Jos on ollut painoindeksiltään liki yli 40, ja siten huomattavan/sairaanloisen ylipainoinen, ja elämäntavat siten aivan perseellään, on vielä 30 kiloa kevyempänäkin pelko persauksissa sen suhteen että lihoo takaisin. Varsinkin kun on pitkä historia jojolaihdutusta takana, ja vielä matkaa tavoitepainoon. Ja ihan perusteeton se pelko ei ole, nimimerkillä +5 kiloa vajaassa 2 kuukaudessa.
Karu totuus on, että ruokailut on muuttuneet epäsäännöllisiksi ja syön enemmän leipää kuin kasviksia. Liikunta on pikkuhiljaa loppunut liki kokonaan, ainoastaan ruumiillinen työ ja lapsien ja miehen kanssa liikkuminen on pitänyt minut alle 80 kiloisena... Salilla kävin muutaman kerran innostuttuani, ja sitten se taas jäi. Juossut en ole yli 2 kilsaa pitkään aikaan. Töissä olen lipsunut ostamaan kaupasta jotain nopeaa sen sijaan että tekisin eväät mukaan, enkä vain yksinkertaisesti ole asettanut omaa hyvinvointiani etusijalle.
Joten onko ihme että olo on vetelä, plösö, kurja, masentunut (no vähän vaan) ja vetämätön? Oiskos aika taas katsoa totuutta silmiin, ja todeta että jos en nyt tee korjausliikettä, niin olen lihonut koko 30 kiloa takaisin korkoineen ennen pääsiäistä? Ja minä EN mene enää siihen olotilaan ja kehoon takaisin. En kertakaikkiaan.
Joten.
Keskiviikkona alkaa thaiboxingin perusteet. Kurssi kestää joulukuun, 8 kertaa, eli kahdesti viikossa. Siinä on taas yksi juttu jota olen aina halunnut kokeilla, mutten ole kehdannut/uskaltanut/saanut aikaiseksi. Odotan sitä niin innolla, että voin olla aivan varma että suoritan koko kurssin eikä into lopahda.
Sen lisäksi irtisanoin salikortin, kun en kerran siellä käy. Katsotaan sitten myöhemmin jos iskee salikärpänen uudelleen. Nyt on turha siitä maksaa. Sen sijaan otin hyllystä kehonpainoharjoittelun oppaan, ja merkkasin kalenteriin harjoituspäivät (4 viikossa). Olen aina ihaillut tanssijoita ja nyttemmin tankotanssijoita sekä akrobatiaa harrastavia, haluan kehon joka pystyy käsilläseisontaan, leuanvetoon sekä kärrynpyörään. Noin alkuun. Matka on pitkä, mutta ekan askeleen otin tänään. Treeni aloittelijoille oli kyllä raskas, mutta hyvä niin. Tietääpä tehneensä.
Ruokailujen suhteen ei aio stressata. Katson nyt alkuun että syön 3 tunnin välein, ja että juon pienen juomapulloni tyhjäksi vedestä aina ennenkuin on seuraava ruoka. Sillä uskon pääseväni taas jo terveemmän syömisen alkuun.
Tsemppiä minä! Ei se montako kertaa kaatuu, vaan se montako kertaa nousee jälleen ylös...
maanantai 30. marraskuuta 2015
keskiviikko 18. marraskuuta 2015
Kun on aika vaihtaa juoksukenkää
Olen jo pitkään epäillyt että jalkavaivoihini yksi syypää olisi lenkkitossuni. Pelkästään kenkää olisi toki tyhmää syyttää, kesällä meni treenimäärät kuntoon nähden vähän överiksi ja edelleen toinen jalkani on heikompi mikä varmasti vaikuttaa liikeratoihin. Mutta silti taustalla on nakertanut ajatus siitä, että kenkä voisi olla ihan aiheellista laittaa tarkempaan syyniin.
Ja onhan noilla nyt jo juostukin. Pelkästään sportstrackerin mukaan liki 500 km, eikä siellä edes ole kaikki lenkit mukana, ja kengät ostin jo joskus projektini alkumetreillä, eli ne on varmaan 3 vuotta vanhat kengät. Lienee siis jo senkin puolesta aika vaihtaa. Lähempi tarkastelu myös osoitti että viimeisen 3 kk aikana kenkien kuviointi on kulunut päkiän kohdalta täysin sileäksi, eli pitoakaan ei kovin kummoisesti enää ole.
Tutkin ja luin juoksukengistä paljon asiaa (ja paljon höpöhöpöä, alan sentään jo erottaa kumpi on kumpaa) ja hoksasin myös sen että yksi syy akillesvaivoihini todella voi olla kengässä, niissä on nimittäin minulle liian leveä lesti, ja jalka pääsee liikkumaan epätoivotusti leveyssuunnassa. Useammassakin lähteessä tämä mainittiin yhtenä syynä akillesjänteen kipeytymiseen. En tiedä onko jalkani oikeasti "laihtunut" mutta myös muissa kengissä olen huomannut että jos kokoni yli satakiloisena oli 38/39 niin nyt se on 37/38. Eli jotain kuitenkin tapahtuu myös jalkaterälle, varmasti korostetusti kun liikunta on tullut mukaan elämään.
Eli joudun hylkäämään vanhat kenkäni. Tämä lienee aika selvää. Mutta sitten tuleekin vastaan se vaikea osuus. Uuden kengän hankinta. Olen luonteeltani pihi säästelijä, joten en haluaisi laittaa juoksukenkään kiinni montaa sataa euroa. Muutenkin kaikki urheiluvaatteeni ovat mallia "lidl" ja joitain harvoja alesta ostettuja merkkituotteita (joista esim asicsin juoksutrikoot vaan on niin ihanat, vaikka ne onkin jo suuret). Mutta kenkä nyt vaan on juoksijalle (haha, sanoin itseäni juuri juoksijaksi, aika hupaisaa) aika oleellinen juttu, enkä todellakaan kaipaa lisää loukkaantumisia. Ostin kyllä lidlistä juoksukengätkin, mutta käytän niitä työkenkinä. Ehkä niillä uskaltaisi kohta jonkin pienen lenkinkin tehdä, sen verran hyvin ne istuvat kun töissä joutuu jaloillaan olemaan koko päivän, mutta suunnitelmissa on kuitenkin hommata oikeasti laadukas sopiva kenkä. Olen pari kk jo katsellut kenkiä kaupoissa ja lehdissä ja selannut netistä, ja toki minulla on muutamia suosikkeja. Mutta jospa nyt kerrankin olisin fiksu ja menisin asian kanssa ihan asiantuntijan puheille. Nyt tulee sitten mukaan se Runfest kisasta voittamani lahjakortti, saan kenkien hinnasta edes 50e pois...
Talvikin (ehkä) tulee, joten hetken pohdin myös talvijuoksuun sopivan kengän hankkimista. Mutta koska uudet kengät on jo muutenkin iso hankinta, niin kaksien kenkien hommaaminen tuntuisi liian pahalta lovelta budjetissa. Päädyin kuitenkin surffaillessani nettikirppikselle ja huomasin ilmoituksen sopivan kokoisista asicsin nastalenkkareista. Olivat niin edulliset että päätin ostaa ne ihan vaan postin välityksellä, ja myydä sitten eteenpäin jos eivät jalkaan istu. Juoksemaan en niillä ole vielä päässyt, en halua kuluttaa nastoja kun täällä mitään lunta ja jäätä vielä ole, mutta ne istuvat jalkaan muuten ja ovat todella hyväkuntoiset. Eivät uusille häpeä. Ekat lenkit sitten kertoo istuvuudesta lisää, niitä odotellessa, mutta varsin tyytyväinen olen toistaiseksi. Sitten pitää enää vaan saada ne kesäsään kengät...
Ja onhan noilla nyt jo juostukin. Pelkästään sportstrackerin mukaan liki 500 km, eikä siellä edes ole kaikki lenkit mukana, ja kengät ostin jo joskus projektini alkumetreillä, eli ne on varmaan 3 vuotta vanhat kengät. Lienee siis jo senkin puolesta aika vaihtaa. Lähempi tarkastelu myös osoitti että viimeisen 3 kk aikana kenkien kuviointi on kulunut päkiän kohdalta täysin sileäksi, eli pitoakaan ei kovin kummoisesti enää ole.
Tutkin ja luin juoksukengistä paljon asiaa (ja paljon höpöhöpöä, alan sentään jo erottaa kumpi on kumpaa) ja hoksasin myös sen että yksi syy akillesvaivoihini todella voi olla kengässä, niissä on nimittäin minulle liian leveä lesti, ja jalka pääsee liikkumaan epätoivotusti leveyssuunnassa. Useammassakin lähteessä tämä mainittiin yhtenä syynä akillesjänteen kipeytymiseen. En tiedä onko jalkani oikeasti "laihtunut" mutta myös muissa kengissä olen huomannut että jos kokoni yli satakiloisena oli 38/39 niin nyt se on 37/38. Eli jotain kuitenkin tapahtuu myös jalkaterälle, varmasti korostetusti kun liikunta on tullut mukaan elämään.
Eli joudun hylkäämään vanhat kenkäni. Tämä lienee aika selvää. Mutta sitten tuleekin vastaan se vaikea osuus. Uuden kengän hankinta. Olen luonteeltani pihi säästelijä, joten en haluaisi laittaa juoksukenkään kiinni montaa sataa euroa. Muutenkin kaikki urheiluvaatteeni ovat mallia "lidl" ja joitain harvoja alesta ostettuja merkkituotteita (joista esim asicsin juoksutrikoot vaan on niin ihanat, vaikka ne onkin jo suuret). Mutta kenkä nyt vaan on juoksijalle (haha, sanoin itseäni juuri juoksijaksi, aika hupaisaa) aika oleellinen juttu, enkä todellakaan kaipaa lisää loukkaantumisia. Ostin kyllä lidlistä juoksukengätkin, mutta käytän niitä työkenkinä. Ehkä niillä uskaltaisi kohta jonkin pienen lenkinkin tehdä, sen verran hyvin ne istuvat kun töissä joutuu jaloillaan olemaan koko päivän, mutta suunnitelmissa on kuitenkin hommata oikeasti laadukas sopiva kenkä. Olen pari kk jo katsellut kenkiä kaupoissa ja lehdissä ja selannut netistä, ja toki minulla on muutamia suosikkeja. Mutta jospa nyt kerrankin olisin fiksu ja menisin asian kanssa ihan asiantuntijan puheille. Nyt tulee sitten mukaan se Runfest kisasta voittamani lahjakortti, saan kenkien hinnasta edes 50e pois...
Talvikin (ehkä) tulee, joten hetken pohdin myös talvijuoksuun sopivan kengän hankkimista. Mutta koska uudet kengät on jo muutenkin iso hankinta, niin kaksien kenkien hommaaminen tuntuisi liian pahalta lovelta budjetissa. Päädyin kuitenkin surffaillessani nettikirppikselle ja huomasin ilmoituksen sopivan kokoisista asicsin nastalenkkareista. Olivat niin edulliset että päätin ostaa ne ihan vaan postin välityksellä, ja myydä sitten eteenpäin jos eivät jalkaan istu. Juoksemaan en niillä ole vielä päässyt, en halua kuluttaa nastoja kun täällä mitään lunta ja jäätä vielä ole, mutta ne istuvat jalkaan muuten ja ovat todella hyväkuntoiset. Eivät uusille häpeä. Ekat lenkit sitten kertoo istuvuudesta lisää, niitä odotellessa, mutta varsin tyytyväinen olen toistaiseksi. Sitten pitää enää vaan saada ne kesäsään kengät...
sunnuntai 8. marraskuuta 2015
Salimotivaatio
Nautin lihaskuntotreenistä. Jo eka kerta salilla aikanaan sai mut huokaamaan onnesta. Olen aina ollut vahva, siis treenimäriin, kokooni ja ikääni verrattuna. Ruumiinrakenteeni on sellainen että lihas tarttuu helposti, joten salilla sai heti fiiliksiä onnistumisesta. Ja nautin myös siitä lihaskivusta, vaikka jotkut väittävätkin ettei kipu ole sen mittari onko treeni mennyt perille. Mutta itse olen kyllä pettynyt jos ei treenit seuraavana päivänä tunnu missään.
Kesällä se salilla käyminen sitten kuitenkin vain jäi. Muutokset on usein sellaisia jotka vaikuttaa negatiivisesti. Vieraalle salille treenaamaan vierailla laitteilla, vieraiden ihmisten keskellä... se ei ollutkaan ihan helppoa. Muutaman kerran kävin, mutta sitten muka ei aika riittänyt, enkä vaan saanut lähdettyä. No kuten olen maininnutkin hain sitä motivaatiota salin PTltä. Olin jo irtisanomassa jäsenyyttä jota olen kokoajan maksanut, kun sain sähköpostiin mainoksen ilmaisesta alkukartoituksesta. Kävin siellä ja päädyin tilaamaan saliohjelman. Olen nyt tosi onnellinen että tein sen, koska motivaatio kasvoi samantien kevään tasolle.
Se on jännä juttu, että vaikka osaisin itse tehdä treeniohjelman saliliikkeineen asiakkaalle, ja olla tukena, neuvoa tekniikat ja motivoida, niin itseäni en ole saanut liikkeelle, Itseni ruoskiminen ei vaan ole mun juttu. Mutta nyt kun on valmis ohjelma jota noudattaa, on paljon helpompi ottaa ja lähteä sinne salille. Ja kun PT odottaa tuloksia, on vähän enemmän sitäkin kautta sitä painetta lähteä.
Eilen kirmailin salille, tein treenin ja raahauduin takaisin kotiin, Jalat tärisi ja mietin jo että voinko millään lahjoa miestä hakemaan mua, mutta se olisi nauranut mulle paskaisesti ja kehottanut juoksemaan. Joten en sitten soitellut sille, vaan purin hammasta ja juoksin. Tai siis hölkkäsin. Keskinopeus alle 7 km/h ja jalat tuntui ihan lyijyltä. Mutta tänään ei jalkoihin koske, että ehkä se palauttelu tehosi.
Nyt tekisi mieli mennä jo uudelleen. On se vaan kivaa puuhaa.
Kesällä se salilla käyminen sitten kuitenkin vain jäi. Muutokset on usein sellaisia jotka vaikuttaa negatiivisesti. Vieraalle salille treenaamaan vierailla laitteilla, vieraiden ihmisten keskellä... se ei ollutkaan ihan helppoa. Muutaman kerran kävin, mutta sitten muka ei aika riittänyt, enkä vaan saanut lähdettyä. No kuten olen maininnutkin hain sitä motivaatiota salin PTltä. Olin jo irtisanomassa jäsenyyttä jota olen kokoajan maksanut, kun sain sähköpostiin mainoksen ilmaisesta alkukartoituksesta. Kävin siellä ja päädyin tilaamaan saliohjelman. Olen nyt tosi onnellinen että tein sen, koska motivaatio kasvoi samantien kevään tasolle.
Se on jännä juttu, että vaikka osaisin itse tehdä treeniohjelman saliliikkeineen asiakkaalle, ja olla tukena, neuvoa tekniikat ja motivoida, niin itseäni en ole saanut liikkeelle, Itseni ruoskiminen ei vaan ole mun juttu. Mutta nyt kun on valmis ohjelma jota noudattaa, on paljon helpompi ottaa ja lähteä sinne salille. Ja kun PT odottaa tuloksia, on vähän enemmän sitäkin kautta sitä painetta lähteä.
Eilen kirmailin salille, tein treenin ja raahauduin takaisin kotiin, Jalat tärisi ja mietin jo että voinko millään lahjoa miestä hakemaan mua, mutta se olisi nauranut mulle paskaisesti ja kehottanut juoksemaan. Joten en sitten soitellut sille, vaan purin hammasta ja juoksin. Tai siis hölkkäsin. Keskinopeus alle 7 km/h ja jalat tuntui ihan lyijyltä. Mutta tänään ei jalkoihin koske, että ehkä se palauttelu tehosi.
Nyt tekisi mieli mennä jo uudelleen. On se vaan kivaa puuhaa.
keskiviikko 4. marraskuuta 2015
keskiviikkoillan huumaa
Oli todella raskas päivä töissä. Vastoinkäymisiä oli useampia, joista pahin sai aikataulun viivästymään liki tunnilla, joten en ehtinyt sallille PTn kanssa. Otti ihan lievästi sanottuna päähän. Ja sitten alkoi ihan kirjaimellisestikin ottaa päähän, kun alkava päänsärky jyskytteli ohimolla. Toisiin töihin oli kuitenkin mentävä. Pistin lenkkikuteet niskaan koska tiesin että tiedossa on haravointia yms, joten ulkonaliikkumiseen soveltuvat vaatteet. Hetken mielijohteesta pistin vielä juoksukengätkin, ajattelin että JOS jaksan niin hölkkäilen kotiin.
Kuten oikeastaan aina, oli töide lopuksi tosi hyvä fiilis. On upeaa että mulla on työpaikka jossa tulee aina hyvä mieli, vaikka miten paskalla fiiliksellä sinne menisi. Joten päätin sitten hölkkäillä kaikessa rauhassa pidemmän kautta kotiin, about 2 km lenkin. Laitoin sportstrackerin päälle mutta jätin puhelimen äänettömälle, kuuntelin vain tossujen rapinaa hiekalla. Oli aivan valtavan kivaa. Ihan vaan hölkkäillä ilman mitään suorittamista ja ainoana tavoitteena tehdä semmonen rauhallinen palauttava hölkkälenkki. Kuunteli vaan omia ajatuksiaan ja antoi jalkojen viedä. Vähän koitin mielessäni välillä kertailla oikeaa juoksutekniikkaa, mutta senkin jätin vähän vähemmälle. Ja kotiin tultua huomasin että lenkin keskinopeus oli se 8 km/h jota kesällä koitin tavoitella kynsin hampain. Nyt se on jo mun hölköttely vauhti. Kunto on todellakin kasvanut paljon.
Olo oli niin hyvä ja aikaa oli vielä 1,5 h ennenkuin piti olla hakemassa tyttäriä, että innostuin sitten vielä lähtemään salillekin. PTtä en tietenkään saanut mukaan ilman varattua tapaamista, mutta hänen laatimansa ohjelma mulla jo oli joten sitä sitten vaan testaamaan. Tuli kuuma, ja tuntui, ja huomenna varmaan tuntuu vielä enemmän... Eli hyvä ohjelma! Huomenna saa miettiä miten sitä oikein käveltiinkään taas, mutta hyvä niin! Nyt on taas salimotivaatiota, kun pääsi vähän siellä käymisen makuun.
Kuten oikeastaan aina, oli töide lopuksi tosi hyvä fiilis. On upeaa että mulla on työpaikka jossa tulee aina hyvä mieli, vaikka miten paskalla fiiliksellä sinne menisi. Joten päätin sitten hölkkäillä kaikessa rauhassa pidemmän kautta kotiin, about 2 km lenkin. Laitoin sportstrackerin päälle mutta jätin puhelimen äänettömälle, kuuntelin vain tossujen rapinaa hiekalla. Oli aivan valtavan kivaa. Ihan vaan hölkkäillä ilman mitään suorittamista ja ainoana tavoitteena tehdä semmonen rauhallinen palauttava hölkkälenkki. Kuunteli vaan omia ajatuksiaan ja antoi jalkojen viedä. Vähän koitin mielessäni välillä kertailla oikeaa juoksutekniikkaa, mutta senkin jätin vähän vähemmälle. Ja kotiin tultua huomasin että lenkin keskinopeus oli se 8 km/h jota kesällä koitin tavoitella kynsin hampain. Nyt se on jo mun hölköttely vauhti. Kunto on todellakin kasvanut paljon.
Olo oli niin hyvä ja aikaa oli vielä 1,5 h ennenkuin piti olla hakemassa tyttäriä, että innostuin sitten vielä lähtemään salillekin. PTtä en tietenkään saanut mukaan ilman varattua tapaamista, mutta hänen laatimansa ohjelma mulla jo oli joten sitä sitten vaan testaamaan. Tuli kuuma, ja tuntui, ja huomenna varmaan tuntuu vielä enemmän... Eli hyvä ohjelma! Huomenna saa miettiä miten sitä oikein käveltiinkään taas, mutta hyvä niin! Nyt on taas salimotivaatiota, kun pääsi vähän siellä käymisen makuun.
maanantai 2. marraskuuta 2015
vapaa viikonloppu... viikko... pari viikkoa...
Huh huh miten helppoa on muuten lipsahtaa takaisin vanhoihin huonoihin ruokailutottumuksiin! Yksi vapaa viikonloppu, joka kyllä snänsä teki hyvää ja tuli tarpeeseen, laukaisi kunnon syöksykierteen paskaan ruokavalioon. Toki muitakin syitä on, kuten kiire, stressi, ahdistus ja se että on ollut mieli maassa, mutta huonoja syitähän nuo on. Stressiä ja kaikkea muutakin kakkaa olisi paljon helpompi sietää jos söisi oikein, eikä vielä sitten ahistuisi lisää siitä että paino nousee....
No, tää on tää elämäntaparemontti siitä kiva juttu, että se loppuelämän kestävä uusi tapa syödä ja liikkua ei kaadu vapaaseen viikonloppuun, viikkoon eikä edes kahteen. Vaan sitten sitä vaan taas kasaa itsensä ja alkaa tarpoa taas kohti terveellistä ruokaa ja hyvää oloa. Tänään sain itsestäni irti kuntosalille raahautumisen ja eilen kävin hölkkäämässä, joten kyllä täältä taas noustaan.
Ei kukaan ole täydellinen, enkä varsinkaan minä. Mutta siitä olen tyytyväinen etten enää heitä kirvestä kaivoon heti kun tulee vähän takapakkia. Vaan jatkan sitkeästi eteenpäin.
No, tää on tää elämäntaparemontti siitä kiva juttu, että se loppuelämän kestävä uusi tapa syödä ja liikkua ei kaadu vapaaseen viikonloppuun, viikkoon eikä edes kahteen. Vaan sitten sitä vaan taas kasaa itsensä ja alkaa tarpoa taas kohti terveellistä ruokaa ja hyvää oloa. Tänään sain itsestäni irti kuntosalille raahautumisen ja eilen kävin hölkkäämässä, joten kyllä täältä taas noustaan.
Ei kukaan ole täydellinen, enkä varsinkaan minä. Mutta siitä olen tyytyväinen etten enää heitä kirvestä kaivoon heti kun tulee vähän takapakkia. Vaan jatkan sitkeästi eteenpäin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)