä terve etten nyt totea koko paremmille elämäntavoille että morjens. Kyllä täältä taas noustaan...
Ole tässä nyt sitten ammattilainen, kun omakaan paino ei susotu pysymään kurissa :D Mutta semmoista se nyt vaan on, välillä menee hyvin ja välillä huonosti, siitä huolimatta jatketaan etteenpäin.
maanantai 28. joulukuuta 2015
keskiviikko 23. joulukuuta 2015
Vierivä kivi ei sammaloidu
Joulun alla on kotisiivojalla kiirettä. En valita, on ihanaa kun on töitä, ja asiakkaat on pääsääntöisesti olleet niin hyvällä mielellä ja aidon iloisia puhtaista kodeistaan, että saa itsekin hyvää mieltä ja lisää virtaa tekemiseensä. Eilen eräs vanhempi rouva alkoi itkemään kun annoin firman joulutervehdyksen hänelle. Siinä kostui omakin linssi, ja taas muistin olla kiitollinen siitä että minulla on niitä rakkaita joiden kanssa joulua viettää. Paljon voi olla elämässä vastoinkäymisiä ja ongelmia, mutta perhe, se on iso ja äänekäs, ja niin valtavan rakas. Tänä jouluna tosin olemme miehen kanssa kahden, uusioperheessä sekin on joskus tilanne, joulut ei ole poikkeus. Mutta uskon että rauhoittuminen hiljaisuuteen ihan kahdestaan ei sekään ole huono asia, ja käymme toki aattona miehen vanhempien luona missä sitten on muutakin sukua.
Yritystoiminta alkaa tammikuussa. Vielä en osaa oikein edes pelätä, odottelen Y-tunnusta että pääsen tositoimiin markkinoinnissa ja alan kirjailla varauksia ylös. Nykyinen työnantaja muuttuu asiakkaaksi, eli edelleen saan tehdä tätä antoisaa työtä hänelle, siitä olen iloinen. Tässä vuoden lopulla, ensi vuoden alussa, tulee siten varmaankin jotain muutoksia tänne sosiaaliseen mediaankin, mutta niistä lisää jahka ajatukset jalostuvat...
Yritystoiminta alkaa tammikuussa. Vielä en osaa oikein edes pelätä, odottelen Y-tunnusta että pääsen tositoimiin markkinoinnissa ja alan kirjailla varauksia ylös. Nykyinen työnantaja muuttuu asiakkaaksi, eli edelleen saan tehdä tätä antoisaa työtä hänelle, siitä olen iloinen. Tässä vuoden lopulla, ensi vuoden alussa, tulee siten varmaankin jotain muutoksia tänne sosiaaliseen mediaankin, mutta niistä lisää jahka ajatukset jalostuvat...
maanantai 14. joulukuuta 2015
Tulevan yrittäjän joulukiireet
Yritysneuvoja torstaina ei suinkaan ampunut alas suunnitelmiani, vaan piti minua hyvin valmistautuneena, sekä mahdollisuuksiani pärjätä hyvinä. Joten nyt on starttirahahakemus vetämässä ja sitten kun sieltä päätös tulee (oli se sitten myönteinen tai kielteinen) niin voi laittaa yrityksen vireille ihan oikeasti.
Viikonloppu vietettiin mummolassa, ja nähtiin jopa hieman lunta :D Täällä Raisiossa, suomen Lontoossa, sataa aina vettä. Katsokaapa huviksenne uutisten jälkeen sääennuste, aina ne sateet tulee lounaasta. Eli täällä sataa. No kuitenkin, mummolassa oli ihan joulufiilis, syötiin paljon, lapset riehui ja meni sokerista seinille, juteltiin äitin kanssa yöllä kun muut nukkui ja muutenkin tuntui ihan samalta kuin jouluisin. Vain siskot puuttui <3
Sunnuntaina tein äitille pikasiivouksen ja pesin lattiat, hän tykkäsi kovasti, ja sitten kävin pikkuveljen lukaalin puolella tekemässä hänelle ja perheelleen joulusiivot joululahjaksi oikein pitkän kaavan kautta. 4 tuntia siinä meni, ja käsikin otti osumaa, mutta tuli niin hyvä mieli itselle kun sai antaa toisille lahjaksi (siivous)stressittömän joulun! Mummin, vaarin ja siskon ja siskonmiehen paketit jäi mummolaan aattoa odottamaan, kaikki käsintehtyjä. Olen koittanut tänä vuonna ostaa mahdollisimman vähän, ja tehdä itse mahdollisimman paljon. Senkin takia tuo joulusiivousidea oli minusta hyvä, kun sai omaa osaamistaan antaa toisille, eikä turhaa krääsää.
Paljon on kyllä elämä muuttunut siitä mitä se oli vielä vuosikin sitten. En olisi kyllä vuosi sitten, tai puolikaan vuotta sitten, uskonut että aion perustaa oman yrityksen, ja uskon täysin siihen että voin tienata leipäni yrittäen! Nyt on kovasti suunnittelut käynnissä, jonkun verran aion tehdä myös PTn hommia, vaikka pääasiassa yritystoimintani keskittyykin kotisiivouksiin ja kotiapuhommiin. Vielä ei edes pelota, vaikka yrittäminen tänä päivänä onkin aika riskaabelia hommaa. Odotan oikeastaan aika innolla tulevaa vuotta. Aika sitten näyttää miten tän tätin käy.
Viikonloppu vietettiin mummolassa, ja nähtiin jopa hieman lunta :D Täällä Raisiossa, suomen Lontoossa, sataa aina vettä. Katsokaapa huviksenne uutisten jälkeen sääennuste, aina ne sateet tulee lounaasta. Eli täällä sataa. No kuitenkin, mummolassa oli ihan joulufiilis, syötiin paljon, lapset riehui ja meni sokerista seinille, juteltiin äitin kanssa yöllä kun muut nukkui ja muutenkin tuntui ihan samalta kuin jouluisin. Vain siskot puuttui <3
Sunnuntaina tein äitille pikasiivouksen ja pesin lattiat, hän tykkäsi kovasti, ja sitten kävin pikkuveljen lukaalin puolella tekemässä hänelle ja perheelleen joulusiivot joululahjaksi oikein pitkän kaavan kautta. 4 tuntia siinä meni, ja käsikin otti osumaa, mutta tuli niin hyvä mieli itselle kun sai antaa toisille lahjaksi (siivous)stressittömän joulun! Mummin, vaarin ja siskon ja siskonmiehen paketit jäi mummolaan aattoa odottamaan, kaikki käsintehtyjä. Olen koittanut tänä vuonna ostaa mahdollisimman vähän, ja tehdä itse mahdollisimman paljon. Senkin takia tuo joulusiivousidea oli minusta hyvä, kun sai omaa osaamistaan antaa toisille, eikä turhaa krääsää.
Paljon on kyllä elämä muuttunut siitä mitä se oli vielä vuosikin sitten. En olisi kyllä vuosi sitten, tai puolikaan vuotta sitten, uskonut että aion perustaa oman yrityksen, ja uskon täysin siihen että voin tienata leipäni yrittäen! Nyt on kovasti suunnittelut käynnissä, jonkun verran aion tehdä myös PTn hommia, vaikka pääasiassa yritystoimintani keskittyykin kotisiivouksiin ja kotiapuhommiin. Vielä ei edes pelota, vaikka yrittäminen tänä päivänä onkin aika riskaabelia hommaa. Odotan oikeastaan aika innolla tulevaa vuotta. Aika sitten näyttää miten tän tätin käy.
torstai 10. joulukuuta 2015
Nyt meinaa jännittää
Eilinen meni mukavasti töissä, vähän vähillä eväillä tosin siihen verrattuna että oli aika raskasta hommaa, ja siksi pisti väsyttämään iltapäivällä. Mutta mies teki ruoan ja sain syödäkseni, ja sitten se vielä raahasi mut kävelylle, niin johan alkoi piristymään. Oisi se vaan tärkeää muistaa syödä riittävästi, varsinkin kun koittaa hallita painoaan. Jos syö liian vähän niin se kyllä varmasti kostautuu napostelunhimona ja ylilyönteinä illalla.
Lasten harrastukset jäi joulutauolle ja juteltiin kaikkien kanssa että mitä ne haluaisi kevät kaudelle. Pienin haluaa vaihtaa baletin painiin. Se oli mulle ehkä vähän yllätys, mutta tottakai se käy. En todellakaan ala kieltämään tyttöä painimasta. Ekaluokkalainen taas haluaa jatkaa balettia, mutta vaihtaisi telinevoimistelun rytmiseen voimisteluun. Lupasin että saa kokeilla sitäkin nyt sitten yhden kauden. Minusta on tärkeää antaa lasten kokeilla useampaa juttua, jos sieltä sitten löytyisi sellainen jota oikeasti haluavat tehdä. Toki kokeilu kestää sitten sen yhden kauden, mitään kahden kerran kokeiluja en hyväksy, vaan lapsenkin pitää ymmärtää että sitoutuu harrastukseensa kauden ajaksi. Kerran viikossa. Vanhin taas olisi lopettanut kaiken ja etsinyt ohjelmontikerhon. No, annoin luvan etsiä ohjelmointikerhon, mutta ilmotin pojan silti telinevoimisteluun ja freegymiin, niinkuin syyskaudellakin. Vaikka uskon että lapsen pitää saada kokeilla useampaa juttua, uskon myös että lapsen pitää liikkua. Jos poika ei osaa ehdottaa mielekkäämpää lajia tilalle, ja on noissa jo yhden kauden käynyt hyvillä mielin, niin saa sitten käydä ensi kaudenkin. Nuorempi poika jatkaa kilpauraansa painissa, ja harrastelua telinevoimistelussa. Häneltä on nyt jäänyt jalkapallo pois (nappulaliiga loppui) ja poika on siitä ollut vähän harmissaan, mutta toisaalta onpa sitten hänelläkin välillä vähän vapaata.
Mutta se mikä nyt vähän jänskättää, on se että olen menossa tänään, kahden tunnn kuluttua, juttelemaan yritysneuvojan kanssa. Liiketoimintasuunnitelma laskelmineen on valmis, ja olen aika varma että aloitan liiketoiminnan ensi vuoden alusta. Mutta jos neuvoja täysin teilaa ajatukseni ja laskelmani niin sitten kyllä masentaa. Peukut pystyyn ja sormet ristiin!
Lasten harrastukset jäi joulutauolle ja juteltiin kaikkien kanssa että mitä ne haluaisi kevät kaudelle. Pienin haluaa vaihtaa baletin painiin. Se oli mulle ehkä vähän yllätys, mutta tottakai se käy. En todellakaan ala kieltämään tyttöä painimasta. Ekaluokkalainen taas haluaa jatkaa balettia, mutta vaihtaisi telinevoimistelun rytmiseen voimisteluun. Lupasin että saa kokeilla sitäkin nyt sitten yhden kauden. Minusta on tärkeää antaa lasten kokeilla useampaa juttua, jos sieltä sitten löytyisi sellainen jota oikeasti haluavat tehdä. Toki kokeilu kestää sitten sen yhden kauden, mitään kahden kerran kokeiluja en hyväksy, vaan lapsenkin pitää ymmärtää että sitoutuu harrastukseensa kauden ajaksi. Kerran viikossa. Vanhin taas olisi lopettanut kaiken ja etsinyt ohjelmontikerhon. No, annoin luvan etsiä ohjelmointikerhon, mutta ilmotin pojan silti telinevoimisteluun ja freegymiin, niinkuin syyskaudellakin. Vaikka uskon että lapsen pitää saada kokeilla useampaa juttua, uskon myös että lapsen pitää liikkua. Jos poika ei osaa ehdottaa mielekkäämpää lajia tilalle, ja on noissa jo yhden kauden käynyt hyvillä mielin, niin saa sitten käydä ensi kaudenkin. Nuorempi poika jatkaa kilpauraansa painissa, ja harrastelua telinevoimistelussa. Häneltä on nyt jäänyt jalkapallo pois (nappulaliiga loppui) ja poika on siitä ollut vähän harmissaan, mutta toisaalta onpa sitten hänelläkin välillä vähän vapaata.
Mutta se mikä nyt vähän jänskättää, on se että olen menossa tänään, kahden tunnn kuluttua, juttelemaan yritysneuvojan kanssa. Liiketoimintasuunnitelma laskelmineen on valmis, ja olen aika varma että aloitan liiketoiminnan ensi vuoden alusta. Mutta jos neuvoja täysin teilaa ajatukseni ja laskelmani niin sitten kyllä masentaa. Peukut pystyyn ja sormet ristiin!
tiistai 8. joulukuuta 2015
7. ja 8.12.
Ja kun asiat ei mene ihan putkeen.
Jouduin siirtämään thaiboxing kurssin tammikuulle. No, onneksi sai siirtää, eikä mennyt koko hupi sivusuun. Että ottaa päähän, mutta hei, suunnitelmat elää. Nyt on aika kiirettä kaikkien uusien jännittävien työkuvioiden kanssa, ja lasten jouluhommien kanssa, joten se tammikuu on kyllä parempi aika senkin puolesta. Myös lasten harrastuspäivät vähän muuttuu ensivuoden alusta, ja sopivasti thaiboxin kurssipäiviltä pois... Joten ei sitten ole sitäkään pientä estettä.
Meillä on nyt laitettu joulua ja itse olen tehnyt paperihommia, ja suunnitelmia. Huomenna sitten ihan oikeisiin töihin taas, ja torstai aamuna onkin jännät paikat... sitten olen monella tapaa viisaampi.
Jouduin siirtämään thaiboxing kurssin tammikuulle. No, onneksi sai siirtää, eikä mennyt koko hupi sivusuun. Että ottaa päähän, mutta hei, suunnitelmat elää. Nyt on aika kiirettä kaikkien uusien jännittävien työkuvioiden kanssa, ja lasten jouluhommien kanssa, joten se tammikuu on kyllä parempi aika senkin puolesta. Myös lasten harrastuspäivät vähän muuttuu ensivuoden alusta, ja sopivasti thaiboxin kurssipäiviltä pois... Joten ei sitten ole sitäkään pientä estettä.
Meillä on nyt laitettu joulua ja itse olen tehnyt paperihommia, ja suunnitelmia. Huomenna sitten ihan oikeisiin töihin taas, ja torstai aamuna onkin jännät paikat... sitten olen monella tapaa viisaampi.
sunnuntai 6. joulukuuta 2015
5.12 ja 6.12 itsenäisyyspäivä
Joulukuu se vaan etenee eikä lupaa kysele. Vaikka niin ajattelin ehtiä kirjoittamaan jotain ns. järkevää joka päivä, niin toisin tuntuu käyvän. Mutta väliäkö hällä.
Kovin joulukuiset fiilikset ei tosi ole täällä Raisiossa, missä mekin asutaan nykyään ihan meren rannalla. Vesi nousee nousemistaan, mun peruslenkkipolku on jo meren valtaama ja pellot sen ympärillä samaten. Venesatamassa käytiin katsomassa, niin parkkipaikat on veden vallassa ja laiturit keinuu hurjasti aaltojen päällä. Pyörätie on katki paristakin kohtaa Raisiosta Naantaliin päin, ja on vaan ajan kysymys koska vesi nousee tiellekin.
Siitä huolimatta aion noudattaa jouluperinnettäni, jota olen noudattanut siitä asti kun viimein taivuin ostamaan muovikuusen. (Muovikuusi hyi että, mutta kestävä kehitys ja vähemmän neulasia sisällä ja plaa plaa. Oikeasti se muovikuusi on pop siksi että ehtii hyvin nauttimaan kuusesta ja joulufiiliksestä jo ennen joulua, koska jouluna lapset ei sitten ole kotosalla) Joten tänään sitten pistetään kuusi pystyyn, koristellaan ja sitä katsellessa juodaan glögiä ja syödään pipareita.
Kovin joulukuiset fiilikset ei tosi ole täällä Raisiossa, missä mekin asutaan nykyään ihan meren rannalla. Vesi nousee nousemistaan, mun peruslenkkipolku on jo meren valtaama ja pellot sen ympärillä samaten. Venesatamassa käytiin katsomassa, niin parkkipaikat on veden vallassa ja laiturit keinuu hurjasti aaltojen päällä. Pyörätie on katki paristakin kohtaa Raisiosta Naantaliin päin, ja on vaan ajan kysymys koska vesi nousee tiellekin.
Siitä huolimatta aion noudattaa jouluperinnettäni, jota olen noudattanut siitä asti kun viimein taivuin ostamaan muovikuusen. (Muovikuusi hyi että, mutta kestävä kehitys ja vähemmän neulasia sisällä ja plaa plaa. Oikeasti se muovikuusi on pop siksi että ehtii hyvin nauttimaan kuusesta ja joulufiiliksestä jo ennen joulua, koska jouluna lapset ei sitten ole kotosalla) Joten tänään sitten pistetään kuusi pystyyn, koristellaan ja sitä katsellessa juodaan glögiä ja syödään pipareita.
lauantai 5. joulukuuta 2015
Luukku neljä, lepopäivä?
Siis päivä ilman treenejä. Mutta lopulta niin kiireinen etten ehtinyt edes blogia päivittää. Kevyet 8 tuntia töissä, tyttärien vienti isälleen, pikainen ruoka ja sitten 2 tuntia toisissa töissä. Loppuilta menikin leppoisasti murun kainalossa sohvalla, ja taisin siinä juoda pari oluttakin ruokavalion ohi. Soo soo minä.
Lepopäivästä olin kuitenkin ajatellut kirjoittavani. Tieteellisempiä selostuksia on netti pullollaan, joten riittänee että mainitsen että fysiologian näkökulmasta lepo on valtavan tärkeä tekijä kehon palautumsessa. Lihakset saavat aikaa korjata mikrovauriot ja kerätä energiavarastot täyteen seuraavaa suoritusta varten, vammoja ei synny yhtä herkästi ja liikkuminen pysyy turvallisempana. Henkisesti lepopäivä tekee usein myös hyvää, vaikka se on yhtälailla yksilöllstä, Jollekin lepopäivä voi aiheuttaa entistä enemmän stressiä.
Se sitten onkin kiistanalaisempi juttu, että mikä on se oikea määrä lepoa, ja mitä levolla tarkoitetaan. Kilpaurheilijalle se todennäköisesti tarkoittaa että päivän treenit on vaan kevyemmät, tai kehonhuoltoa. Mutta tavallinen pulliainen taas ajattelee että lepopäivänä ei sitten tehdä yhtään mitään. Jokainen aktiiviliikkuja määrittelee siis itse sen miten lepää, mutta jos liikkuu alle 5 kertaa viikossa niin ei tarvi lepopäivistäkään murhetia, kun ne tulevat viikkoon automattisesti mukaan.
PT koulutuksessa puhuttiin paljon lepopäivistä ja niiden merkityksestä, niin hyvässä kuin pahassa. Itse pystyin ammentamaan tietoa myös menneistä koulutuksista, hevoshierojan opinnoissa (hevostenvalmentajan at) käytiin myös läpi täsmälleen samaa asiaa. Vaikka hevonen ja ihminen ovatkin hyvin erinäköiset, on yhtäläisyyksiä kutenkin paljon. Luuranko ja lihakset menevät samoin latinankielisin nimin ja fysiologia, elimistön ja lihasten toiminta, menee ihan samalla kaavalla. Ylikunto voi iskeä vaikka lähtötaso olisi mikä, se ei ole vain kilpaurheilijoiden vaiva. Jokaisen liikkumsta aloittavan kannattaisi pyrkiä seuraamaan jotain ammattilaisen tekemää ohjetta, mutta muistae oma lähtötasonsa. Paras tapa saada uusi liikuntaharrastus loppumaan on aloittaa liian kovaa.
Lepopäivästä olin kuitenkin ajatellut kirjoittavani. Tieteellisempiä selostuksia on netti pullollaan, joten riittänee että mainitsen että fysiologian näkökulmasta lepo on valtavan tärkeä tekijä kehon palautumsessa. Lihakset saavat aikaa korjata mikrovauriot ja kerätä energiavarastot täyteen seuraavaa suoritusta varten, vammoja ei synny yhtä herkästi ja liikkuminen pysyy turvallisempana. Henkisesti lepopäivä tekee usein myös hyvää, vaikka se on yhtälailla yksilöllstä, Jollekin lepopäivä voi aiheuttaa entistä enemmän stressiä.
Se sitten onkin kiistanalaisempi juttu, että mikä on se oikea määrä lepoa, ja mitä levolla tarkoitetaan. Kilpaurheilijalle se todennäköisesti tarkoittaa että päivän treenit on vaan kevyemmät, tai kehonhuoltoa. Mutta tavallinen pulliainen taas ajattelee että lepopäivänä ei sitten tehdä yhtään mitään. Jokainen aktiiviliikkuja määrittelee siis itse sen miten lepää, mutta jos liikkuu alle 5 kertaa viikossa niin ei tarvi lepopäivistäkään murhetia, kun ne tulevat viikkoon automattisesti mukaan.
PT koulutuksessa puhuttiin paljon lepopäivistä ja niiden merkityksestä, niin hyvässä kuin pahassa. Itse pystyin ammentamaan tietoa myös menneistä koulutuksista, hevoshierojan opinnoissa (hevostenvalmentajan at) käytiin myös läpi täsmälleen samaa asiaa. Vaikka hevonen ja ihminen ovatkin hyvin erinäköiset, on yhtäläisyyksiä kutenkin paljon. Luuranko ja lihakset menevät samoin latinankielisin nimin ja fysiologia, elimistön ja lihasten toiminta, menee ihan samalla kaavalla. Ylikunto voi iskeä vaikka lähtötaso olisi mikä, se ei ole vain kilpaurheilijoiden vaiva. Jokaisen liikkumsta aloittavan kannattaisi pyrkiä seuraamaan jotain ammattilaisen tekemää ohjetta, mutta muistae oma lähtötasonsa. Paras tapa saada uusi liikuntaharrastus loppumaan on aloittaa liian kovaa.
torstai 3. joulukuuta 2015
kolmas päivä mustelmat toi..
Juu. Kuten eilisistä fiiliksistä osasin arvata, niin aika kivasti lähtee mustelmat nousemaan tuohon oikeaan jalkaan. Hyvin näkee että ei oo ihan osannut oikealla kohdalla säärtä potkia, tai siis silloin kun ei ole osunut oikealla kohdalla on tullut kipeää.
Lihakset ei ole niin pahasti kipeytyneet kuin pelkäsin, mutta oli kyllä varsin palkitsevaa kolotusta kun ramppasi yhdessä kohteessa portaita toiseen kerrokseen monta kertaa.
Työkuvioissa tapahtuu kaikenlaista mielenkiintoista, tämä joulukuu on nyt aika jännää aikaa. Positiivisia muutoksia tiedossa. Niistä kuitenkin lisää vasta myöhemmin kun alkavat varmistua.
Lihakset ei ole niin pahasti kipeytyneet kuin pelkäsin, mutta oli kyllä varsin palkitsevaa kolotusta kun ramppasi yhdessä kohteessa portaita toiseen kerrokseen monta kertaa.
Työkuvioissa tapahtuu kaikenlaista mielenkiintoista, tämä joulukuu on nyt aika jännää aikaa. Positiivisia muutoksia tiedossa. Niistä kuitenkin lisää vasta myöhemmin kun alkavat varmistua.
keskiviikko 2. joulukuuta 2015
toinen päivä, mut tuntuu ihan aatolta!
Fiilis aika loistava, tänään pääsin tekemään jotain mitä olen haikaillut tekeväni noin kaksikymmentä vuotta. Tai no, ihan täsmälleen tästä en osannut haaveilla, mutta olen teinistä asti ollut kiinnostunut potkunyrkkeilystä, mutten ole koskaan uskaltautunut mukaan, taas se sama vanha virsi siitä miten olen liian huono, lihava enkä osaa... JESSUS NAINEN!! Lihavana huonona ja osaamattona sitä saakeli säilyykin jos ei koskaan kokeile mitään...
No, tänään oli sitten se thainyrkkeilyn peruskurssin odotettu eka kerta. Kiitos työkaverin joka kurssia suositteli, uskaltauduin ilmottautumaan. Ja kiitos jonkin uskomattoman uuden rohkeuden jota itsestäni olen löytänyt, uskaltauduin vieraalle salille, vieraaseen porukkaan, yksin. Ja vielä myöhässä... Mutta kyllä vaan kannatti. Nyt on oikea sääri mustelmilla ja jokapaikkaan sattuu. Oli aika rankkaa. Sain pariksi onneksi miehen, koska en tiedä olisiko mä samalla lailla uskaltanut iskeä ja potkia voimalla jos niitä patjoja (pitäs varmaan googlettaa oikea termi kun en muista) jos niitä olisi joku pikkanen likka pidellyt.
Ja sitten vielä samaan hintaan saa keskiviikkoisin osallistua peruskurssin jälkeen kuntonyrkkeilyyn.. Joten mähän sitten jäin sinnekin. Huomenna voi työpäivä olla mielenkiintoinen, kun jo nyt illalla oli vaikeuksia laskeutua portaat yläkerrasta.
Maanantaina taas. Jee!!
No, tänään oli sitten se thainyrkkeilyn peruskurssin odotettu eka kerta. Kiitos työkaverin joka kurssia suositteli, uskaltauduin ilmottautumaan. Ja kiitos jonkin uskomattoman uuden rohkeuden jota itsestäni olen löytänyt, uskaltauduin vieraalle salille, vieraaseen porukkaan, yksin. Ja vielä myöhässä... Mutta kyllä vaan kannatti. Nyt on oikea sääri mustelmilla ja jokapaikkaan sattuu. Oli aika rankkaa. Sain pariksi onneksi miehen, koska en tiedä olisiko mä samalla lailla uskaltanut iskeä ja potkia voimalla jos niitä patjoja (pitäs varmaan googlettaa oikea termi kun en muista) jos niitä olisi joku pikkanen likka pidellyt.
Ja sitten vielä samaan hintaan saa keskiviikkoisin osallistua peruskurssin jälkeen kuntonyrkkeilyyn.. Joten mähän sitten jäin sinnekin. Huomenna voi työpäivä olla mielenkiintoinen, kun jo nyt illalla oli vaikeuksia laskeutua portaat yläkerrasta.
Maanantaina taas. Jee!!
tiistai 1. joulukuuta 2015
Joulukuun 1. päivä
Mä olen joulufiilistelijä salaa. Shhhh. Älkää kertoko kellekään. En ala hössöttää joulua marraskuussa enkä saa mitään kauheaa joulustressiä, mutta tykkään fiilistellä. Kyllä mä jo ekana adventtina laitoin jouluvaloja ja joulukoristeita esille, vaikka olikin vielä marraskuu. Ja teen iltaisin sohvalla joululahjoja, ja tonttuilen. Tänävuonna rajoitan leipomisen mummolaviikonloppuun ja aattoon. Mutta noin muuten.
Mutta päätin kehittää uudenlaisen tavan fiilistellä, ja pitää blogissa joulukalenteria. Ensimmäisen päivän aihe tulee tässä:
Kehonpainoharjoittelun jälkifiilikset! Toiset kehonpainotreenit takana, ja tuosta matolta oli vaikea päästä ylös. Että tehoaa! Huomenna voi olla mielenkiintoinen eka nyrkkeilytreeni kun koko kroppa on kipeänä, eilisestä yläkroppatreenistä ja tän päivän jalkatreenistä. Mutta olen tosi tyytyväinen itseeni, että olen nyt treenejä tehnyt, ja ottanut taas itseäni niskasta kiinni. Ehkäpä ensi kesänä onnistuu jo käsilläseisonta? Pikkuhiljaa, mutta nyt tehdään hommia sen kropan eteen jonka tahdon. Ei niinkään ulkonäöllisesti, mutta suorituskyvyltään.
Mutta päätin kehittää uudenlaisen tavan fiilistellä, ja pitää blogissa joulukalenteria. Ensimmäisen päivän aihe tulee tässä:
Kehonpainoharjoittelun jälkifiilikset! Toiset kehonpainotreenit takana, ja tuosta matolta oli vaikea päästä ylös. Että tehoaa! Huomenna voi olla mielenkiintoinen eka nyrkkeilytreeni kun koko kroppa on kipeänä, eilisestä yläkroppatreenistä ja tän päivän jalkatreenistä. Mutta olen tosi tyytyväinen itseeni, että olen nyt treenejä tehnyt, ja ottanut taas itseäni niskasta kiinni. Ehkäpä ensi kesänä onnistuu jo käsilläseisonta? Pikkuhiljaa, mutta nyt tehdään hommia sen kropan eteen jonka tahdon. Ei niinkään ulkonäöllisesti, mutta suorituskyvyltään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)