Mikähän siinä on että kun mennään mummolaan (eli siis minun äidin luo) niin en osaa syödä oikein? Onko se tottumus ja vanha tapa vaan kertakaikkiaan niin syvään iskostunut, että siellä mummolassa syödään kahvin kanssa sitä pullaa ja keksiä, ja jos mummi tekee lättyjä niin niitä kanssa? No ei siinä, mun maailma ei näihin kaadu, palaan takaisin omaan ruokavalioon heti kun suljen mummolan oven takanani, mutta kovin pitkää visiittiä ei siellä voi tehdä jos ei saa itseään kuriin. Olisi varmasti tärkeää miettiä tätä asiaa vähän syvällisemminkin, ja pohdiskella syitä ilmiön takana...
Käytiin siis tyttärien ja kummitädin kanssa tänään mun vanhempien luona, ja kyllä, söin pullaa, keksiä ja lettua. Mutta olimme siellä vain muutaman tunnin ja kotona söin nätisti salaattia ja vähärasvaista jauhelihaa, joten tuskin tämä nyt mikään isompi katastrofi olisi muutenkaan. Ja kun en puntarille ole huomenna menossa, niin ei pääse edes pilaamaan mielialaa jos tuosta nyt joku hetkellinen nousu tuli.
Äsken käytiin taas lenkillä, tälläkertaa reilu 8,5 km ja keskinopeus oli 5,5 km/h mikä on ihan hyvä vauhti uroskoiran (merkkailu) kanssa. Juostiinkin pieni pätkä, Leena talutti koiraa joten sai vetoapua, jouduin ihan pistämään lisää vauhtia :D Mut oli aika kivaa jaksaa juosta lujaa, vaikka vaan semmoinen pieni pätkä.
Se on kuulkaa kivaa kun kunto kohhoo!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti