Vaikka itse olen sellainen peruspositiivinen ihminen, joka yleensä aina ajattelee kaikesta parasta ja löytää sen positiivisen valonsäteen kaikista asioista, niin viimeaikoina se positiivisuus on ollut tosi hukassa. Ei auttanut tuo kirjan reseptejen kokeilupäätös, kun ei ole varaa ostaa kuin perusruoka-aineita, niin ei kikkailla muuta. Oma olo kuitenkin suurin syy, oli muutaman viikon ajan mieli niin maassa että muistutti lähinnä tammikuisia fiiliksiä, miesystäväni itsemurhan jälkeisiä fiiliksiä. Sanoisin että mulla oli masennuskausi, mutten halua vähätellä masennusta joka on vakava asia. Olin maassa, olin allapäin. Söin mitä sattuu. Jälleen herätyksen toi se maaginen 90 kiloa. Onneksi olen sentään sen saanut selkärankaani iskostettua, en ikinä enää halua painaa yli sataa kiloa. Joten 90 ylitys repäisi minut jälleen irti hiilareista, ja mielialakin alkoi kohentua. En tiedä olinko taas surrut riittävästi hetken tarpeisiin vai aiheuttaako hiilaripitoinen ruokavalioni alakulon. Muna ja kana, kierre kuitenkin on selvä.
Nyt viikon verran on mennyt taas vähillä hiilareilla, ja olotila alkaa olla aikalailla normaali. Elämä oli myös myllerryksessä, en pääsekään aloittamaan tammikuussa keskeytyneitä opintoja nyt, koska en saa niihin työkkärin tukea, kolmen lapsen äidillä ei ole mahdollisuutta heittäytyä opintotuelle. Joten toistaiseksi olen sitten työtön. Se masensi alkuun, mutta sitten ajattelin käyttää ajan parhaimmalla mahdollisella tavalla. Laittamalla perheen rutiinit kuntoon, ne on olleet muuton jäljiltä vähän hakusessa. Omat ruokailut kuntoon, ja lisää liikuntaa. Nythän on sitten päivät aikaa liikkua kun lapset kuitenkin ovat koulussa ja eskarissa/hoidossa.
Jospa tämä tästä taas...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti