Jos on ollut painoindeksiltään liki yli 40, ja siten huomattavan/sairaanloisen ylipainoinen, ja elämäntavat siten aivan perseellään, on vielä 30 kiloa kevyempänäkin pelko persauksissa sen suhteen että lihoo takaisin. Varsinkin kun on pitkä historia jojolaihdutusta takana, ja vielä matkaa tavoitepainoon. Ja ihan perusteeton se pelko ei ole, nimimerkillä +5 kiloa vajaassa 2 kuukaudessa.
Karu totuus on, että ruokailut on muuttuneet epäsäännöllisiksi ja syön enemmän leipää kuin kasviksia. Liikunta on pikkuhiljaa loppunut liki kokonaan, ainoastaan ruumiillinen työ ja lapsien ja miehen kanssa liikkuminen on pitänyt minut alle 80 kiloisena... Salilla kävin muutaman kerran innostuttuani, ja sitten se taas jäi. Juossut en ole yli 2 kilsaa pitkään aikaan. Töissä olen lipsunut ostamaan kaupasta jotain nopeaa sen sijaan että tekisin eväät mukaan, enkä vain yksinkertaisesti ole asettanut omaa hyvinvointiani etusijalle.
Joten onko ihme että olo on vetelä, plösö, kurja, masentunut (no vähän vaan) ja vetämätön? Oiskos aika taas katsoa totuutta silmiin, ja todeta että jos en nyt tee korjausliikettä, niin olen lihonut koko 30 kiloa takaisin korkoineen ennen pääsiäistä? Ja minä EN mene enää siihen olotilaan ja kehoon takaisin. En kertakaikkiaan.
Joten.
Keskiviikkona alkaa thaiboxingin perusteet. Kurssi kestää joulukuun, 8 kertaa, eli kahdesti viikossa. Siinä on taas yksi juttu jota olen aina halunnut kokeilla, mutten ole kehdannut/uskaltanut/saanut aikaiseksi. Odotan sitä niin innolla, että voin olla aivan varma että suoritan koko kurssin eikä into lopahda.
Sen lisäksi irtisanoin salikortin, kun en kerran siellä käy. Katsotaan sitten myöhemmin jos iskee salikärpänen uudelleen. Nyt on turha siitä maksaa. Sen sijaan otin hyllystä kehonpainoharjoittelun oppaan, ja merkkasin kalenteriin harjoituspäivät (4 viikossa). Olen aina ihaillut tanssijoita ja nyttemmin tankotanssijoita sekä akrobatiaa harrastavia, haluan kehon joka pystyy käsilläseisontaan, leuanvetoon sekä kärrynpyörään. Noin alkuun. Matka on pitkä, mutta ekan askeleen otin tänään. Treeni aloittelijoille oli kyllä raskas, mutta hyvä niin. Tietääpä tehneensä.
Ruokailujen suhteen ei aio stressata. Katson nyt alkuun että syön 3 tunnin välein, ja että juon pienen juomapulloni tyhjäksi vedestä aina ennenkuin on seuraava ruoka. Sillä uskon pääseväni taas jo terveemmän syömisen alkuun.
Tsemppiä minä! Ei se montako kertaa kaatuu, vaan se montako kertaa nousee jälleen ylös...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti