Oli todella raskas päivä töissä. Vastoinkäymisiä oli useampia, joista pahin sai aikataulun viivästymään liki tunnilla, joten en ehtinyt sallille PTn kanssa. Otti ihan lievästi sanottuna päähän. Ja sitten alkoi ihan kirjaimellisestikin ottaa päähän, kun alkava päänsärky jyskytteli ohimolla. Toisiin töihin oli kuitenkin mentävä. Pistin lenkkikuteet niskaan koska tiesin että tiedossa on haravointia yms, joten ulkonaliikkumiseen soveltuvat vaatteet. Hetken mielijohteesta pistin vielä juoksukengätkin, ajattelin että JOS jaksan niin hölkkäilen kotiin.
Kuten oikeastaan aina, oli töide lopuksi tosi hyvä fiilis. On upeaa että mulla on työpaikka jossa tulee aina hyvä mieli, vaikka miten paskalla fiiliksellä sinne menisi. Joten päätin sitten hölkkäillä kaikessa rauhassa pidemmän kautta kotiin, about 2 km lenkin. Laitoin sportstrackerin päälle mutta jätin puhelimen äänettömälle, kuuntelin vain tossujen rapinaa hiekalla. Oli aivan valtavan kivaa. Ihan vaan hölkkäillä ilman mitään suorittamista ja ainoana tavoitteena tehdä semmonen rauhallinen palauttava hölkkälenkki. Kuunteli vaan omia ajatuksiaan ja antoi jalkojen viedä. Vähän koitin mielessäni välillä kertailla oikeaa juoksutekniikkaa, mutta senkin jätin vähän vähemmälle. Ja kotiin tultua huomasin että lenkin keskinopeus oli se 8 km/h jota kesällä koitin tavoitella kynsin hampain. Nyt se on jo mun hölköttely vauhti. Kunto on todellakin kasvanut paljon.
Olo oli niin hyvä ja aikaa oli vielä 1,5 h ennenkuin piti olla hakemassa tyttäriä, että innostuin sitten vielä lähtemään salillekin. PTtä en tietenkään saanut mukaan ilman varattua tapaamista, mutta hänen laatimansa ohjelma mulla jo oli joten sitä sitten vaan testaamaan. Tuli kuuma, ja tuntui, ja huomenna varmaan tuntuu vielä enemmän... Eli hyvä ohjelma! Huomenna saa miettiä miten sitä oikein käveltiinkään taas, mutta hyvä niin! Nyt on taas salimotivaatiota, kun pääsi vähän siellä käymisen makuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti