Maaliskuu lähenee ja kyykkyhaaste on ovella! Viimevuonna en jaksanut edes aloittaa, mutta nyt kun kyykkään muutenkin ja ymmärrän sekä kyykkäämisen että yleensäkin liikkumisen edut, niin otan kyllä haasten vastaan. Ja koitan innostaa koulussa muitakin mukaan. Joka tauolla 15 kyykkyä, johan saadaan veri kiertämään istumisen lomassa :D
http://www.motivire.fi/31paivankyykkyhaaste
Nyt kaikki bloggaajat kyykkäämään!
torstai 26. helmikuuta 2015
pH dieetti, esitelmäni ravitsemustieteen opintoihin
pH-tasapaino ja painonhallinta
|
Annina Peltomäki
|
22.2.2015
|
Robert O. Youngin pH-tasapainoon perustuva ruokavalio, taustat lyhyesti sekä edut ja haitat.
|
pH dieetti
pH dieetin kehittäjä, Robert O. Young uskoo että on olemassa vain yksi sairaus; kehon happamuus, ja vain yksi parannuskeino; kehon pH-tasapainon palauttaminen alkalisella (emäksisellä) ruokavaliolla. Hänen mukaansa sairaudet eivät johdu ulkopuolisista tekijöistä (bakteerit) vaan ne syntyvät kehon sisällä, liiallisen happamuuden aiheuttamina. Täten pH:n palauttaminen ideaalitasolleen (7,35) olisi parannuskeino kaikkiin vaivoihin, mukaan lukien mm. syöpäkasvaimet, osteoporoosi, ylipaino, masennus, diabetes (myös 1 tyypin diabetes) jne.
Young uskoo että elintapamme, stressi sekä negatiivinen ajattelu ovat aiheuttaneet kehomme happamoitumisen. Rasva josta niin haluamme päästä eroon, onkin itse asiassa pelastanut henkemme, luomalla eristeen kehomme ja haitallisten happojen välille. Mitä enemmän happamuutta kehoomme kerääntyy, sitä enemmän keho kerää myös rasvaa, sekä alkaa oireilla geneettisesti heikoimmilla osa-alueillamme eri sairauksin. Keho yrittää palauttaa veren pH arvon normaaliksi kaikin keinoin, mm. ottamalla luista ja lihaksista happamuutta hillitseviä ravintoaineita. Täten myös osteoporoosi sekä lihaskato johtuvat kehon liiallisesta happamuudesta. Kun muutamme ruokavaliomme alkaliseksi (emäksiseksi), kehomme pH tasapaino palautuu, ja sairaudet parantuvat, ja kilot sulavat pois kuin itsekseen.
ph-tasapaino ja laihdutus
Painonhallintaan keskittyessä dieetissä on 7 askelta ihannepainoon:
1. Nesteytä. Joka päivä juodaan 1litra/13,5 kiloa (eli esim 67,5 kiloa painavan tulisi juoda 5 litraa) alkalisoitua vettä. Veden pH nostetaan toivottuun 9,5 tai yli pH-tipoilla tai vettä ionisoivalla laitteella.
2. Syö oikein. Ravinnon tulee olla kokonaista, luonnollista ja prosessoimatonta luomuruokaa painottuen vihreisiin kasviksiin sekä huomioiden terveelliset rasvat. (liitteenä kartta ruoka-aineista sekä niiden soveltuvuudesta)
3. Liiku. Tärkeintä on saada hiki pintaan, sillä hikoilu mahdollistaa myrkkyjen poistumisen kehosta. (Toisaalla kuitenkin huomautetaan, että kehon rasittaminen äärirajoille lisää myös happamuutta kun kehoon tulee maitohappoa)
4. Lisäravinteet. Mikään ruokavalio ei ole täydellinen, joten tulee syödä monia eri lisäravinteita oman kehon ongelma-alueisiin keskittyen. Lisäravinteet ovat kuin varasuunnitelma jonka varaan on hyvä rakentaa terveellinen ruokavalio.
5. Älä ole hapan. Negatiiviset ajatukset sekä tunteet happamoittavat kehoamme. Positiivinen ajattelu ja myönteinen elämänasenne parantaa kehon pH-tasapainoa.
6. Aseita tavoitteet ja kirjaa ne ylös. On paljon helpompaa päästä tavoitteeseen kun tiedostaa missä nyt on siihen suhteutettuna.
7. Aloita kehon puhdistuksella. Päivässä nautitaan vähintään 4 litraa puhdistettua vettä pH-tipoilla, johon voi halutessaan lisätä tuoretta sitruunamehua. Lisäksi 6-12 kertaa 2,4 dl lasillinen tuorepuristettua vihreää kasvismehua (puristettu parsasta, lehtikaalista yms vihreistä kasviksista) sekä useita eri lisäravinteita. Puhdistuksen kesto riippuu kehon likaisuudesta, jos keho on kovin sairas, voi kesto olla jopa 21 vuorokautta, mutta jopa 3 vuorokauden puhdistuksella on hyödyllisiä vaikutuksia. Puhdistuksella on voimakas vaikutus kehoon, ja myrkyt poistuvat usein varsin tehokkaasti. Puhdistuksen aikana ei suositella lähtemään kauas wc-tilojen läheisyydestä. Muita oireita ripulin lisäksi voi olla päänsärky, pahoinvointi, heikotus, pyörrytys, ihottumat, pahanhajuinen hengitys, flunssaoireet ja väsymys. Puhdistuksen aikana kehon pH:ta mitataan kolmesti päivässä virtsasta testiliuskoilla, ja juodaan suuret määrät emäksistä juomaa.
Kuten liitteenä olevasta ruoka-ainelistasta voi huomata, on Youngin suosittelema ruokavalio pääasiassa kasvispainotteinen. Kiellettyjä eli happamoitumista aiheuttavia ruoka-aineita ovat mm. liha, maitotaloustuotteet, kananmunat, viljatuotteet, korkean sokeripitoisuuden hedelmät, etikkaa sisältävät ruuat, hiilihappoa sisältävät kivennäisvedet ja virvoitusjuomat, tuoremehut ja muut mehut, kahvi, tee (musta ja vihreä), sokeri (myös intiaanisokeri) ja keinotekoiset makeutusaineet sekä puhdistettu suola. Lisäksi mitä enemmän syömäämme ruokaa on käsitelty ja muokattu, sitä enemmän se happamoittaa kehoamme. Myös käyttämämme vesi (sekä vesijohtovesi että lähdevesi) on yleensä hapanta. Youngin mukaan myös kypsentäminen pilaa ruokamme, joten ruoka tulisi nauttia mahdollisuuksien mukaan raakana, salaatteina sekä soseina ja mehuina.
Edut
Ruokavalion koostuessa pääasiassa vihreistä kasviksista ja vihanneksista, vedestä ja yrttijuomista, on melko helppoa uskoa että laihtumista tapahtuu. Paino varmasti tuntuu putoavan ”kuin itsestään” ilman liikuntaakin, vaikka toki aerobista liikuntaa suositeltiin myrkkyjen poistumiseksi kehosta. Monelle tavanomaisen länsimaisen ruokakulttuurin uhrille muutos olisi jo itsessään hyvin suuri, ja aluksi johtaisi varmasti parempaan oloon sekä laihtumiseen. On helppoa uskoa että dieetti vetoaa, kaloreita ei tarvitse laskea, eikä ruokamääriä rajoittaa, kunhan syö 70-80% ruokavaliostaan emäksistä ravintoa (mielellään raakana). Monet lisäravinteet antavat sen käsityksen että ruokavalion täytyy olla terveydelle edullinen. Kovat rasvat, suuret määrät hiilihydraatteja jää pois ja ravintoainetiheiden kasvisten määrä ruokavaliossa lisääntyy. Ruoka on puhdasta ja vähän käsiteltyä luomuruokaa, mikä olisi meille kaikille eduksi. Koska ruokavalioon voi sisällyttää 30% myös listan happamoivia tuotteita, on ruokavalio mahdollista koostaa myös kohtuullisen terveelliseksi meidän ravitsemussuositustemme mukaan, mutta se vaatisi syvempää perehtymistä ravitsemukseen sekä ruokien ravintosisältöihin, ja tietoisia valintoja mukaan ns. Kiellettyjen ravintoaineiden listalta.
Haitat
Ruokavalio on melko yksipuolinen. Sen noudattaminen pidemmän päälle voi tuntua hankalalta ja työläältä. Ruokavalion noudattaminen vaatii Youngin markkinoimien lisäravinteiden ja vedenparannusaineiden tai kalliiden vedenpuhdistajien ostoa, ja tulee kalliiksi. Lisäravinteet ovat pitkälti Youngin itse kehittämiä, ja Suomessa tuotteita myydään verkostomarkkinointina. Kun vertaan Youngin ruokavaliota pohjoismaisiin ravitsemussuosituksiin, nousee selvästi esiin muutamia suuria puutteita. Kun lihaa ei syödä lähes ollenkaan, eikä juurikaan tuotteita joilla pohjoismaissa on lihaa totuttu korvaamaan esim. kasvisruokavaliossa, ja samaten kananmunat ja maitotuotteet on kielletty, herää kysymys saako ruokavaliota noudattava riittävästi proteiineja, kalsiumia, sekä vitamiineja ja mineraaleja joita on vain lihassa. Lisäravinteiden imeytyminen on aina kyseenalaista, eikä siitä ole varmuutta. Kun samalla laihtuu mahdollisesti voimakkaastikin, on vaikea uskoa että paino ei lähtisi lihaksista. Olisi mielenkiintoista tietää esimerkiksi kehonkoostumusanalyysin avulla kehonkoostumus ennen tätä ruokavaliota ja vaikka vuoden noudattaneen kehonkoostumus. Toinen ongelma lienee kuitujen ja hiilihydraattien saanti, kun viljat ovat kiellettyjen listalla, myös täysjyväviljat. Nesteen suuri määrä myös voi aiheuttaa mineraali- hivenainepuutoksia, koska ruoasta ei vastaavasti saa niitä kovin suuria määriä. On myös kyseenalaista jos dieettiä noudattava uskoo ideologiaan dieetin taustalla, ja jättää pois reseptilääkkeitä. Tällöin dieetistä voi tulla jopa hengenvaarallinen.
Taustat
Youngin teoria pohjaa 1800-luvulla vaikuttaneen Antoine Bechampin tutkimuksiin, jotka samaan aikaan asiaa tutkinut Louis Pasteur kumosi. Young kutsuu Bechampin tutkimuksiin perustuvaa näkemystä uudeksi biologiaksi ja Pasteurin teoriaan perustuvaa näkemystä, johon nykyinen lääketieteemme perustuu, vanhaksi biologiaksi. Tohtoriksi itseään tituleeraava Young perustelee ”Uutta Biologiaansa” omalla kymmenien vuosien tutkimustyöllään, sekä eri tutkimuksilla.
Joissakin internetlähteissä Youngia kuvaillaan laajalti tunnustettuna yhtenä maailman parhaista tutkijoista. Hänen kerrotaan opiskelleen yliopistossa ja hänellä olevan yliopistollinen loppututkinto mikrobiologiasta ja ravinto-opista. Tutkimuskeskuksen ja terveyskoulutussäätiön johtajana Robert O. Young on saanut kansallista tunnustusta tutkimuksilleen, jotka käsittelevät diabetesta, syöpää, leukemiaa ja AIDSia.
Syvempi tarkastelu kuitenkin paljastaa mielenkiintoisia asioita. Youngin yliopistolliset loppututkinnot ovat oppilaitoksesta jolla ei ole Yhdysvaltojen opetus ja kulttuuriministeriön valtuutusta, ja ainakin yksi hänen mainitsemistaan professoreista ei ole edes valmistunut collegesta, ja on tuomittu vuonna 2011 yhdysvaltojen ruoka ja lääkelain kiertämisestä sekä lääketieteellistä apua etsivien yksityisten henkilöiden pettämisestä, kun hän markkinoi huijaustuotteita Lymen tautiin, sekä mikroskooppisysteemiä jonka valheellisesti väitti pystyvän diagnosoimaan Lymen taudin .
Robert O. Youngilla ei ole oikeutta toimia lääkärinä, ja hänet onkin asetettu syytteeseen vuonna 2014 lääkärinä toimimisesta luvatta, sekä varkaudesta. Hän on ollut syytteessä myös kahdesti aiemmin. Hän on veloittanut suuria summia rahaa kroonisesti sairailta ihmisiltä, käskien heitä luopumaan lääkityksistään sekä ”hoitanut” heitä alkalisoivalla ruokavaliolla ja itse kehittämillään lisäravinteilla. Mm. nainen joka toi Youngin kuuluisuuteen kertomalla suositussa Oprah keskusteluohjelmassa Youngin parantaneen hänen vakavan rintasyöpänsä, kuoli hieman myöhemmin rintasyöpään. Vakuuttavalta kuulostava johtajana toimiminen tutkimuskeskuksessa sekä terveyskoulutussäätöissä kärsii kolauksen, kun ottaa huomioon että kyseessä on Youngin oma yritys.
Nykylääketiede kertoo että kehon pH:ta mitataan verestä. Terveellä ihmisellä veren pH pysyy vakiona riippumatta siitä mitä syömme. Munuaiset säätelevät happamuutta tehokkaasti. Hapanta ruokaa syödessä munuaiset erittävät liiat vetyionit nopeasti virtsaan ja emäksisen ruuan jälkeen ne välittömästi vähentävät vetyionien erittymistä. Siten ylimääräinen happamuus poistuu luonnollista reittiä hengityksen, hien ja virtsan mukana. Veren pH:n muutokset kumpaankin suuntaan ovat toki haitallisia (myös liian emäksiseen suuntaan) mutta ne ovat aina oire jostakin sairaudesta tai vaivasta, eivät itsessään aiheuta niitä.
Lähdeluettelo ja liitteet:
Liite 1: ruoka-ainetaulukko kopioitu suoraan Robert O. Youngin omalta kotisivulta.
Ravitsemustieteitä ja salitreeniä
Tänään onkin sitten viimeinen päivä kun sain nauttia Leenan läsnäolosta reeneissä ja lenkeillä. Tytön pitää mennä takaisin kotia kohti kun omat opintonsa alkavat taas maanantaina niinkuin mullakin omani. Ihan ilman koulutehtäviä ei kuitenkaan olla löhöilty, vaan itse olen pohtinut kuntosaliohjauskurssiani varten esimerkkiohjelmia ja ravitsemustieteen opintojanikin vienyt eteenpäin. Nyt on tämä tehty kurssi valmis kunhan tentin vielä teen, mutta seuraavat kurssit ovatkin sitten jo taas verkkoympäristössä auenneet ja niitä pitää alkaa tekemään seuraavaksi kovaa vauhtia.
Tänään herättiin taas aamulla salille, tosin ei ihan niin aikaisin päästy ylös kuin toissapäivänä, mutta jokatapauksessa :) Kokeilin toista kokokropan treeniä, mutta innostuin kyllä vähän tekemään jalkoja enemmänkin, ja Leena vielä toimi PTnä osassa laitteista ja rutisti musta irti viimeisetkin mehut. Salin jälkeen kävin uimassa. Otin tavoitteeksi semmosen nopean 500 m, koska Leena ei tullut ja en halunnut liian kauaa itseäni odotuttaa. Uinti kuitenkin sujui jotenkin älyttömän joutuisasti, joten päädyin lopulta uimaan 750 metriä. Se ei varmastikaan kuullosta paljolta jollekin joka uintia harrastaa, mutta näin tokaa kertaa useampaan vuoteen matkaa uivalle se oli aikas hyvin. Varsinkin kun uin sen niin joutuisasti.
Kotiin päästyämme syötiin ihanaa salaattia ja kanaa, olipas hyvää!
Viikonlopun liikunnoista en osaa vielä oikein sanoa mitään, muutakuin että lauantaina menen seuraamaan elämäni ensimmäisiä painikisoja.
Tänään herättiin taas aamulla salille, tosin ei ihan niin aikaisin päästy ylös kuin toissapäivänä, mutta jokatapauksessa :) Kokeilin toista kokokropan treeniä, mutta innostuin kyllä vähän tekemään jalkoja enemmänkin, ja Leena vielä toimi PTnä osassa laitteista ja rutisti musta irti viimeisetkin mehut. Salin jälkeen kävin uimassa. Otin tavoitteeksi semmosen nopean 500 m, koska Leena ei tullut ja en halunnut liian kauaa itseäni odotuttaa. Uinti kuitenkin sujui jotenkin älyttömän joutuisasti, joten päädyin lopulta uimaan 750 metriä. Se ei varmastikaan kuullosta paljolta jollekin joka uintia harrastaa, mutta näin tokaa kertaa useampaan vuoteen matkaa uivalle se oli aikas hyvin. Varsinkin kun uin sen niin joutuisasti.
Kotiin päästyämme syötiin ihanaa salaattia ja kanaa, olipas hyvää!
Viikonlopun liikunnoista en osaa vielä oikein sanoa mitään, muutakuin että lauantaina menen seuraamaan elämäni ensimmäisiä painikisoja.
keskiviikko 25. helmikuuta 2015
Mummolan houkutukset
Mikähän siinä on että kun mennään mummolaan (eli siis minun äidin luo) niin en osaa syödä oikein? Onko se tottumus ja vanha tapa vaan kertakaikkiaan niin syvään iskostunut, että siellä mummolassa syödään kahvin kanssa sitä pullaa ja keksiä, ja jos mummi tekee lättyjä niin niitä kanssa? No ei siinä, mun maailma ei näihin kaadu, palaan takaisin omaan ruokavalioon heti kun suljen mummolan oven takanani, mutta kovin pitkää visiittiä ei siellä voi tehdä jos ei saa itseään kuriin. Olisi varmasti tärkeää miettiä tätä asiaa vähän syvällisemminkin, ja pohdiskella syitä ilmiön takana...
Käytiin siis tyttärien ja kummitädin kanssa tänään mun vanhempien luona, ja kyllä, söin pullaa, keksiä ja lettua. Mutta olimme siellä vain muutaman tunnin ja kotona söin nätisti salaattia ja vähärasvaista jauhelihaa, joten tuskin tämä nyt mikään isompi katastrofi olisi muutenkaan. Ja kun en puntarille ole huomenna menossa, niin ei pääse edes pilaamaan mielialaa jos tuosta nyt joku hetkellinen nousu tuli.
Äsken käytiin taas lenkillä, tälläkertaa reilu 8,5 km ja keskinopeus oli 5,5 km/h mikä on ihan hyvä vauhti uroskoiran (merkkailu) kanssa. Juostiinkin pieni pätkä, Leena talutti koiraa joten sai vetoapua, jouduin ihan pistämään lisää vauhtia :D Mut oli aika kivaa jaksaa juosta lujaa, vaikka vaan semmoinen pieni pätkä.
Se on kuulkaa kivaa kun kunto kohhoo!
Käytiin siis tyttärien ja kummitädin kanssa tänään mun vanhempien luona, ja kyllä, söin pullaa, keksiä ja lettua. Mutta olimme siellä vain muutaman tunnin ja kotona söin nätisti salaattia ja vähärasvaista jauhelihaa, joten tuskin tämä nyt mikään isompi katastrofi olisi muutenkaan. Ja kun en puntarille ole huomenna menossa, niin ei pääse edes pilaamaan mielialaa jos tuosta nyt joku hetkellinen nousu tuli.
Äsken käytiin taas lenkillä, tälläkertaa reilu 8,5 km ja keskinopeus oli 5,5 km/h mikä on ihan hyvä vauhti uroskoiran (merkkailu) kanssa. Juostiinkin pieni pätkä, Leena talutti koiraa joten sai vetoapua, jouduin ihan pistämään lisää vauhtia :D Mut oli aika kivaa jaksaa juosta lujaa, vaikka vaan semmoinen pieni pätkä.
Se on kuulkaa kivaa kun kunto kohhoo!
tiistai 24. helmikuuta 2015
Miksi liikunta kannattaa?
Elät pidempään. Pysyt pidemmän elämäsi paremmassa kunnossa. Painonhallinta on helpompaa.
Mutta tänään sen konkreettisesti huomasin. Vetävä koira ei hätkäytä. Sen pitely on helppoa. Jaksan juosta koiran kanssa tyttärien kanssa kilpaa pitkin urheilukenttää. Ei tarvi kieltäytyä kun lapset haastaa juoksemaan. Jaksan paremmin pitää kiinni rutiineista vaikka likat kiukuttelisivat.
Arki on vaan niin paljon helpompaa.
lenkkiä, salia, uintia ja talviloma!
Ihanaa kun on loma! On tuo koulu ihan super paikka, mutta silti mä nautin kovasti siitä että saa vaan olla kotona, näkee rakasta "ottotytärtä", leikkii lasten kanssa.. Ja kun lapset on isällään, voi mennä rauhassa ajan kanssa liikkumaan.
Eilen illalla kun tyttäret lähti iskälle, käytiin lenkillä koiruuden kanssa, ja aamulla herättiin ennen kuutta, ja tähdättiin uimahallin salille puoli seitsemäksi. En ollutkaan aiemmin käynyt täällä uimahallilla, joten kokemus oli ihan uusi. Oli kiva kun pystyi jakamaan sen ystävän kanssa. Aika edullisestikin tälläiset opiskelijanretkut pääsi harrastamaan, 4,5 euroa sisälsi max. 2h kuntosalilla ja yhteensä 3 h aikaa harrastaa, eli uimaankin ehti kyllä.
Sali oli pienehkö mutta ihan ok. Jäin kyllä kaipaamaan tankoa, penkkipunnerrukseen löytyi penkki ja tanko, mutta kyykkäämään ei mahtunut missään tangon kanssa. Jalkaprässi oli myös vähän turhauttava, olen niin lyhkänen että vaikka sen sääti pienimmilleen niin pysyin tekemään vaan peruskyykkyä vastaavaa liikettä, ei puhettakaan että yltäisin jos nostin jalat levyn yläreunaan, että liike olisi kohdistunut enemmän pakaraan. Painoa sai laittaa myös aika pirusti, koska siinä siis istuin ja jaloilla työnsin sitä istuintani ylöspäin. Tein viimeisen sarjan 60 kilon painolla, ja silti sain tehtyä "liikaa" toistoja.
Kokeilin kiertävää harjoittelua sellaisella ohjelmalla jossa on alussa, keskellä ja lopussa aerobista 10 min, ja tuli kyllä hiki. Uskon että voisi olla tehokas apu painonpudotuksessa tuollainen ohjelma. Vähän kyllä muokkaan sitä ensikerralle, nyt kun tiedän mitä salilta löytyy.
Sitten käytiin uimassa muutama altaanmitta, venyteltiin vähän, käytiin monitoimialtaassa lillumassa ja kävin kokeilemassa että juu, kylmävesialtaan vesi on kamalan kylmää.
Sen verran edukas hinta ja mukava kokemus oli, että ostin lähtiessä itselle 10 kertaa lisää rannekkeelle.
Eilen illalla kun tyttäret lähti iskälle, käytiin lenkillä koiruuden kanssa, ja aamulla herättiin ennen kuutta, ja tähdättiin uimahallin salille puoli seitsemäksi. En ollutkaan aiemmin käynyt täällä uimahallilla, joten kokemus oli ihan uusi. Oli kiva kun pystyi jakamaan sen ystävän kanssa. Aika edullisestikin tälläiset opiskelijanretkut pääsi harrastamaan, 4,5 euroa sisälsi max. 2h kuntosalilla ja yhteensä 3 h aikaa harrastaa, eli uimaankin ehti kyllä.
Sali oli pienehkö mutta ihan ok. Jäin kyllä kaipaamaan tankoa, penkkipunnerrukseen löytyi penkki ja tanko, mutta kyykkäämään ei mahtunut missään tangon kanssa. Jalkaprässi oli myös vähän turhauttava, olen niin lyhkänen että vaikka sen sääti pienimmilleen niin pysyin tekemään vaan peruskyykkyä vastaavaa liikettä, ei puhettakaan että yltäisin jos nostin jalat levyn yläreunaan, että liike olisi kohdistunut enemmän pakaraan. Painoa sai laittaa myös aika pirusti, koska siinä siis istuin ja jaloilla työnsin sitä istuintani ylöspäin. Tein viimeisen sarjan 60 kilon painolla, ja silti sain tehtyä "liikaa" toistoja.
Kokeilin kiertävää harjoittelua sellaisella ohjelmalla jossa on alussa, keskellä ja lopussa aerobista 10 min, ja tuli kyllä hiki. Uskon että voisi olla tehokas apu painonpudotuksessa tuollainen ohjelma. Vähän kyllä muokkaan sitä ensikerralle, nyt kun tiedän mitä salilta löytyy.
Sitten käytiin uimassa muutama altaanmitta, venyteltiin vähän, käytiin monitoimialtaassa lillumassa ja kävin kokeilemassa että juu, kylmävesialtaan vesi on kamalan kylmää.
Sen verran edukas hinta ja mukava kokemus oli, että ostin lähtiessä itselle 10 kertaa lisää rannekkeelle.
sunnuntai 22. helmikuuta 2015
Kahvakuula on kaveri
Hurahdin kyllä niin kerrasta tuohon kahvakuulaan. Ohjatulle tunnille en ole päässyt sitten ensimmäisen kerran, mutta ostettuani kotiin kuusikiloisen kuulan, on sitä tullut heiluteltua.
Juuri äsken viimeksi, tälläkertaa kokeilin muutamaa uutta juttua. Lainasin nimittäin kirjastosta viikolla Tuomo Kilpeläisen Kahvakuulakoulu kirjan, ja eilen lueskelin sen läpi. Mieheni kanssa juttelin myös aiheesta, ja hän ehdotti rinnalleveto-punnerrus-tuulimylly comboa.
Tein ensin viiden minuutin pienen lämmittelyn ihan ilman kuulaa. Olen tykästynyt näihin Fitness Blenderin youtube videoihin, joskaan kovin montaa en ole vielä kokeillut. Tänään valkkasin nopsan lämmittelyvideon, ja spotifysta musaa, ja eikun menoks. Sitten tein muutaman lämmittelyliikkeen kuulan kanssa, osa oli tuttuja tunnilta, osan katsoin kirjasta. Varsinaisen treenin alkaessa ajattelin rinnallevetoa tehdessä että perkules, tää kuuden kilon kuula alkaa olla jo liian kevyt. Piti tehdä aika tosi monta toistoa ja pari sarjaa, että alkoi tuntumaan. Mutta sitten kun pääsi punnerruksiin niin totesin et joo, kyl tää 6 kiloa on vielä ihan hyvä... Pitää vaan valkkailla noita vähän vaativampia liikkeitä ja lisätä toistoja. Tein lisäksi kulmasoutua ja ojentajapunnerrusta. Lisäksi vähän väliin lasten peittelyä sänkyyn ja iltapusuja :D Sitten treeni loppuun, cool down kevyesti venytellen samaten fitness blenderin videoista, ja ai että on hyvä fiilis. Instagramiin pistin kuvan kun tytär halusi leikkiä paparazzia, treenaaminen ei muuten ole kauhean kaunista :D Kuten tuosta tyttären ottamasta lähiotoksesta selvästi näkyy :D Meitsin löytää instasta vaikka klikkaamalla tuolta oikealta ylhäältä tuota view on instagram nappulaa.
Kahdeksankiloista en ajatellut ostaa, ei mulla ole varaa kerätä noita kaikkia kotiin, jos tässä sen aikaa koittaa treenailla tolla kuuskiloisella et voi ottaa sit kympin seuraavaksi.
Nyt iltapalalle ja nukkumaan, ja huomenna tulee ihana ystävä kyläilemään, katsotaas mitä me keksitään hänen kanssaan :)
Juuri äsken viimeksi, tälläkertaa kokeilin muutamaa uutta juttua. Lainasin nimittäin kirjastosta viikolla Tuomo Kilpeläisen Kahvakuulakoulu kirjan, ja eilen lueskelin sen läpi. Mieheni kanssa juttelin myös aiheesta, ja hän ehdotti rinnalleveto-punnerrus-tuulimylly comboa.
Tein ensin viiden minuutin pienen lämmittelyn ihan ilman kuulaa. Olen tykästynyt näihin Fitness Blenderin youtube videoihin, joskaan kovin montaa en ole vielä kokeillut. Tänään valkkasin nopsan lämmittelyvideon, ja spotifysta musaa, ja eikun menoks. Sitten tein muutaman lämmittelyliikkeen kuulan kanssa, osa oli tuttuja tunnilta, osan katsoin kirjasta. Varsinaisen treenin alkaessa ajattelin rinnallevetoa tehdessä että perkules, tää kuuden kilon kuula alkaa olla jo liian kevyt. Piti tehdä aika tosi monta toistoa ja pari sarjaa, että alkoi tuntumaan. Mutta sitten kun pääsi punnerruksiin niin totesin et joo, kyl tää 6 kiloa on vielä ihan hyvä... Pitää vaan valkkailla noita vähän vaativampia liikkeitä ja lisätä toistoja. Tein lisäksi kulmasoutua ja ojentajapunnerrusta. Lisäksi vähän väliin lasten peittelyä sänkyyn ja iltapusuja :D Sitten treeni loppuun, cool down kevyesti venytellen samaten fitness blenderin videoista, ja ai että on hyvä fiilis. Instagramiin pistin kuvan kun tytär halusi leikkiä paparazzia, treenaaminen ei muuten ole kauhean kaunista :D Kuten tuosta tyttären ottamasta lähiotoksesta selvästi näkyy :D Meitsin löytää instasta vaikka klikkaamalla tuolta oikealta ylhäältä tuota view on instagram nappulaa.
Kahdeksankiloista en ajatellut ostaa, ei mulla ole varaa kerätä noita kaikkia kotiin, jos tässä sen aikaa koittaa treenailla tolla kuuskiloisella et voi ottaa sit kympin seuraavaksi.
Nyt iltapalalle ja nukkumaan, ja huomenna tulee ihana ystävä kyläilemään, katsotaas mitä me keksitään hänen kanssaan :)
lauantai 21. helmikuuta 2015
Kaikella sitä ihmisiä höynäytetään...
Teen ravitsemustieteiden opintoihin kirjallista työtä eräästä muotidietistä. Luulen että tämän tehtävän tekeminen on täyttänyt loistavasti tavoitteen, joka uskoakseni oli osoittaa opiskelijoille miten heppoisin perustein jotain ruokavaliota suositellaan ja miten helppoa niihin on haksahtaa, kun taustoja ei tunneta tai tahdota selvittää. Kun tulosta tulee (vaikka sitten eri syystä kuin millä diettiä markkinoidaan) niin unohdetaan ne miinuspuolet ja uskotaan vaan sokeasti siihen mihin sillä kertaa ollaan haksahdettu. Ja sitten itsekuri loppuu, koska kun ruokavalio on tiukka, se loppuu aina ennemmin tai myöhemin, ja lihotaan kaikki takaisin.
Lisään ehkä työni myöhemmin tänne blogiinkin.
Miehen kanssa tuossa pohdiskeltiin (suom. minä kysyin ja mies pohdiskeli ja vastasi) että sellainen maltillinen tavoite seuraavaan InBody mittaukseen voisi olla semmoinen 3 kilon rasvamassan pudotus, niin että lihasmassa pysyisi samana, tai ei putoaisi ainakaan paljon. Se tarkoittaisi että rasva% olisi toukokuussa jossain 37 kieppeillä. Joten siinä voisi sitten olla se seuraava tavoite, mittaushan on siis toukokuulla.
Ruokavaliota pikkuisen muokattiin, vähennettiin parisataa kcal siitä mitä olen nyt syönyt. Jos tulosta tulisi pikkuisen nopeammin, hidas tahti on toki hyvä asia, mutten halua kuitenkaan junnata paikoillani.
Eilen en liikkunut urheilun muodossa, sen sijaan tuli häärättyä siivoten. Tänään käytiin tunnin kävelyllä, ehkä se on ihan hyvä ottaa pari päivää vähän iisimminkin. Huomenna sitten jotain jumppaa kotosalla. Ensi viikolla on talviloma, joten koululiikuntaa ei tule. Olen kuitenkin jo suunnitellut että liikutaan tyttäreni kummitädin kanssa silti ihan kivasti, kun hän tulee meille kyläilemään.
perjantai 20. helmikuuta 2015
InBody kehonkoostumusanalyysi
Noniin, vihdoin pääsin mittaukseen, johan sitä pari viikkoa odottelinkin. Mittaushetki sinänsä oli hyvin simppeli, seisoin paljain jaloin semmoisella puntarin näköisellä alustalla, kahvat käteen ja kädet hieman sivuille kohotettuna. Jalkapohjia vähän kihelmöi mittaus, mutta muuten se ei kyllä tuntunut miltään.
Tulokset eivät sinänsä olleet mitenkään ihmetystä herättäviä, aikalailla sitä mitä ajattelinkin. Paino oli iltapäivällä 83,7 tuon laitteen mukaan, joten mitään suurempaa putoamista ei ole tapahtunut tässä vaakalakon aikana, mutta ei se ole kyllä noussutkaan, jos viimeksi punnitessani painoin alasti aamulla 83,8 kiloa. (28.1.) Ja ennen vaakalakkoa 84,5 mitä en ole mihinkään edes merkannut ylös, kun ajattelin sen olevan lähinnä nousua laivareissusta ja liikunnasta, ja tuo nousu sit aiheutti sen vaakan viskaamisen kaapin perälle, ettei joka sataa grammaa kyttää.
Paino ja painoindeksi (31,9) siis oli ihan sitä mitä odotinkin. No, arvojahan tuossa paperissa on tosi paljon, mutta jos nyt jotain niistä poimin mielenkiintoisimpina, niin rasvaprosenttini on 39,7%. Toivoin hiljaa mielessäni että se olisi alle 40, ja se olikin, joten sen suhteen olen tähän hetkeen tyytyväinen. Nyt on sitten helpompi säätää niitä tavoitteita tuon suhteen.
Rasvaton massa mulla on 50,5 kiloa, joten olen aika oikeutetusti ollut sitä mieltä etten voisi painaa 48 tai edes 52 kiloa ja näyttää hyvältä, vaikka kumpikin paino painoindeksin mukaan olisi mulle vielä normaali. Luumassaa mulla on enemmän kuin mun pituisella naisella yleensä, samaten lihasmassaa, johtuen varmaan ylipainosta, aikamoista taakkaa sitä on saanut mukanaan raahata, pakkohan siinä on voimistua.
Kehon tasapainon suhteen ylävartalo tasapainossa mutta alavartalo heikompi verrattuna ylävartaloon, ja vasemmassa jalassa enempi lihasta kuin oikeassa.
Kulutus jos vaan makaan 1460 kcal/vrk, joten ruokavaliokin varmaan suht ok, ehkä vähän voisi kaloreita nipistää pienemmäksi että tulisi varmempaa tulosta, mutta tuon pähkäilyn jätän vielä miehen huoleksi.
Mutta oli kyllä varsin antoisaa, nyt voi keskittyä liikkumaan ja syömään ja ottaa kropan epätasapainon huomioon treeneissäkin. Keväämmällä sitten uusi mittaus koulun puolesta, voi katsoa onko tullut tulosta.
Tulokset eivät sinänsä olleet mitenkään ihmetystä herättäviä, aikalailla sitä mitä ajattelinkin. Paino oli iltapäivällä 83,7 tuon laitteen mukaan, joten mitään suurempaa putoamista ei ole tapahtunut tässä vaakalakon aikana, mutta ei se ole kyllä noussutkaan, jos viimeksi punnitessani painoin alasti aamulla 83,8 kiloa. (28.1.) Ja ennen vaakalakkoa 84,5 mitä en ole mihinkään edes merkannut ylös, kun ajattelin sen olevan lähinnä nousua laivareissusta ja liikunnasta, ja tuo nousu sit aiheutti sen vaakan viskaamisen kaapin perälle, ettei joka sataa grammaa kyttää.
Paino ja painoindeksi (31,9) siis oli ihan sitä mitä odotinkin. No, arvojahan tuossa paperissa on tosi paljon, mutta jos nyt jotain niistä poimin mielenkiintoisimpina, niin rasvaprosenttini on 39,7%. Toivoin hiljaa mielessäni että se olisi alle 40, ja se olikin, joten sen suhteen olen tähän hetkeen tyytyväinen. Nyt on sitten helpompi säätää niitä tavoitteita tuon suhteen.
Rasvaton massa mulla on 50,5 kiloa, joten olen aika oikeutetusti ollut sitä mieltä etten voisi painaa 48 tai edes 52 kiloa ja näyttää hyvältä, vaikka kumpikin paino painoindeksin mukaan olisi mulle vielä normaali. Luumassaa mulla on enemmän kuin mun pituisella naisella yleensä, samaten lihasmassaa, johtuen varmaan ylipainosta, aikamoista taakkaa sitä on saanut mukanaan raahata, pakkohan siinä on voimistua.
Kehon tasapainon suhteen ylävartalo tasapainossa mutta alavartalo heikompi verrattuna ylävartaloon, ja vasemmassa jalassa enempi lihasta kuin oikeassa.
Kulutus jos vaan makaan 1460 kcal/vrk, joten ruokavaliokin varmaan suht ok, ehkä vähän voisi kaloreita nipistää pienemmäksi että tulisi varmempaa tulosta, mutta tuon pähkäilyn jätän vielä miehen huoleksi.
Mutta oli kyllä varsin antoisaa, nyt voi keskittyä liikkumaan ja syömään ja ottaa kropan epätasapainon huomioon treeneissäkin. Keväämmällä sitten uusi mittaus koulun puolesta, voi katsoa onko tullut tulosta.
torstai 19. helmikuuta 2015
Ehkä sittenkin tuleva personal trainer?
Asia on nyt kiinni oikeastaan byrokratiasta. Selvittelen. Mutta kyllä ajatus on vahvistunut siitä että vaihtaisin linjaa. Liikuntatausta tai kilpaurheilu ei tee hyvää personal traineria, jos asiakkaana on ihan tavalliset ihmiset joita pitää osata motivoida liikkumaan. Enkä tiedä tulenko tekemään työkseni varsinaista PTn hommaa, mutta kyllä mä voisin nähdä itseni jotain ryhmäliikuntatunteja vetämässä, sitä olen nuorenakin tehnyt jonkun verran.
keskiviikko 18. helmikuuta 2015
Tavoitteista
Tavoitteita täytyy olla. Olen tullut siihen lopputulokseen, että ilman tavoitteita ei tule edistystä. Ok, tavoite ei saa olla liian hankala saavuttaa, vaan sen pitää olla sellainen että voin rehellisesti uskoa saavuttavani sen. Se ei saa myöskään pohjautua vain johonkin yhteen asiaan, vaan mitä paremmat perustukset tavoitteelle on, sitä varmempaa on sen saavuttaminen, ja sitä varmemmin siihen myös itse uskoo.
Painotavoitteita on varmaan jokaikisellä laihduttajalla. Oma painotavoitteeni edelleen elää, niinkuin viimeksikin kun asiaa pohdin. Nyt kuitenkin olen asettanut toistaiseksi tavoitteen 68 kiloon. Se on minun mittaiselleni naiselle paperilla vielä lievän lihavuuden puolella, mutta niin lähellä normaalipainoa että en jaksa välittää mistään parista kilosta sinne tänne. jahka pääsen tuohon tavoitteeseen niin sitten voi miettiä että onko siinä hyvä vai vieläkö tahtoo jostain kohtaa itseään kiristellä. Jotenkin en usko, olen aina tykännyt että nainen saa olla pehmeä. Ja kun nyt olen jäänyt koukkuun liikuntaan, niin uskon että kroppa näyttää tuossa painossa aika pirun hyvältä. Matkaa kiloissa on siis enää suunnilleen 15. Sanon suunnilleen koska vaakalakkoni on pitänyt enkä tiedä mitä painan.
Nyt kun mittanauhan kanssa on sitten tullut enemmänkin heiluttua, on tullut mieleen asettaa myös senttitavoitteita. Nämä elää vieläkin enemmän kuin tuo painotavoite, koska en tiedä yhtään miten paljon tästä kutistuu painon pudotessa. Vyötärönympärys on nyt 84 cm, ja siinä on selvästi vielä löysää. Olen tyytyväinen kun pääsen alle 80 sentin. Kun naisen vyötärönympärys on alle 80 senttiä, tautiriskit katoaa lähes olemattomiin. Sen jälkeen kaikki katoavat sentit on vaan bonusta. Lantion kohdalla onkin sitten paljon enemmän löysää, jotenkin tuo ylimääräinen on nyt valunut alaspäin. Lantion ympärys on nyt 107 cm, joten otetaan nyt alkuun tavoitteeksi päästä alle sadan sentin. Olen aina ajatellut että jaloissa mulla ei paljoa ylimääräistä ole, eikä pohkeessa varmaan enää juuri olekaan. Se saa mun puolesta vaikka pysyä tuossa 38 sentissä, tai vaikka kasvaa, jos se kasvu on lihasta eikä rasvaa. Reidessä sen sijaan on yläosassa vielä rasvaa aika paljon. Nyt ympärys on 58 cm, joten jos siitä nyt 3 cm saa pois niin alkaa olla jo parempi. Ihan rasvattomia kinttuja kun en haluaisikaan.
Mutta sitten on ne tärkeimmät tavoitteet, joita en vieläkään pysty täysin asettamaan. Kuntoon ja kehon rasvaprosenttiin liittyvät tavoitteet. En ole vieläkään käynyt kehonkoostumusmittauksessa, tosin voi olla että pääsen sinne vielä tällä viikolla. En siis tiedä mikä tilanne on nyt, enkä siten oikein osaa suhteuttaa sitä siihen mihin tähtään. Myöskään kuntoon liittyviä tavoitteita en oikein osaa vielä asettaa. Haluan olla terve ja vahva, haluan olla hyvässä kunnossa ja näyttää hyvältä. Haluan jaksaa enemmän. Se sitten miten tätä tavoittelen ja miten mittaan, se on vielä vähän hakusessa...
Painotavoitteita on varmaan jokaikisellä laihduttajalla. Oma painotavoitteeni edelleen elää, niinkuin viimeksikin kun asiaa pohdin. Nyt kuitenkin olen asettanut toistaiseksi tavoitteen 68 kiloon. Se on minun mittaiselleni naiselle paperilla vielä lievän lihavuuden puolella, mutta niin lähellä normaalipainoa että en jaksa välittää mistään parista kilosta sinne tänne. jahka pääsen tuohon tavoitteeseen niin sitten voi miettiä että onko siinä hyvä vai vieläkö tahtoo jostain kohtaa itseään kiristellä. Jotenkin en usko, olen aina tykännyt että nainen saa olla pehmeä. Ja kun nyt olen jäänyt koukkuun liikuntaan, niin uskon että kroppa näyttää tuossa painossa aika pirun hyvältä. Matkaa kiloissa on siis enää suunnilleen 15. Sanon suunnilleen koska vaakalakkoni on pitänyt enkä tiedä mitä painan.
Nyt kun mittanauhan kanssa on sitten tullut enemmänkin heiluttua, on tullut mieleen asettaa myös senttitavoitteita. Nämä elää vieläkin enemmän kuin tuo painotavoite, koska en tiedä yhtään miten paljon tästä kutistuu painon pudotessa. Vyötärönympärys on nyt 84 cm, ja siinä on selvästi vielä löysää. Olen tyytyväinen kun pääsen alle 80 sentin. Kun naisen vyötärönympärys on alle 80 senttiä, tautiriskit katoaa lähes olemattomiin. Sen jälkeen kaikki katoavat sentit on vaan bonusta. Lantion kohdalla onkin sitten paljon enemmän löysää, jotenkin tuo ylimääräinen on nyt valunut alaspäin. Lantion ympärys on nyt 107 cm, joten otetaan nyt alkuun tavoitteeksi päästä alle sadan sentin. Olen aina ajatellut että jaloissa mulla ei paljoa ylimääräistä ole, eikä pohkeessa varmaan enää juuri olekaan. Se saa mun puolesta vaikka pysyä tuossa 38 sentissä, tai vaikka kasvaa, jos se kasvu on lihasta eikä rasvaa. Reidessä sen sijaan on yläosassa vielä rasvaa aika paljon. Nyt ympärys on 58 cm, joten jos siitä nyt 3 cm saa pois niin alkaa olla jo parempi. Ihan rasvattomia kinttuja kun en haluaisikaan.
Mutta sitten on ne tärkeimmät tavoitteet, joita en vieläkään pysty täysin asettamaan. Kuntoon ja kehon rasvaprosenttiin liittyvät tavoitteet. En ole vieläkään käynyt kehonkoostumusmittauksessa, tosin voi olla että pääsen sinne vielä tällä viikolla. En siis tiedä mikä tilanne on nyt, enkä siten oikein osaa suhteuttaa sitä siihen mihin tähtään. Myöskään kuntoon liittyviä tavoitteita en oikein osaa vielä asettaa. Haluan olla terve ja vahva, haluan olla hyvässä kunnossa ja näyttää hyvältä. Haluan jaksaa enemmän. Se sitten miten tätä tavoittelen ja miten mittaan, se on vielä vähän hakusessa...
No pain no gain
Että ei hyötyy ilman kipuu. Vai mites se menikää :D Eli salipäivä.
Voi miten mä nautin tuosta salilla tekemisestä. Vielä tietysti kaikki on ensin vähän hapuilua että miiitäs tässä nyt ollaankaan tekemässä, mut meillä on tosi hyvä opettaja jonka opetustyyli sopii mun tavalle oppia. Ja luokkakaveritkin osaa neuvoa ja jeesata. Ja osaan jopa itse olla avuksi, miten siistii :) joten yleensä sitten ekan sarjan jälkeen on jo enempi luottoa siihen tekemiseen uusissakin jutuissa. Tänään aloitettiin oikeasti treenaamaan, aiemmat kerrat on olleet enemmän opiskelua, vaikka kyllä mulla on silloinkin kuuma tullut. Ensin oli ohjelmien suunnittelua teoriassa, miksi ja mitä ja kenelle ja koska. Ja sitten oli 1,5h käytännön harjoittelua yhden valmiin ohjelman mukaan.
Sinänsä on jännä huomata, että vaikka olin vähän varauksella menossa mukaan personal trainereiden opetukseen, niin olen oikeasti ihan tärkeä osa sitä ryhmää. Siellä on suurin osa kovin nuoria, ja lapsia ei yhdelläkään, ja kaikilla pitkälti urheilutausta, että eihän niillä ole hajuakaan siitä millainen niiden tyypillisin asiakas on. Aika harva varmaankaan saa asiakkaakseen kehonrakentajaa tai ammattiurheilijaa, ainakaan uransa alussa. Joten meikäläisen näkemykset on heille ihan arvokasta näkökulmaa.
Vähän on jopa alkanut harmittaa se että hakiessani kouluun en voinut kuvitellakaan itseäni uskottavana personal trainerina. Koska onhan se nyt vähän tylsää että opiskelen kaikki samat jutut, yhtä kauan, ja keväällä he on valmiita Personal trainereita, ja mä olen... No en mitään. Paitsi hoikempi ja hyvässä kunnossa :D Vaikka tiedän ettei PTlle ole suomessa mitään virallista koulutusta tai vaatimuksia, kuka tahansa voi kutsua itseään PTksi, niin silti, oishan se aika hienoa jos voisi sanoa olevansa PT... Jos vaikka hakee kesätöitä tai osapäivätöitä tulevien opintojen ohessa.
Voi miten mä nautin tuosta salilla tekemisestä. Vielä tietysti kaikki on ensin vähän hapuilua että miiitäs tässä nyt ollaankaan tekemässä, mut meillä on tosi hyvä opettaja jonka opetustyyli sopii mun tavalle oppia. Ja luokkakaveritkin osaa neuvoa ja jeesata. Ja osaan jopa itse olla avuksi, miten siistii :) joten yleensä sitten ekan sarjan jälkeen on jo enempi luottoa siihen tekemiseen uusissakin jutuissa. Tänään aloitettiin oikeasti treenaamaan, aiemmat kerrat on olleet enemmän opiskelua, vaikka kyllä mulla on silloinkin kuuma tullut. Ensin oli ohjelmien suunnittelua teoriassa, miksi ja mitä ja kenelle ja koska. Ja sitten oli 1,5h käytännön harjoittelua yhden valmiin ohjelman mukaan.
Sinänsä on jännä huomata, että vaikka olin vähän varauksella menossa mukaan personal trainereiden opetukseen, niin olen oikeasti ihan tärkeä osa sitä ryhmää. Siellä on suurin osa kovin nuoria, ja lapsia ei yhdelläkään, ja kaikilla pitkälti urheilutausta, että eihän niillä ole hajuakaan siitä millainen niiden tyypillisin asiakas on. Aika harva varmaankaan saa asiakkaakseen kehonrakentajaa tai ammattiurheilijaa, ainakaan uransa alussa. Joten meikäläisen näkemykset on heille ihan arvokasta näkökulmaa.
Vähän on jopa alkanut harmittaa se että hakiessani kouluun en voinut kuvitellakaan itseäni uskottavana personal trainerina. Koska onhan se nyt vähän tylsää että opiskelen kaikki samat jutut, yhtä kauan, ja keväällä he on valmiita Personal trainereita, ja mä olen... No en mitään. Paitsi hoikempi ja hyvässä kunnossa :D Vaikka tiedän ettei PTlle ole suomessa mitään virallista koulutusta tai vaatimuksia, kuka tahansa voi kutsua itseään PTksi, niin silti, oishan se aika hienoa jos voisi sanoa olevansa PT... Jos vaikka hakee kesätöitä tai osapäivätöitä tulevien opintojen ohessa.
tiistai 17. helmikuuta 2015
Hyvät neuvot kalliit.
Nyt meinaa iskeä stressi. Positiivinen pitää olla juu, ja ehkäpä positiivisuus on tässä se tekijä joka pitää paniikin poissa... Mutta nyt olisi kyllä hyvät neuvot kalliit.
Koulu jota käyn, on maksullinen. Se on mulle todella tärkeä, eikä vain työllistymisen takia tai valmennuksena pääsykokeisiin, vaan siellä opittu liikkuminen ja ilo tehdä tulee kantamaan pitkälle eteenpäin mun elämässä. Se tieto mitä saan liikunnasta, fysiologiasta, anatomiasta, hieronnasta ja fysioterapiasta tulee olemaan mulle todella tärkeää tulevaisuudessa, ihan jo oman hyvinvoinnin kannalta, puhumattakaan siitä miten iso etu ne tulevat olemaan tulevissa opinnoissa ja työelämässä. Tää koulu kirjaimellisesti lisää vuosia mun työkykyisyyteen, ja varmaan jopa ihan elinennusteeseen. Ja vaikuttaa mun läheisiinkin, varsinkin lasten hyvinvointiin. Esimerkki on paras keino opettaa oikeita elintapoja, joten..
Hakeutuessani kouluun toivoin kahta asiaa. Että työkkäri näkee koulutuksen edut ja tukee opintoja, jolloin päivittäinen eläminen helpottuu, ja että mulle myönnettäisiin opintoseteli opintomaksua helpottamaan. No, sain noista sen toisen toiveen. Työkkäri tukee, mikä on ihan mahtavaa. Mutta opintosetelit oli loppuneet. No, kekseliäänä likkana ajattelin kokeilla jos sosiaalitoimi näkisi näiden opintojen hyödyn myös, kun kerran työkkärissäkin nähtiin se miten ne tulevat mun itsenäistä pärjäämistä edistämään, ja hain ennaltaehkäisevää toimeentulotukea koulumaksuihin. Sitä ei myönnetty.
Nyt sitten tilanne on se, että pitkäaikaistyöttömänä mulla ei ole säästöjä, mulla ei ole mitään arvokasta omaisuutta jota voisin myydä, mulla ei ole muita tuloja kuin lapsien tuet (juuri pienemmiksi leikatut lapsilisät sekä elatusmaksut jotka aikas pitkälti menee lasten elämiseen) ja työttömyyspäiväraha. Ja mun pitäisi pystyä sekä kulkemaan 60 km päässä koulussa päivittäin, että maksaa koulusta. Maksu sinänsä ei musta ole edes suuri, se tuntuu isolta kertarytäkässä mutta kun ottaa huomioon mitä kaikkea se sisältää, on se lopulta aika kohtuuhintainen. Mutta näistä nykyisistä tuloista sen maksaminen on hyvin hankalaa.
No, koska koulun keskeyttäminen on se aivan viimeinen vaihtoehto. Ai miksi? No ensinnäkin siksi että mulla on valtava halu ja draivi tehdä tämä koulu nyt loppuun, koska olen keskeyttänyt liki kaiken elämässäni. Toisekseen siksi miten tärkeä se on mun ja lasten tulevaisuuden kannalta, ja kolmanneksi siksi että koska se on kirjattu mun työllitymissuunnitelmaan, jos keskeytän, joudun kolmen kuukauden karenssiin, ja toimeentulotuelle. Niin, siis se on tosiaan se aivan vihoviimeinen vaihtoehto, niin nyt niitä vaihtoehtoja ei taida olla kuin kaksi. Ja nekin osittain pitäisi limittää toisiinsa jos haluaisi oikeasti tulla toimeen taloudellisesti.
1. hanki osapäivätyö. Aika haasteellista kun on kolmen lapsen lähihuoltaja. Mutta tehtävissä JOS löytäisi työn jota voi tehdä pääasiassa arki-iltaisin, Lapset on jo niin isoja että hetken pärjäävät keskenään, ja tyttöjen isä kuitenkin pitää likkoja useampana iltana joten silloin voisi töitä tehdä. Olen jo laittanut pari kyselyä eteenpäin.
2. säästää kaikessa mahdollisessa. Aika haasteellista sekin, kun on jo pitkään elänyt hyvin pienillä tuloilla, joten kaikesta jo säästetään. Mutta nyt säästetään sitten vielä lisää. Mitään ylimääräistä ei osteta, yhtään ylimääräistä kilometriä ei ajeta autolla, kaikki ruoka tehdään itse mitä voidaan, Nyt tämä vuosien penninvenytys treenin tulos katsastetaan.
Jos jollain lukijalla tulee hienoja ajatuksia miten voi säästää lisää tai miten voisi tuloja kasvattaa vaikka aika on rajallinen, niin kommenttia vaan tulemaan. Kaiken avun ja ideat otan lämmöllä vastaan..
Koulu jota käyn, on maksullinen. Se on mulle todella tärkeä, eikä vain työllistymisen takia tai valmennuksena pääsykokeisiin, vaan siellä opittu liikkuminen ja ilo tehdä tulee kantamaan pitkälle eteenpäin mun elämässä. Se tieto mitä saan liikunnasta, fysiologiasta, anatomiasta, hieronnasta ja fysioterapiasta tulee olemaan mulle todella tärkeää tulevaisuudessa, ihan jo oman hyvinvoinnin kannalta, puhumattakaan siitä miten iso etu ne tulevat olemaan tulevissa opinnoissa ja työelämässä. Tää koulu kirjaimellisesti lisää vuosia mun työkykyisyyteen, ja varmaan jopa ihan elinennusteeseen. Ja vaikuttaa mun läheisiinkin, varsinkin lasten hyvinvointiin. Esimerkki on paras keino opettaa oikeita elintapoja, joten..
Hakeutuessani kouluun toivoin kahta asiaa. Että työkkäri näkee koulutuksen edut ja tukee opintoja, jolloin päivittäinen eläminen helpottuu, ja että mulle myönnettäisiin opintoseteli opintomaksua helpottamaan. No, sain noista sen toisen toiveen. Työkkäri tukee, mikä on ihan mahtavaa. Mutta opintosetelit oli loppuneet. No, kekseliäänä likkana ajattelin kokeilla jos sosiaalitoimi näkisi näiden opintojen hyödyn myös, kun kerran työkkärissäkin nähtiin se miten ne tulevat mun itsenäistä pärjäämistä edistämään, ja hain ennaltaehkäisevää toimeentulotukea koulumaksuihin. Sitä ei myönnetty.
Nyt sitten tilanne on se, että pitkäaikaistyöttömänä mulla ei ole säästöjä, mulla ei ole mitään arvokasta omaisuutta jota voisin myydä, mulla ei ole muita tuloja kuin lapsien tuet (juuri pienemmiksi leikatut lapsilisät sekä elatusmaksut jotka aikas pitkälti menee lasten elämiseen) ja työttömyyspäiväraha. Ja mun pitäisi pystyä sekä kulkemaan 60 km päässä koulussa päivittäin, että maksaa koulusta. Maksu sinänsä ei musta ole edes suuri, se tuntuu isolta kertarytäkässä mutta kun ottaa huomioon mitä kaikkea se sisältää, on se lopulta aika kohtuuhintainen. Mutta näistä nykyisistä tuloista sen maksaminen on hyvin hankalaa.
No, koska koulun keskeyttäminen on se aivan viimeinen vaihtoehto. Ai miksi? No ensinnäkin siksi että mulla on valtava halu ja draivi tehdä tämä koulu nyt loppuun, koska olen keskeyttänyt liki kaiken elämässäni. Toisekseen siksi miten tärkeä se on mun ja lasten tulevaisuuden kannalta, ja kolmanneksi siksi että koska se on kirjattu mun työllitymissuunnitelmaan, jos keskeytän, joudun kolmen kuukauden karenssiin, ja toimeentulotuelle. Niin, siis se on tosiaan se aivan vihoviimeinen vaihtoehto, niin nyt niitä vaihtoehtoja ei taida olla kuin kaksi. Ja nekin osittain pitäisi limittää toisiinsa jos haluaisi oikeasti tulla toimeen taloudellisesti.
1. hanki osapäivätyö. Aika haasteellista kun on kolmen lapsen lähihuoltaja. Mutta tehtävissä JOS löytäisi työn jota voi tehdä pääasiassa arki-iltaisin, Lapset on jo niin isoja että hetken pärjäävät keskenään, ja tyttöjen isä kuitenkin pitää likkoja useampana iltana joten silloin voisi töitä tehdä. Olen jo laittanut pari kyselyä eteenpäin.
2. säästää kaikessa mahdollisessa. Aika haasteellista sekin, kun on jo pitkään elänyt hyvin pienillä tuloilla, joten kaikesta jo säästetään. Mutta nyt säästetään sitten vielä lisää. Mitään ylimääräistä ei osteta, yhtään ylimääräistä kilometriä ei ajeta autolla, kaikki ruoka tehdään itse mitä voidaan, Nyt tämä vuosien penninvenytys treenin tulos katsastetaan.
Jos jollain lukijalla tulee hienoja ajatuksia miten voi säästää lisää tai miten voisi tuloja kasvattaa vaikka aika on rajallinen, niin kommenttia vaan tulemaan. Kaiken avun ja ideat otan lämmöllä vastaan..
maanantai 16. helmikuuta 2015
Kunnon alku viikolle
Tää on nyt toinen viikko kun alotan maanantaina koulun salilta, ja voin sanoa että tää sopii mulle. Saan viikon alkuun energisesti ja onnistumisen fiiliksillä, ja koko päivä menee paljon paremmin kun aamulla ekaksi menee salille hikoilemaan.
Oli kauhean ihana aamu muutenkin, aurinko paistoi ja mieli oli heti korkealla. Ja kun kyykkyihin sai laittaa tankoon painoa lisää 10 kiloa, ja se ei tuntunut edes kovin pahalta, ja uskaltauduin kokeilemaan penkkipunnerrusta tangolla, kun aiemmin olen tehnyt vain käsipainoilla, ja sekin onnistui hyvin, niin oli kyllä fiilis todella hyvä. Koitin ottaa kuvaa jossa näkyisi myös ulkona paistava aurinko, mutta en jaksanut nostaa täriseviä käsiäni tarpeeksi :D Sain siis vain lähikuvan itsestäni repeilemässä käsien tärinälle.. Se on kuulkaa rikkaus kun osaa nauraa itselleen :D
Personal trainerit saavat lomaviikon jälkeen itselleen harjoitteluasiakkaat. Opettaja kysyi haluaisinko minäkin sellaisen. En oikein tiedä... Toisaalta se kiehtoisi, mutta toisaalta vähän pelkään ettei mulla siihen taidot oikein riitä. Vaikka ei nuo kaikki muutkaan mitään himourheilijoita ole, ja onhan mulla teoriatietoa kohtuu paljon. Pitää nyt miettiä.
Huomenna on laskiaisen kunniaksi ulkourheilupäivä, keskiviikkona mennään salille porukalla ja torstaina on pilatesta. Joten ihan muksasti tänäkin viikkona saan liikuntaa ihan koulun puolesta :)
Oli kauhean ihana aamu muutenkin, aurinko paistoi ja mieli oli heti korkealla. Ja kun kyykkyihin sai laittaa tankoon painoa lisää 10 kiloa, ja se ei tuntunut edes kovin pahalta, ja uskaltauduin kokeilemaan penkkipunnerrusta tangolla, kun aiemmin olen tehnyt vain käsipainoilla, ja sekin onnistui hyvin, niin oli kyllä fiilis todella hyvä. Koitin ottaa kuvaa jossa näkyisi myös ulkona paistava aurinko, mutta en jaksanut nostaa täriseviä käsiäni tarpeeksi :D Sain siis vain lähikuvan itsestäni repeilemässä käsien tärinälle.. Se on kuulkaa rikkaus kun osaa nauraa itselleen :D
Personal trainerit saavat lomaviikon jälkeen itselleen harjoitteluasiakkaat. Opettaja kysyi haluaisinko minäkin sellaisen. En oikein tiedä... Toisaalta se kiehtoisi, mutta toisaalta vähän pelkään ettei mulla siihen taidot oikein riitä. Vaikka ei nuo kaikki muutkaan mitään himourheilijoita ole, ja onhan mulla teoriatietoa kohtuu paljon. Pitää nyt miettiä.
Huomenna on laskiaisen kunniaksi ulkourheilupäivä, keskiviikkona mennään salille porukalla ja torstaina on pilatesta. Joten ihan muksasti tänäkin viikkona saan liikuntaa ihan koulun puolesta :)
sunnuntai 15. helmikuuta 2015
Löysäilyviikonloppu
Reissattiin mukuloiden kanssa 300 km miesystävän ja hänen lapsiensa luo, ja tiesinkin jo ennakkoon ettei ruokavaliosta siellä samallalailla pidä kiinni. Kun on vähän ns. toisen ruoissa, eikä ole itse täyttänyt kaappia niin on heti epävarmempi olo syömisistä. Tosin mies kyllä tietää mitä meikä syö, melkeen paremmin kuin minä itte :D Joten nälkää ei tosiaankaan tarvi nähdä. Tuo autolla ajaminen vaan helposti tekee sen että tulee sitten syötyä ns. ruokalistasta ohi, ja piti mun nyt puolikas laskiaspullakin maistaa, kun tänään niitä lapsille leivoin.
Mutta enpä mä jaksa tälläsistä ressata, parin päivän lepsummat ruokailut ei mun elämäntaparemppaani kaada :)
Perjantaina jumppailtiin taas aika urakalla, ja eniten kropassa tuntuu potkunyrkkeily. Ensin tuli kipeeksi takareidet, sit etureidet ja pohkeet ja tuossa eilen sitten hartiat, selkä ja vatsalihaset. Aikas kokonaisvaltainen treeni... En ees muista onko mulla koskaan ollu hartioissa lihakset kipeänä, jumissa ne on kyllä olleet, mutta että tätä hyvää kipua.. Ihanaa!
Tänään ajattelin ehtiä tekemään viä kotona jonkun cardiojumpan, ja huomenna ennen koulunalkua salille.
torstai 12. helmikuuta 2015
Vertailukuva päivitys
Varoitus, karuja kuvia...
Mutta joo. Kyllähän se nyt alkaa ero olla selvä. Mutta yhtä selvää on että reppua saisi pienentää vielä ihan reippaasti :D Mutta onneksi vaattet päällä näytän hyvältä :P
Liikunnanriemu ja mistä se oikein tulee??
Kun olin lapsi, tykkäsin liikkua siinä missä muutkin mukulat 80-luvulla maalla. Koulumatkat kuljettiin aina omin voimin, pyörällä, kävellen, suksilla tai potkukelkalla. Kavereita jos tahtoi nähdä niin ei ketään ollut kuskaamassa naapuriin, ihan itse piti kipaista. Kuitenkin muistan jo lapsena ajatelleeni etten ole liikunnassa yhtä hyvä kuin muut, en osannut kiivetä puuhun (paitsi oman pihan pihlajaan ja hopeapajuihin) enkä jaksanut juosta yhtä pitkään ja lujaa kuin kaverit. Olin kankeampi ja kömpelömpi. Mutta en silloinkaan vaatinut itseltäni enempää vaan hyväksyin sen ja olin sitten vaan huonompi.
Koululiikunta ei tuonut yhtään sen enempää onnistumisen tunteita, pakollisissa hiihtokisoissa olin aina joko toiseksi viimeinen tai viimeinen, ja yleisurheilu tai pesäpallo ei sujunut sen paremmin. Kotona ei osattu tai ehditty oikealla tavalla kannustaa liikkumaan, joten liikunta jäi koulun ja leikkien varaan. Teini-iässä onneksi innostuin lenkittämään koiraa, käveltiin oikeasti pitkiäkin lenkkejä (8-20 km) ja rämmittiin metsissä. Mutta mitään muuta liikuntaa en sitten harrastanutkaan, satunnaisia ratsastustunteja lukuunottamatta. En koskaan ollut paikalla silloin kun kaverit treenasi ja hikoili, joten vain oletin että ne on luonnostaan lahjakkaampia, parempia ja hoikempia. En tajunnut että saadakseen tuloksia pitää harjoitella. Siitä se kierre varmaan on alunperin lähtenytkin, tämä harhaluulo on ollut päässä iskostettuna syvälle.
Yläasteella ja lukiossa jo inhosin koululiikuntaa. Tein vähän enemmän mutten vieläkään haastanut itseäni, Tai halunnut etsiytyä liikunnan pariin. Pelkäsin epäonnistumista ja halusin pysyä mukavuusaluellani. Olin ujo ja epävarma, vaikka pärjäsinkin koulussa ja olin sosiaalisissa tilanteissa kohtuu edukseni. Liikunta tunnin jälkeen sydän hakkasi tuhatta ja sataa pitkään, ja olo oli kauhea. En kokenut minkäänlaista mielihyvää tai liikunnan riemua.
Joten mistä tämä hyvä olo ja tahto tehdä ja liikkua nyt oikein kumpuaa?
Suurin muutos on tietenkin täysin asenteellinen. Olen päättänyt että laitan elämäni kuntoon, niin henkisesti, fyysisesti kuin taloudellisesti. Olen päättänyt opetella uudet elämäntavat. Olen aina ollut perus positiivinen, joten jos kerran jokatapauksessa liikkuminen ja terveellinen ravinto tulevat kuulumaan elämääni jatkossakin, niistä on sama löytää nautintoa ja iloa. En enää halua jäädä mukavuusalueelleni, vaan haluan haastaa itseni ja jos en tee sitä, suorastaan sisuunnun ja sitten haastetaan kaksin verroin.
Tottakai muutos on ollut hidas. Olen kasvanut ihmisenä ja kokenut asioita jotka ovat melko pysäyttäviä. Siinä menee elämän arvot aikalailla uusiksi, kun tajuaa että kaikki mitä nyt on, voi huomenna olla jo poissa. Muutos ei tosiaankaan ole tapahtunut viikossa tai kahdessa, vaan prosessi alkoi jo ennen juhannusta 2013 kun olin painavimmillani, ja pyörähti oikeasti todella käyntiin Jarnon itsemurhasta tammikuussa 2014. Siitä asti olen kehittynyt ja pyöritellyt näitä asioita, ja nyt sitten viimevuoden lopulla aloin olla valmis haastamaan itseni myös liikunnan saralla.
Toinen iso tekijä on ruokavalio. Syön oikein, joten jaksan paremmin. Uskon vakaasti että tämä uusi ruokavalio on iso tekijä siinä että liikkuminen on nyt ollut helpompaa. Olen vältellyt hiilareita, ja mitäs ne lihakset käyttävätkään energiakseen? No hiilareita! Näin yksinkertaistettuna. Sekä ravitsemustieteen opinnoissani että koulun liikuntafysiologiassa on näitä asioita käsitelty melko syvällisesti, kaikkine kauheine sanahirvioineen ja termeineen, juurta jaksaen, ja voin todeta että vaikka vähähiilarinen ruokavalio on hyvä laihduttajalle, ja oikein koostettuna varmasti eduksi terveydelle, niin paljon (ja suurella teholla) liikkuvalle se ei kovin hyvin sovellu. Silti syön itsekin edelleen hiilaritietoisesti, ja vältän sokeria ja valkoisia jauhoja yms. Perunakaan ei ole suuressa suosiossa, mutta pidän kuitenkin huolen että saan riittävästi hiilareita, siinä missä hyviä rasvoja, proteiineja ja energiaakin.
Kolmantena on sitten se kohonnut kunto. On makeaa huomata edistyminen ja se miten jaksaa enemmän ja paremmin ja voi haastaa itseään siitä innostuneena vielä lisää. Aiemmassa elämässäni ei koskaan jumpannut kotona, tai jos jumppasinkin, luovutin ennenkuin tuli edes kunnolla hiki. Emmä jaksa ja emmä pysty... Mutta perkule, jaksanhan mä! Ja pystyn! Esimerkiksi tänä aamuna selkääni särki niin etten aamulla päässyt sängystä ylös. Mulla on ennenkin ollut satunnaisia selkäsärkyjä, joten sinänsä kipu oli täysin tuttu. Kirosin raskaasti, itketti ja masensi, koska tiesin etten pysty ajamaan tunnin koulumatkaani, ja päivä jää väliin. Poikani auttoi minut ylös ennen kouluun lähtöään, että pääsin vessaan ja aamupalalle. Siinä sitten aamupäivän aikana selkä vähän vertyi, eikä sattunut ihan niin kovin. Ja silloin mulla napsahti tämä uusi minä aivoissa päälle. Päätin että tämähän ei mua nyt lannista, ja aja sohvalle makaamaan koko päiväksi niinkuin ennen. EI,
Joten kaivoin youtubesta 45 minuutin treenin ja eikun hommiin. Sykevyökin löytyi sopivasti, joten pääsin seuraamaan sykkeitäkin. Alkulämmittelyissä otti alkuun kipeää, enkä ihan kaikkia liikkeitä pystynyt tekemään samalla tavalla kuin videolla, mutta tein sitten helpotettuna. Ja kun treeni oli ohi olin litimärkä hiestä ja huohotin, mutta muuten olo oli mahtava. Kyllä tuo liikunta vaan oikeasti on ihmelääke.
Nyt selkää vähän aristaa, mutta pystyn sen kanssa täysin toimimaan. Harkitsin jo jos ajelisin loppupäiväksi kouluun, mutta koska ehtisin vain 2 tunniksi salille, ja talous on tiukilla (bensa maksaa aikas mukavasti), päätin kuitenkin jäädä kotiin. Saan opettajalta tietää mitä tekivät ja joko oma mies tai PT opiskelijat saa sitten näyttää ne mulle myöhemmin.
Niin ja mitä tulee vaakaan, niin olo on nyt ollut tosi hyvä kun ei tarvi miettiä koko vehjettä.
Koululiikunta ei tuonut yhtään sen enempää onnistumisen tunteita, pakollisissa hiihtokisoissa olin aina joko toiseksi viimeinen tai viimeinen, ja yleisurheilu tai pesäpallo ei sujunut sen paremmin. Kotona ei osattu tai ehditty oikealla tavalla kannustaa liikkumaan, joten liikunta jäi koulun ja leikkien varaan. Teini-iässä onneksi innostuin lenkittämään koiraa, käveltiin oikeasti pitkiäkin lenkkejä (8-20 km) ja rämmittiin metsissä. Mutta mitään muuta liikuntaa en sitten harrastanutkaan, satunnaisia ratsastustunteja lukuunottamatta. En koskaan ollut paikalla silloin kun kaverit treenasi ja hikoili, joten vain oletin että ne on luonnostaan lahjakkaampia, parempia ja hoikempia. En tajunnut että saadakseen tuloksia pitää harjoitella. Siitä se kierre varmaan on alunperin lähtenytkin, tämä harhaluulo on ollut päässä iskostettuna syvälle.
Yläasteella ja lukiossa jo inhosin koululiikuntaa. Tein vähän enemmän mutten vieläkään haastanut itseäni, Tai halunnut etsiytyä liikunnan pariin. Pelkäsin epäonnistumista ja halusin pysyä mukavuusaluellani. Olin ujo ja epävarma, vaikka pärjäsinkin koulussa ja olin sosiaalisissa tilanteissa kohtuu edukseni. Liikunta tunnin jälkeen sydän hakkasi tuhatta ja sataa pitkään, ja olo oli kauhea. En kokenut minkäänlaista mielihyvää tai liikunnan riemua.
Joten mistä tämä hyvä olo ja tahto tehdä ja liikkua nyt oikein kumpuaa?
Suurin muutos on tietenkin täysin asenteellinen. Olen päättänyt että laitan elämäni kuntoon, niin henkisesti, fyysisesti kuin taloudellisesti. Olen päättänyt opetella uudet elämäntavat. Olen aina ollut perus positiivinen, joten jos kerran jokatapauksessa liikkuminen ja terveellinen ravinto tulevat kuulumaan elämääni jatkossakin, niistä on sama löytää nautintoa ja iloa. En enää halua jäädä mukavuusalueelleni, vaan haluan haastaa itseni ja jos en tee sitä, suorastaan sisuunnun ja sitten haastetaan kaksin verroin.
Tottakai muutos on ollut hidas. Olen kasvanut ihmisenä ja kokenut asioita jotka ovat melko pysäyttäviä. Siinä menee elämän arvot aikalailla uusiksi, kun tajuaa että kaikki mitä nyt on, voi huomenna olla jo poissa. Muutos ei tosiaankaan ole tapahtunut viikossa tai kahdessa, vaan prosessi alkoi jo ennen juhannusta 2013 kun olin painavimmillani, ja pyörähti oikeasti todella käyntiin Jarnon itsemurhasta tammikuussa 2014. Siitä asti olen kehittynyt ja pyöritellyt näitä asioita, ja nyt sitten viimevuoden lopulla aloin olla valmis haastamaan itseni myös liikunnan saralla.
Toinen iso tekijä on ruokavalio. Syön oikein, joten jaksan paremmin. Uskon vakaasti että tämä uusi ruokavalio on iso tekijä siinä että liikkuminen on nyt ollut helpompaa. Olen vältellyt hiilareita, ja mitäs ne lihakset käyttävätkään energiakseen? No hiilareita! Näin yksinkertaistettuna. Sekä ravitsemustieteen opinnoissani että koulun liikuntafysiologiassa on näitä asioita käsitelty melko syvällisesti, kaikkine kauheine sanahirvioineen ja termeineen, juurta jaksaen, ja voin todeta että vaikka vähähiilarinen ruokavalio on hyvä laihduttajalle, ja oikein koostettuna varmasti eduksi terveydelle, niin paljon (ja suurella teholla) liikkuvalle se ei kovin hyvin sovellu. Silti syön itsekin edelleen hiilaritietoisesti, ja vältän sokeria ja valkoisia jauhoja yms. Perunakaan ei ole suuressa suosiossa, mutta pidän kuitenkin huolen että saan riittävästi hiilareita, siinä missä hyviä rasvoja, proteiineja ja energiaakin.
Kolmantena on sitten se kohonnut kunto. On makeaa huomata edistyminen ja se miten jaksaa enemmän ja paremmin ja voi haastaa itseään siitä innostuneena vielä lisää. Aiemmassa elämässäni ei koskaan jumpannut kotona, tai jos jumppasinkin, luovutin ennenkuin tuli edes kunnolla hiki. Emmä jaksa ja emmä pysty... Mutta perkule, jaksanhan mä! Ja pystyn! Esimerkiksi tänä aamuna selkääni särki niin etten aamulla päässyt sängystä ylös. Mulla on ennenkin ollut satunnaisia selkäsärkyjä, joten sinänsä kipu oli täysin tuttu. Kirosin raskaasti, itketti ja masensi, koska tiesin etten pysty ajamaan tunnin koulumatkaani, ja päivä jää väliin. Poikani auttoi minut ylös ennen kouluun lähtöään, että pääsin vessaan ja aamupalalle. Siinä sitten aamupäivän aikana selkä vähän vertyi, eikä sattunut ihan niin kovin. Ja silloin mulla napsahti tämä uusi minä aivoissa päälle. Päätin että tämähän ei mua nyt lannista, ja aja sohvalle makaamaan koko päiväksi niinkuin ennen. EI,
Joten kaivoin youtubesta 45 minuutin treenin ja eikun hommiin. Sykevyökin löytyi sopivasti, joten pääsin seuraamaan sykkeitäkin. Alkulämmittelyissä otti alkuun kipeää, enkä ihan kaikkia liikkeitä pystynyt tekemään samalla tavalla kuin videolla, mutta tein sitten helpotettuna. Ja kun treeni oli ohi olin litimärkä hiestä ja huohotin, mutta muuten olo oli mahtava. Kyllä tuo liikunta vaan oikeasti on ihmelääke.
Nyt selkää vähän aristaa, mutta pystyn sen kanssa täysin toimimaan. Harkitsin jo jos ajelisin loppupäiväksi kouluun, mutta koska ehtisin vain 2 tunniksi salille, ja talous on tiukilla (bensa maksaa aikas mukavasti), päätin kuitenkin jäädä kotiin. Saan opettajalta tietää mitä tekivät ja joko oma mies tai PT opiskelijat saa sitten näyttää ne mulle myöhemmin.
Niin ja mitä tulee vaakaan, niin olo on nyt ollut tosi hyvä kun ei tarvi miettiä koko vehjettä.
keskiviikko 11. helmikuuta 2015
Ikuisen laihduttajan syndrooma
Tiedättekö sen tunteen kun päivän suunnan määrää se onko vaakan lukema pienempi vai suurempi kuin edellisenä aamuna? Kun se vaaka on se joka määrittää sen onko onnistunut vai epäonnistunut. Kun miinusmerkkinen lukema aiheuttaa suurta onnea ja plusmerkkinen suurta murhetta? Se on se laihduttajan epäjumala jota palvotaan ja joka on suurempi mittari kuin oma olo tai mittanauha. Ja se on aivan typerää. Sairasta jopa. Juuri siitä olen halunnut päästä eroon.
Olen viimeaikoina onnistunut melko hyvin siinä etten ajattele olevani laihdutuskuurilla. Liikunta on ehdottomasti ollut yksi tekijä, olen heittäytynyt kaikken uuteen niin suurella innolla etten ole ehtinyt miettimään kiloja. Mutta silti se puntari oli kokoajan menossa mukana, ja huomasin että kun paino sitten ei laskenutkaan sitä tahtia kuin olisin toivonut (eihän se koskaan) niin aloin ahdistua. Onneksi hoksasin tämän ajoissa, ja juttelin asiasta mieheni kanssa, ja siskoni kanssa. On muuten tosi tärkeää että on ihmisiä joille voi puhua olotiloistaan, silloinkin kun kaikki ei tunnu menevän putkeen. Silloin sitä tukea eniten tarviikin.
Miehen kanssa jutellessa tajusin että ne kasvikset on jääneet taas turhan vähiin. Ne ihan oikeasti on se jolla nuo ruokailuun liittyvät mielihalut pysyy kurissa. Ne täyttää vatsaa, niitä on ilo syödä, terveellisyydestä nyt puhumattakaan. Pitää vaan muistaa ostaa niitä kotiin kunnolla, ja käyttää.
Niin siitä vaakasta piti sanoa. Että heitän sen kaappiin. Siitä loppui onneksi sopivasti patterit, enkä varmana laita siihen uusia. Olen kauhean tyytyväinen siihen miten liikun ja syön, ja jatkamalla samaan malliin vähintäänkin kiinteydyn ja saan kaipaamaani muotoa, ja todennäköisesti kilotkin pikkuhiljaa karisee. Joten MIKSI minä stressaisin siitä vaakasta. Kiire mulla ei ole, ja päivä päivältä olo on vahvempi ja parempi. Ja näytän nyt jo hyvältä. Joten vaaka pois. Mittanauha saa toimia rajoittimena ettei paino lähde uudestaan nousuun. Ja voin silloin tällöin käydä salilla puntarissa katsastamassa tilanteen.
Tänään kiskaisin päälleni t-paidan ja tajusin et hitsit, täähän on mun pojan. :D Joko mun lapseni on suurempi kuin ajattelinkaan tai mä olen pienempi kuin ymmärsinkään. Todennäköisesti vähän molempia.
Olen viimeaikoina onnistunut melko hyvin siinä etten ajattele olevani laihdutuskuurilla. Liikunta on ehdottomasti ollut yksi tekijä, olen heittäytynyt kaikken uuteen niin suurella innolla etten ole ehtinyt miettimään kiloja. Mutta silti se puntari oli kokoajan menossa mukana, ja huomasin että kun paino sitten ei laskenutkaan sitä tahtia kuin olisin toivonut (eihän se koskaan) niin aloin ahdistua. Onneksi hoksasin tämän ajoissa, ja juttelin asiasta mieheni kanssa, ja siskoni kanssa. On muuten tosi tärkeää että on ihmisiä joille voi puhua olotiloistaan, silloinkin kun kaikki ei tunnu menevän putkeen. Silloin sitä tukea eniten tarviikin.
Miehen kanssa jutellessa tajusin että ne kasvikset on jääneet taas turhan vähiin. Ne ihan oikeasti on se jolla nuo ruokailuun liittyvät mielihalut pysyy kurissa. Ne täyttää vatsaa, niitä on ilo syödä, terveellisyydestä nyt puhumattakaan. Pitää vaan muistaa ostaa niitä kotiin kunnolla, ja käyttää.
Niin siitä vaakasta piti sanoa. Että heitän sen kaappiin. Siitä loppui onneksi sopivasti patterit, enkä varmana laita siihen uusia. Olen kauhean tyytyväinen siihen miten liikun ja syön, ja jatkamalla samaan malliin vähintäänkin kiinteydyn ja saan kaipaamaani muotoa, ja todennäköisesti kilotkin pikkuhiljaa karisee. Joten MIKSI minä stressaisin siitä vaakasta. Kiire mulla ei ole, ja päivä päivältä olo on vahvempi ja parempi. Ja näytän nyt jo hyvältä. Joten vaaka pois. Mittanauha saa toimia rajoittimena ettei paino lähde uudestaan nousuun. Ja voin silloin tällöin käydä salilla puntarissa katsastamassa tilanteen.
Tänään kiskaisin päälleni t-paidan ja tajusin et hitsit, täähän on mun pojan. :D Joko mun lapseni on suurempi kuin ajattelinkaan tai mä olen pienempi kuin ymmärsinkään. Todennäköisesti vähän molempia.
maanantai 9. helmikuuta 2015
Salikissa (NOT)
Tänään menin salille ennen koulua, koska koulu alkoi vasta 11 lounaalla, joten oli hyvin aikaa käydä vähän hikoilemassa koulun salilla. En ole käynyt vapaaehtoisesti salilla ennen tämän koulun alkua ainakaan 12 vuoteen, ja silloinkin taisi kyseessä olla sellainen kerta että kaveri raahasi mukaan henkiseksi tueksi. Ja yksin en ole ollut salilla koskaan. Ok, tämä sali on pieni ja tosiaan vain meidän opiskelijoiden käytössä, mutta siten sinne oli mukavan pieni kynnys mennä. Se oli myös näin maanantai aamupäivällä tyhjillään, sain ihan yksikseni äheltää.
Haluan että liikunta jää minulle elämäntavaksi myös koulun jälkeen, joten koitan liikkua myös ns. omalla ajalla. Ja koska salille en pääse koulun puolesta ennenkuin torstaina, oli päätös helppo tehdä. Koen että tarvitsen vähän enemmän toistoja ja muistelua siihen mitä siellä on tehty, jotta voin sitten jatkossakin käydä siellä myös itsenäisesti.
Vähän oli alkuu orpo olo että mistäs sitä nyt sitten aloittaisi, mutta kuntopyöräiltyäni vähän alkuun aloin vaan muistelemaan mitä edellisillä kerroilla oli opettajan kanssa tehty ja aloin vain tekemään. Hienoa oli huomata että sain jo käyttää painavampia painoja, ja peilistä pystyi itsekin valvomaan että liike tulee tehtyä puhtaasti. Olen oikeastaan jopa vähän ihmeissäni että pystyin haastamaan itseni ilman että kukaan oli paikalla luomassa painetta. Uskalsin ehkä kokeilla jopa vähän isompia painoja kuin olisin kokeillut jos olisi ollut yleisöä. Pyrin kuitenkin tekemään paljon toistoja, ja useita sarjoja, ja sarjan alkaessa uudelleen otin vähän isomman painon. Kyllä sain hien pintaan ja hengityksen kiihtymään ihan yksiksenikin.
Keskityin aika paljon ylävartaloon, tein vain pari sarjaa kyykkyjä tangolla. Luulen että saan laittaa jatkossa tankoon vähän painoakin noissa kyykyissä. Kyykyt menivät siis lähinnä lämmittelystä. Sitten tein jalkaprässissä 15 toiston sarjaa useamman kerran. Painoa oli sen verran että viimeiset 4 toistoa meni aina vähän vaikeasti, ja sarjojen välissä lepuutin hetken jalkoja. Mutta siinä oli oikeastaan alavartalon treenit, keskityin opettelemaan oikeita liikeratoja vapailla painoilla, joten kädet ja hartiat sekä selkä saivat enemmän treeniä.
Siinä pusertaessani viimeisiä toistoja viimeisestä sarjasta penkkipunnerruksena, kymmenen kilon paino kummassakin kädessä, en voinut kuin ihmetellä kahta asiaa. Ensinnäkin sitä miten vasta pari vkoa sitten sama liike 2,5 kilon painoilla tuntui ihan riittävän raskaalta, ja toiseksi sitä, että tekeekö nämä somen fitnesskissat siellä salilla yhtään mitään? Siis muuta kuin ottavat kuvia? Mitä mä olen niitä nähnyt niin päällä on merkkivaatteet, meikit naamassa, suu mutrulla ja pylly pystyssä olevat hyväkuntoisen näköiset tytöt siellä keikistelee. Itseäni katsoi peilistä täysin räjähtäneen näköinen punainen, hikinen ja täysin uupunut nainen. Ei tosiaankaan tehnyt mieli siitä penkistä hypähtää keikistelemään kameralle.
Olen kuitenkin koittanut aina treenin jälkeen ottaa kuvan. Miksi? No, olo on aina niin valtavan hyvä, että haluan ottaa kuvia, ja koittaa löytää sen hyvän olon myöhemminkin kuvien kautta. Joten tässä nyt sitten sohvaperunan salfiet.
Haluan että liikunta jää minulle elämäntavaksi myös koulun jälkeen, joten koitan liikkua myös ns. omalla ajalla. Ja koska salille en pääse koulun puolesta ennenkuin torstaina, oli päätös helppo tehdä. Koen että tarvitsen vähän enemmän toistoja ja muistelua siihen mitä siellä on tehty, jotta voin sitten jatkossakin käydä siellä myös itsenäisesti.
Vähän oli alkuu orpo olo että mistäs sitä nyt sitten aloittaisi, mutta kuntopyöräiltyäni vähän alkuun aloin vaan muistelemaan mitä edellisillä kerroilla oli opettajan kanssa tehty ja aloin vain tekemään. Hienoa oli huomata että sain jo käyttää painavampia painoja, ja peilistä pystyi itsekin valvomaan että liike tulee tehtyä puhtaasti. Olen oikeastaan jopa vähän ihmeissäni että pystyin haastamaan itseni ilman että kukaan oli paikalla luomassa painetta. Uskalsin ehkä kokeilla jopa vähän isompia painoja kuin olisin kokeillut jos olisi ollut yleisöä. Pyrin kuitenkin tekemään paljon toistoja, ja useita sarjoja, ja sarjan alkaessa uudelleen otin vähän isomman painon. Kyllä sain hien pintaan ja hengityksen kiihtymään ihan yksiksenikin.
Keskityin aika paljon ylävartaloon, tein vain pari sarjaa kyykkyjä tangolla. Luulen että saan laittaa jatkossa tankoon vähän painoakin noissa kyykyissä. Kyykyt menivät siis lähinnä lämmittelystä. Sitten tein jalkaprässissä 15 toiston sarjaa useamman kerran. Painoa oli sen verran että viimeiset 4 toistoa meni aina vähän vaikeasti, ja sarjojen välissä lepuutin hetken jalkoja. Mutta siinä oli oikeastaan alavartalon treenit, keskityin opettelemaan oikeita liikeratoja vapailla painoilla, joten kädet ja hartiat sekä selkä saivat enemmän treeniä.
Siinä pusertaessani viimeisiä toistoja viimeisestä sarjasta penkkipunnerruksena, kymmenen kilon paino kummassakin kädessä, en voinut kuin ihmetellä kahta asiaa. Ensinnäkin sitä miten vasta pari vkoa sitten sama liike 2,5 kilon painoilla tuntui ihan riittävän raskaalta, ja toiseksi sitä, että tekeekö nämä somen fitnesskissat siellä salilla yhtään mitään? Siis muuta kuin ottavat kuvia? Mitä mä olen niitä nähnyt niin päällä on merkkivaatteet, meikit naamassa, suu mutrulla ja pylly pystyssä olevat hyväkuntoisen näköiset tytöt siellä keikistelee. Itseäni katsoi peilistä täysin räjähtäneen näköinen punainen, hikinen ja täysin uupunut nainen. Ei tosiaankaan tehnyt mieli siitä penkistä hypähtää keikistelemään kameralle.
Olen kuitenkin koittanut aina treenin jälkeen ottaa kuvan. Miksi? No, olo on aina niin valtavan hyvä, että haluan ottaa kuvia, ja koittaa löytää sen hyvän olon myöhemminkin kuvien kautta. Joten tässä nyt sitten sohvaperunan salfiet.
sunnuntai 8. helmikuuta 2015
ravinto ja ruoka ja syöminen.
Terveellisen ravitsemuksen tärkeydestä kuulemiselta ei varmaan ole kukaan välttynyt. Kaikki me periaatteessa tiedetään miten pitäisi syödä, vähärasvaisesti, paljon kasviksia ja vihanneksia, jonkun verran hedelmiä ja marjoja, täysjyväviljoja, kalaa, vähärasvaista lihaa. Lautasmallin on nähneet varmaan kaikki ja herkkujen ja valmisruokien vaarallisuuskin on tiedossa. Mutta kuinka moni ihan oikeasti on ottanut selvää miksi meidän pitäisi syödä niinkuin viralliset ravintosuositukset suosittelevat? Monelle vastaus on paino, välttääkseen painon nousua tai laskeakseen jo noussutta painoa. Mutta painonhallinta on loppujenlopuksi aika pieni syy syödä ns, oikein. Toki oikea ravitsemus usein johtaa sopivaan painoon, mutta voi syödä terveellisesti vaikka saisikin energiaa omaan kulutukseensa nähden liikaa tai liian vähän. Ja jos ainoa syy syödä jonkun itselle vähän vaikealtakin tuntuvan tavan mukaisesti on paino, en usko että tulokset ovat välttämättä kovin hyviä. Jos ei tiedosta sitä mitä ravinto oikeasti meille merkitsee, on huomattavasti paljon helpompi sortua pikadietteihin tai noudattamaan jotakin netissä kulovalkean tavoin etenevää muotidiettiä, joilla ei saada pysyviä tuloksia.
Totuus on kuitenkin paljon monimutkaisempi asia. Viralliset suositukset ovat hyvä lähtökohta, mutta niitä ei voi soveltaa yksilön ruokavalion suunnitteluun. Ihminen kun on yksilö, ja niin energiankulutukseen kuin ravintoaineiden tarpeeseen ja imeytymiseenkin vaikuttaa todella moni asia. On hyvä hankkia itselleen jonkinlainen perustietämys ravitsemuksesta, jotta voi sitten netin informaatioähkyä aiheuttavista tiedoista poimia ja soveltaa itselleen sopivan ruokavalion. Parasta olisi tietenkin saada ammattilaisen tai muuten asiaan hyvin perehtyneen ihmisen juuri sinulle suunnittelema ruokavalio, mutta käytännössä se ei ole likikään aina mahdollista. Itse olen onnekas kun mieheni on asiaan perehtynyt ja suunnitellut minulle ruokavalion jota voin noudattaa nyt kun itse vasta opiskelen alaa.
Keho tarvitsee energiaa ja tiettyjä ravintoaineita voidakseen hyvin, toimiakseen optimaalisesti ja pysyäkseen terveenä niin lyhyellä kuin pitkälläkin tähtäyksellä. Kun syö riittävästi, löytää itselleen sopivan ruokarytmin ja koostaa ateriat monipuolisesta, mahdollisimman puhtaasta, vähän käsitellystä ja ravinnerikkaasta ravinnosta, ei ihan kamalasti voi mennä mönkään. Syömisestä tulee melko helppoa, ja mielihalut vähenee.
Kunnes tulee sitten se MUTTA. Se itse syöminen ei sitten kuitenkaan aina ole niin yksinkertaista. Milloin rytmi sekoaa töiden, harrastusten, juhlien tai lomien takia, milloin tulee syötyä liian vähän ja napostelun himo iskee, tai sitten vaan on viikko ennen kuukautisia ja hemmetti että tekee mieli vetää kuvun täydeltä herkkuja. Nimimerkillä tää viimenen viikko on ollut aivan tuskaa ruokailujen osalta.
Liikuntaa olen saanut paljon, ja olen nauttinut siitä todella hurjasti mutta ruokailut... Se alkoi risteilystä, sen jälkeen oli vaikea syödä oikein. Sitten oli Runebergin päivä ja koulussa oli jälkkärinä runebergintorttu, jota en pystynyt välttämään. Rahat on vähissä joten ei ole tullut ostettua kotiin riittävästi hedelmiä ja kasviksia, ja himot syödä kaapit tyhjiksi ihan kaikesta on valtavat. Aivan kamala olo. Puntari näyttää plussaa, enkä tiedä johtuuko se liikunnasta, syömisestä vai lähestyvistä kuukautisista, ja vituttaa ja huomaan itsessäni halun vähentää ruokailua. Mutta sitä en vaan VOI tehdä, koska sitten ainakin sorrun vanhoihin tapoihin ja alan syömään taas mitä sattuu. Huoh.
Nyt lienee parasta viskata puntarilla vesilintua, purra hammasta kassalla kun täti kertoo miten kallista terveellinen ravinto onkaan, ja syödä paljon. Kasviksia. Ja liikkua siitä ihanasta liikkumisen ilosta.
Totuus on kuitenkin paljon monimutkaisempi asia. Viralliset suositukset ovat hyvä lähtökohta, mutta niitä ei voi soveltaa yksilön ruokavalion suunnitteluun. Ihminen kun on yksilö, ja niin energiankulutukseen kuin ravintoaineiden tarpeeseen ja imeytymiseenkin vaikuttaa todella moni asia. On hyvä hankkia itselleen jonkinlainen perustietämys ravitsemuksesta, jotta voi sitten netin informaatioähkyä aiheuttavista tiedoista poimia ja soveltaa itselleen sopivan ruokavalion. Parasta olisi tietenkin saada ammattilaisen tai muuten asiaan hyvin perehtyneen ihmisen juuri sinulle suunnittelema ruokavalio, mutta käytännössä se ei ole likikään aina mahdollista. Itse olen onnekas kun mieheni on asiaan perehtynyt ja suunnitellut minulle ruokavalion jota voin noudattaa nyt kun itse vasta opiskelen alaa.
Keho tarvitsee energiaa ja tiettyjä ravintoaineita voidakseen hyvin, toimiakseen optimaalisesti ja pysyäkseen terveenä niin lyhyellä kuin pitkälläkin tähtäyksellä. Kun syö riittävästi, löytää itselleen sopivan ruokarytmin ja koostaa ateriat monipuolisesta, mahdollisimman puhtaasta, vähän käsitellystä ja ravinnerikkaasta ravinnosta, ei ihan kamalasti voi mennä mönkään. Syömisestä tulee melko helppoa, ja mielihalut vähenee.
Kunnes tulee sitten se MUTTA. Se itse syöminen ei sitten kuitenkaan aina ole niin yksinkertaista. Milloin rytmi sekoaa töiden, harrastusten, juhlien tai lomien takia, milloin tulee syötyä liian vähän ja napostelun himo iskee, tai sitten vaan on viikko ennen kuukautisia ja hemmetti että tekee mieli vetää kuvun täydeltä herkkuja. Nimimerkillä tää viimenen viikko on ollut aivan tuskaa ruokailujen osalta.
Liikuntaa olen saanut paljon, ja olen nauttinut siitä todella hurjasti mutta ruokailut... Se alkoi risteilystä, sen jälkeen oli vaikea syödä oikein. Sitten oli Runebergin päivä ja koulussa oli jälkkärinä runebergintorttu, jota en pystynyt välttämään. Rahat on vähissä joten ei ole tullut ostettua kotiin riittävästi hedelmiä ja kasviksia, ja himot syödä kaapit tyhjiksi ihan kaikesta on valtavat. Aivan kamala olo. Puntari näyttää plussaa, enkä tiedä johtuuko se liikunnasta, syömisestä vai lähestyvistä kuukautisista, ja vituttaa ja huomaan itsessäni halun vähentää ruokailua. Mutta sitä en vaan VOI tehdä, koska sitten ainakin sorrun vanhoihin tapoihin ja alan syömään taas mitä sattuu. Huoh.
Nyt lienee parasta viskata puntarilla vesilintua, purra hammasta kassalla kun täti kertoo miten kallista terveellinen ravinto onkaan, ja syödä paljon. Kasviksia. Ja liikkua siitä ihanasta liikkumisen ilosta.
torstai 5. helmikuuta 2015
Voihan kyykky!
On muuten aika liikuntapainotteisia ollut viimeaikoina nämä mun päivitykset. Mutta olen niin fiilikissä kaikesta tästä uudesta ihanasta liikkumisesta, että ei tule muuta mieleenkään.
Eilen oli salilla kyykkyjä (pelkällä tangolla, joka tosin painaa sekin 20 kg) ja olkapäitä vahvistavia liikkeitä, tänään jalkaprässi, selkää, ojentajia ja ah niin ihanan kamalia askelkyykkyjä. Aiemmilla kerroilla sali ei ole varsinaisesti tuntunut raskaalta, vaikka onkin tuntenut tehneensä, mutta tänään oli mun ryhmässä vaan yksi toinen tekijä, joten ei juuri tullut lepoa sarjojen välillä. Hiki virtasi. Varsinkin kun mun kaverina oli ihminen joka harrastaa voimailua jossain määrin, ja jos se katsoi että mulla meni kevyen näkösesti niin iski seuraavalle kerralle lisää painoja... Mutta kaikkein kamalimpia oli ne askelkyykyt. En ole oikein koskaan osannut niitä, en ole uskaltanut ottaa riittävän pitkää askelta, enkä ole laskeutunut tarpeeksi alas. Aina on tuntunut niin pahalta ja huteralta, etten sitten oikeastaan ole kunnolla edes yrittänyt. No, nyt oli eilisestä jo reidet kipeänä, joten aika tuskaista se oli. Huteraan oloon auttoi vähän 5 kg käsipainot, ja niin sitä sitten tehtiin 30 toistoa eteen kummallakin jalalla, ja samaten taakse. Ja voi apua miten tuskaisia oli viimeiset viisi... Mutta kaikki tein. Ja sen kyllä tuntee.
Huomenna olisi sitten 3*45 min jumppaa. Personal trainer opiskelijat pitää, en tiedä yhtään mitä jumppaa. Mutta veikkaan että olen tuollaisen satsin jälkeen aika kuollut. Onneksi viikonlopun saa levätä...
Vaaka on näyttänyt korkeampia lukemia nyt, mutta koska en ole syönyt enempää kuin ohjessa sanotaan, vaikka onkin ollut nälkä kokoajan, niin luulen että kyseessä on vaan se että lihakset kerää nestettä kun niitä olen käyttänyt nyt paljon enemmän kuin aiemmin.
Eilen oli salilla kyykkyjä (pelkällä tangolla, joka tosin painaa sekin 20 kg) ja olkapäitä vahvistavia liikkeitä, tänään jalkaprässi, selkää, ojentajia ja ah niin ihanan kamalia askelkyykkyjä. Aiemmilla kerroilla sali ei ole varsinaisesti tuntunut raskaalta, vaikka onkin tuntenut tehneensä, mutta tänään oli mun ryhmässä vaan yksi toinen tekijä, joten ei juuri tullut lepoa sarjojen välillä. Hiki virtasi. Varsinkin kun mun kaverina oli ihminen joka harrastaa voimailua jossain määrin, ja jos se katsoi että mulla meni kevyen näkösesti niin iski seuraavalle kerralle lisää painoja... Mutta kaikkein kamalimpia oli ne askelkyykyt. En ole oikein koskaan osannut niitä, en ole uskaltanut ottaa riittävän pitkää askelta, enkä ole laskeutunut tarpeeksi alas. Aina on tuntunut niin pahalta ja huteralta, etten sitten oikeastaan ole kunnolla edes yrittänyt. No, nyt oli eilisestä jo reidet kipeänä, joten aika tuskaista se oli. Huteraan oloon auttoi vähän 5 kg käsipainot, ja niin sitä sitten tehtiin 30 toistoa eteen kummallakin jalalla, ja samaten taakse. Ja voi apua miten tuskaisia oli viimeiset viisi... Mutta kaikki tein. Ja sen kyllä tuntee.
Huomenna olisi sitten 3*45 min jumppaa. Personal trainer opiskelijat pitää, en tiedä yhtään mitä jumppaa. Mutta veikkaan että olen tuollaisen satsin jälkeen aika kuollut. Onneksi viikonlopun saa levätä...
Vaaka on näyttänyt korkeampia lukemia nyt, mutta koska en ole syönyt enempää kuin ohjessa sanotaan, vaikka onkin ollut nälkä kokoajan, niin luulen että kyseessä on vaan se että lihakset kerää nestettä kun niitä olen käyttänyt nyt paljon enemmän kuin aiemmin.
tiistai 3. helmikuuta 2015
voihan loukkaantumiset
Silloin edellisessä elämässä, silloin sohvaperunana, kun en liikkunut ja söin mitä sattuu, ainoat kipuni olivat selkäkipuja tai painavan ruhoni alla nitisevän kroppani kipuja. Miten olisin voinut saada niitä terveitä lihaskipuja, kun en liikkunut. Se on sitä hyvää kipua, kun tietää tehneensä. Mutta sitten on se ei niin kiva kipu, joka samaten liittyy liikkumiseen. Onnekseni en ole onnistunut telomaan itseäni pahemmin, mutta ei tämä pieni haaverikaan kivalta tunnu. Sattuu, ja turhauttaa valtavasti kun ei pääse liikkumaan niinkuin haluaisi.
Odotin tämänpäivän spinningiä kovasti. Koko viikon kahvakuulasta asti olen odottanut seuraavaa hikirääkkiä. Ja mites kävi. No, eilen illalla koira pölli tyttären leivän pöydältä, ja meitsi teki sellaisen jättiloikan vasemman jalan varaan, samalla kyykistyen ja kurotellen koiraa, ettei se pääse karkaamaan palkintonsa kanssa, vaan saan siltä leivän pois. No, ennen laihtumista ja liikkumista en olisi edes ajatuksissanikaan tehnyt tuollaista liikettä. Nyt se tuli aivan ajattelematta. Mutta vähän sit kuitenkin taisi kroppa luulla liikoja itsestään, koska samantien tuolla takareidessä tuntui siltä että joku tunkee sinne puukkoa sisään. Ensimmäiseen 10 minuuttiin en varannut jalalle ollenkaan ja itkukin tuli kun sattui niin pirusti. Äiti soitti sopivasti siihen saumaan, taisi vähän säikähtää kun alkoi vaatimaan että lääkäriin lähtisin... Mutta jotenkin ajattelin että ei se nyt oikeasti hajonnut se jalka, vähän valmiiksi rasittuneet lihakset vaan kramppasivat suojellakseen itseään. Ja taisin olla oikeassa, sillä pikkuhiljaa sitten helpotti.
Yöllä asennon vaihtamiseen heräsin kun sattui, ja aamulla jalka oli taas pahempi, kun oli ollut liikkumattomana. Aamun mittaan vertyi sen verran että pääsin kouluun (vaikka kytkimen pohjaan painaminen ei ollut kivaa) mutta spinning jäi sitten väliin. Jalka ei tykännyt sitten yhtään pulpetissa istumisesta eikä koululta pois lähtiessä enää se ajaminenkaan meinannut onnistua.
No, ajelin itkua niellen kotiin, pettymyksestä, en kivusta. Teki mieli potkaista kuntopyörää, joka suorastaan ilkkuen oli keskellä olkkarin lattiaa. Mutta päädyin sitten tämän uuden periksiantamattoman minäni kanssa kokeilemaan tuota omaa, tuttua ja turvallista kuntopyörää, ja huomasin että sillä pystyin polkemaan. Virittelin kännykän HIIT sovelluksen päälle, 50s työtä ja 40 s lepoa, 13 toistoa, ja alkulämmittelyn jälkeen annoin mennä niin että pyörä vinkuu. Voin sanoa että vaikka tuosta ei ajallisesti tullut kovin pitkä pätkä, niin kun joka toiston välissä käänsin tehoja kovemmalle, niin olin aika hikipuhki kun känny hälytti loppuverkan merkiksi. Mut oli muuten voittajafiilis. En ole tuolla teholla liikkunut kotona varmaan koskaan. Olen aina pysynyt sillä mukavuusalueellani. Nyt se on taakse jäänyttä elämää. Kevyet venyttelyt jaloille ja kylmää kipeään takareiteen, ja hyvä mieli että liikuin, kun vanha minä olisi lösähtänyt sohvalle syömään.
Piti oikein ottaa kuvakin itsetyytyväisestä nassustani :D
maanantai 2. helmikuuta 2015
Elämästä pitää nauttia!
Olipas ihana ja rentouttava vapaa! Ei lapsia, ei koiria, ei murheita, vaan itämeren aallot ja oma rakas. Ja ruokaa ja juomaa sen kummemmin diettiä ajattelematta. Kylläpä oli mukava oikein laittautua ja olla omastakin mielestään tosi kaunis. Jokaisen naisen pitäisi kyllä saada tuntea itsensä kauniiksi, ainakin silloin tällöin. Ja se ei ole kiinni painosta, vaan olosta ja asenteesta.
Tänään sitten hyvin levänneenä (hahhah, ehkä henkisesti, vaan fyysinen lepo jäi aika vähiin) takaisin koulunpenkille. Oli liikuntafysiologiaa. Huomenna on sitten elämäni ensimmäinen spinning tunti, ke ja to kuntosalia, ja pe personal trainer opiskelijoiden vetämää jumppaa, 3*45 min. Jos tässä koulussa ei opi ottamaan liikuntaa elämäntavaksi ni ei sitten missään! Odotan innolla kaikkea uutta, ihan parhautta.
Tänään sitten hyvin levänneenä (hahhah, ehkä henkisesti, vaan fyysinen lepo jäi aika vähiin) takaisin koulunpenkille. Oli liikuntafysiologiaa. Huomenna on sitten elämäni ensimmäinen spinning tunti, ke ja to kuntosalia, ja pe personal trainer opiskelijoiden vetämää jumppaa, 3*45 min. Jos tässä koulussa ei opi ottamaan liikuntaa elämäntavaksi ni ei sitten missään! Odotan innolla kaikkea uutta, ihan parhautta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)