Herkkuhetkiä

Tänään päätin tehdä karppisnickerssiä, koska Snickers on ehdottomasti paras suklaapatukka, ja ajattelin että saman efektin luominen itse, ei välttämättä olisi vaikeaa. Netissä löytyi parikin erilaista ohjetta, mutta päädyin sitten muuntelemaan jonkun verran, sen mukaan mitä kotoa löytyi.

100g 70% suklaata  31,5 g hh
100g 86% suklaata  18,5 g hh
150g maapähkinävoita (sokeroimaton) 16g hh
100 g suolapähkinöitä puolikkaina  10 g hh
100g kuohukermaa  3g hh
50g  voita alle 0,5g hh

makeutusta

Koko satsissa 79,5 g hiilareita, ja suklaaherkkua tuli pyöreän irtopohjavuoan verran. Maapähkinää ja -voita olisi voinut pistää vähän vähemmänkin, nyt maku tuli aika vahvasti läpi. Se vähentäisi myös kokonaishiilihydraattien määrää. Tein aika pieniä palasia, koska näin tuhtia herkkua ei paljoa voi kerralla syödäkään, palasia tuli n. 44 kpl, eikä ne nyt ihan tasaisen kokoisia tässä koerässä olleet, mutta pikkuisen pyöristellen ylöspäin yhteen palaan alle 2 g hiilareita. Että ei huono.

Sulatin suklaasta puolet (niin että tuli puolet kumpaakin) ja levitin folion päälle, jonka olin laittanut irtopohjavuoan pohjalle. Suklaata tulee melko ohuelti. Vuoka jääkaappiin.

Sulatin kattilassa maapähkinävoin ja voin, ja lisäsin seokseen pähkinät. Sekottelin seosta vähänaikaa että se hieman jäähtyisi, ja sitten levitin sen jähmettyneen suklaan päälle. Vuoka takaisin kylmään.

Keitin kermaa kattilassa makeutusaineen kera kokoajan sekoittaen, ihan kinuskista lopputulosta ei tullut ilman sokeria, karppisokeri olisi varmasti ollut parempaa, mutta sitä ei nyt kaapissa ollut. Maku oli kuitenkin hyvä.

Levitin sen taas jähmettyneiden kerrosten päälle, hyvin ohuelti tulee desistä kermaa, ensikerralla voisin koittaa lisätä kerman osuutta ja vähentää pähkinävoin. Vuoka kylmään.

Sulatin loput suklaat, ja levitin päällimäiseksi. Vuoka kylmään.

Kun jähmettynyt kunnolla, leikataan suupaloiksi ja pidetään kylmässä :)

On aika ytyä maultaan, ei varmaan toimi sellaisen suussa joka ei ole karpimpaan tottunut. Jos semmoista yleisöä on, niin suklaan voisi korvata stevialla makeutetulla maitosuklaalla, mutta sitä ei nyt kaapissa ollut..

4. viikko -3,5 kg

No HUHHUH! Tiesin että menkkojen loppumisen takia voi tulla vähän isompi pudotus, mutta 3,5 kiloa???? Kävin puntarilla kolme kertaa kun en meinannut uskoa silmiäni. Myönnetään että kun näläntunne on pienentynyt on annoksetkin pienentyneet, niinkuin niiden laihduttajalla kuuluukin, mutta silti tuo 3,5 kiloa tuntuu aivan hurjalta.Eilisaamuna pudotus oli reilun kilon luokkaa, että keho on sitten viimeyönä käynyt isoilla kierroksilla...

Ensimmäinen tavoite -5 kiloa on kirkkaasti saavutettu, ja palkintoni lunastin jo perjantai aamuna. Oli vähän ennakkoon mutta näköjään ei tarvi murehtia siitä että entäs jos se ei rikukaan nyt... Kävin siis kampaajalla, ja leikkautin ylikasvaneen lyhyen tykkani taas muotoon. Paljon paremman näköinen ja tuntuinen on nyt.

Eikun kohti seuraavaa tavoitetta :)

Tänään otan uudet vertailukuvat. En usko että muutos viidenkilon välein juurikaan näkyy, mutta on sitten kiva kun on itselle kuvat matkan varrelta.

Hyvä viikko menossa :)

Huomennahan se ns. oikea punnituspäivä on, mutta tänäänkin tuli käytyä vaakalla ja se näytti ihan kivoja lukemia. Katsotaan huomenna millainen määrä tirisi pois.

Tämä viikko on ollut tosi hyvä. En tiedä, voi olla että menin nyt vasta ketoosiin, koska nyt näläntunne on selvästi vähentynyt eikä mitään ylimääräisiä makeanhimoja ole. Ei tee edes mieli. Tätä olotilaa olen kaivannut jo pidempään, ja nyt sain vihdoin karpattua sen verran pitkään että sen saavutin. Nyt tiedän että homma sujuu, kunhan en mene sortumaan tyhmyyttäni johonkin mikä sitten taas laukaisee hiilarinhimon.

Hyvä ystäväni tuli kaupunkiin ja kävimme kirpparikierroksella ja syömässä. Mentiin kiinalaiseen ja tilasin possua pähkinöillä. Riisi tarjoiltiin erikseen, joten oli hyvin helppoa jättää se vain syömättä. Kyllä siinä ruoassa varmasti oli kastikkeessa hiilareita, mutta hyvää oli eikä laukaissut mässyhimoja :)

3. viikko -0,7 kg

Tiedän että 700 g on varsin hyvä pudotus, riittävän rauhallinen jne jne. Mutta kyllä se tälläisestä kärsimättömästä tuntuu kovin hitaalta, varsinkin näin alkuvaiheessa, kun on tottunut että paino putoaa nopeammin. Toki kohta on taas se aika kuusta, joten turvotustakin voi olla... Mutta ainakin suunta on taas oikea :) 

Tämä viikko meni syömisten suhteen aika hyvin, ei tullut repsuja, ja olo on ollut hyvä. Liikuntaa pitäisi saada lisää niin voisi tuo painokin pudota vähän reippaammin, ja ainakin kropasta tulisi nätimmän muotoinen. Se olkoon seuraavan viikon tavoitteena, saada taas lenkkeilyt pyörimään kunnolla. 

2. viikko ja repsahdus

Plus miinus nolla viikko. Ottaa päähän aika lujaa, myönnetään. Positiivisuuden nimissä sanon että onneksi ei paino noussut, vaikka tosiaan retkahdin hiilareiden himoissani lauantaina. mutta lupaavasti alkanut pudotus jäi siihen. Seuraavana päivänä kamala päänsärky ja huono olo, ihan kuin paha krapula, ihan pelkästään hiilareista. Koskakohan sitä oppii että ne ei mun elimistölle sovi.

No, uuteen viikkoon uudella innolla, ekan vitosen kun saan pois niin menen kampaajalle, ja tämä ylikasvanut malli olisikin jo kovasti sen tarpeessa...

Rakastakaa itseänne!

Jos jokin kohta minussa on aina ollut sellainen josta en pidä, se on mahani. Mutta onnekseni voin sanoa ettei sekään ole minusta mitenkään vastenmielinen. Se on kolme lasta synnyttäneen naisen maha. Saa se siltä näyttääkin.

On hyvä opetella näkemään itsessään muutakin kuin virheitä. Monen kokoinen ja muotoinen keho voi olla kaunis. 

motivaatiokuvia

Nyt on mennyt tosi hyvin, että sinäsä vielä ei olisi edes tarvetta motivoida itseään lisää, mutta siivoilin tuossa koneelta vanhoja kuvia pois ja törmäsin kuviin jotka on otettu melkein tarkalleen vuosi sitten. Niissäkään en ole kaikkein lihavimmillani, mutta aika karussa kunnossa kuitenkin. Päätin sitten ottaa samanlaiset kuvat nyt, ja verrata että onko sitä muutosta ihan oikeasti vuodessa tapahtunut, kun tuntuu että kokoajan repsahtelen.

Onneksi voin sanoa että onhan sitä, nyt jopa näen sen itse, kun kuvat kertovat.

Aika hurjaa. Onhan tässä matkaa paljon edelleen, lähinnä ihmetyttää että miten voi itse olla niin sokea. Minusta kun tuntuu että olen aina ollut yhtä lihava, lihavimmillani, nyt, ja hoikimmillani. Onneksi tuli vuosis sitten otettua nuo kuvat, vaikka silloin ajattelinkin että voi apua, kamalaa...

Aikaa mennyt siis pajon, mutta ainakin pidemmällä aikavälillä suunta on aivan oikea.

1. viikko ja -1.6 kg

Johan on taas positiivisempi mieli kun ei ole ahtanut niitä sokereita itseensä. Eilen tuli tehopuuska ja siivosin koko asunnon lattiasta kattoon hyllyjä ja tasoja myöden, ja voin sanoa että se ei yleensä ole mun lempihommaa. Energiaa tuntuu siis olevan enemmän kuin pitkään aikaan.

Tänään kaivoin netistä tai chi tutorialin, se on laji josta olen aina tykännyt ja nuorempana harrastanut, mutta suurimman osan unohtanut. Ihan huomaamatta meni tunti treenatessa, ja vaikka se ei ole tempoltaan nopeaa, niin lopetettuani lihakset tärisi ja hiki nousi pintaan. Että kyllä se vaan tehokasta on. Nyt voisi lämmittää vaikka saunan...

vakavia motivaatio-ongelmia

Vaikka itse olen sellainen peruspositiivinen ihminen, joka yleensä aina ajattelee kaikesta parasta ja löytää sen positiivisen valonsäteen kaikista asioista, niin viimeaikoina se positiivisuus on ollut tosi hukassa. Ei auttanut tuo kirjan reseptejen kokeilupäätös, kun ei ole varaa ostaa kuin perusruoka-aineita, niin ei kikkailla muuta. Oma olo kuitenkin suurin syy, oli muutaman viikon ajan mieli niin maassa että muistutti lähinnä tammikuisia fiiliksiä, miesystäväni itsemurhan jälkeisiä fiiliksiä. Sanoisin että mulla oli masennuskausi, mutten halua vähätellä masennusta joka on vakava asia. Olin maassa, olin allapäin. Söin mitä sattuu. Jälleen herätyksen toi se maaginen 90 kiloa. Onneksi olen sentään sen saanut selkärankaani iskostettua, en ikinä enää halua painaa yli sataa kiloa. Joten 90 ylitys repäisi minut jälleen irti hiilareista, ja mielialakin alkoi kohentua. En tiedä olinko taas surrut riittävästi hetken tarpeisiin vai aiheuttaako hiilaripitoinen ruokavalioni alakulon. Muna ja kana, kierre kuitenkin on selvä.

Nyt viikon verran on mennyt taas vähillä hiilareilla, ja olotila alkaa olla aikalailla normaali. Elämä oli myös myllerryksessä, en pääsekään aloittamaan tammikuussa keskeytyneitä opintoja nyt, koska en saa niihin työkkärin tukea, kolmen lapsen äidillä ei ole mahdollisuutta heittäytyä opintotuelle. Joten toistaiseksi olen sitten työtön. Se masensi alkuun, mutta sitten ajattelin käyttää ajan parhaimmalla mahdollisella tavalla. Laittamalla perheen rutiinit kuntoon, ne on olleet muuton jäljiltä vähän hakusessa. Omat ruokailut kuntoon, ja lisää liikuntaa. Nythän on sitten päivät aikaa liikkua kun lapset kuitenkin ovat koulussa ja eskarissa/hoidossa.

Jospa tämä tästä taas...