Aika paljon massaa 162 senttiselle naiselle. Itse en jotenkin tajua sitä että paino nousee. Olen aina kokenut olevani hyvännäköinen painosta riippumatta, ja kun kaapissa on vaatteita joka kokoon niin on helppoa ottaa vaan ne kokoa isommat housut ja mennä niillä oikeastaan ilman että itse edes tajuaa sitä että nyt on maha paisunut.
Olen omenalihava, eli paino tulee mahaan. Jalat ja kädet voi olla hyvinkin hoikat, mutta mahaa on silti. Kolme raskautta ja kolme keisarileikkausta ei ainakaan auttanut asiaa... Mahastani en aina olekaan pitänyt, mutta nykyään sekään ei minua noin ulkonäöllisesti häiritse, olen sinut itseni kanssa.
Olen myös kohtuullisessa fyysisessä kunnossa, vaikka vähän toki kunto oli päässyt rapistumaan. Kävelylenkkejä olen aina tehnyt koirien kanssa, ja viimeisen 3 kk aikana olen ottanut mukaan hölkkää. Aloitin aikalailla nollasta, ja nyt menee jo 5 km hölkkäillen. Toki sen jälkeen olo on aivan kuollut...
Joten mistä motivaatio painon pudottamiseen, ja pitämiseen alhaalla?? Juu, tokihan varmaan näytän vielä paremmalta hoikkana. Mutta se ei yksin minulle riitä. Ja toki riskit esimerkiksi diabetekseen ja muihin sairauksiin kasvaa ylipainoisena. Se on vakava asia, mutta useinhan me ihmiset emme terveenä ollessamme murehdi mahdollista sairastumista, eikä siten ennaltaehkäisy oikein toimi.
Liikunta on se joka minua motivoi. Tähtäimessä on 10 km hölkkä, ja lopullisena tavoitteena puolimaratoni kesällä 2015. Ja vaikka punkerokin voi juosta, niin on se hitosti helpompaa kevyempänä :) Toinen iso motivoiva tekijä on ratsastus. Miesystäväni tytär on heppahullu, ja omat tyttäreni myös ovat hurahtaneet hevosiin. Joten poni perheessä ei olisi mahdottomuus tulevaisuudessa, osaisinhan sen hoitaa ja ruokkia, hieroa ja jopa vuolla kaviot itse. Joten olisi valtavan kätevää jos voisi sitten itsekin ratsastaa. Olen lyhyt, joten poni sopisi minullekin ihan hyvin, kunhan vaan painon saa alas. Pitänee miettiä lisää tavoitteita että olisi motivaatiota.
