Nautin lihaskuntotreenistä. Jo eka kerta salilla aikanaan sai mut huokaamaan onnesta. Olen aina ollut vahva, siis treenimäriin, kokooni ja ikääni verrattuna. Ruumiinrakenteeni on sellainen että lihas tarttuu helposti, joten salilla sai heti fiiliksiä onnistumisesta. Ja nautin myös siitä lihaskivusta, vaikka jotkut väittävätkin ettei kipu ole sen mittari onko treeni mennyt perille. Mutta itse olen kyllä pettynyt jos ei treenit seuraavana päivänä tunnu missään.
Kesällä se salilla käyminen sitten kuitenkin vain jäi. Muutokset on usein sellaisia jotka vaikuttaa negatiivisesti. Vieraalle salille treenaamaan vierailla laitteilla, vieraiden ihmisten keskellä... se ei ollutkaan ihan helppoa. Muutaman kerran kävin, mutta sitten muka ei aika riittänyt, enkä vaan saanut lähdettyä. No kuten olen maininnutkin hain sitä motivaatiota salin PTltä. Olin jo irtisanomassa jäsenyyttä jota olen kokoajan maksanut, kun sain sähköpostiin mainoksen ilmaisesta alkukartoituksesta. Kävin siellä ja päädyin tilaamaan saliohjelman. Olen nyt tosi onnellinen että tein sen, koska motivaatio kasvoi samantien kevään tasolle.
Se on jännä juttu, että vaikka osaisin itse tehdä treeniohjelman saliliikkeineen asiakkaalle, ja olla tukena, neuvoa tekniikat ja motivoida, niin itseäni en ole saanut liikkeelle, Itseni ruoskiminen ei vaan ole mun juttu. Mutta nyt kun on valmis ohjelma jota noudattaa, on paljon helpompi ottaa ja lähteä sinne salille. Ja kun PT odottaa tuloksia, on vähän enemmän sitäkin kautta sitä painetta lähteä.
Eilen kirmailin salille, tein treenin ja raahauduin takaisin kotiin, Jalat tärisi ja mietin jo että voinko millään lahjoa miestä hakemaan mua, mutta se olisi nauranut mulle paskaisesti ja kehottanut juoksemaan. Joten en sitten soitellut sille, vaan purin hammasta ja juoksin. Tai siis hölkkäsin. Keskinopeus alle 7 km/h ja jalat tuntui ihan lyijyltä. Mutta tänään ei jalkoihin koske, että ehkä se palauttelu tehosi.
Nyt tekisi mieli mennä jo uudelleen. On se vaan kivaa puuhaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti