Salikissa (NOT)

Tänään menin salille ennen koulua, koska koulu alkoi vasta 11 lounaalla, joten oli hyvin aikaa käydä vähän hikoilemassa koulun salilla. En ole käynyt vapaaehtoisesti salilla ennen tämän koulun alkua ainakaan 12 vuoteen, ja silloinkin taisi kyseessä olla sellainen kerta että kaveri raahasi mukaan henkiseksi tueksi. Ja yksin en ole ollut salilla koskaan. Ok, tämä sali on pieni ja tosiaan vain meidän opiskelijoiden käytössä, mutta siten sinne oli mukavan pieni kynnys mennä. Se oli myös näin maanantai aamupäivällä tyhjillään, sain ihan yksikseni äheltää.

Haluan että liikunta jää minulle elämäntavaksi myös koulun jälkeen, joten koitan liikkua myös ns. omalla ajalla. Ja koska salille en pääse koulun puolesta ennenkuin torstaina, oli päätös helppo tehdä. Koen että tarvitsen vähän enemmän toistoja ja muistelua siihen mitä siellä on tehty, jotta voin sitten jatkossakin käydä siellä myös itsenäisesti.

Vähän oli alkuu orpo olo että mistäs sitä nyt sitten aloittaisi, mutta kuntopyöräiltyäni vähän alkuun aloin vaan muistelemaan mitä edellisillä kerroilla oli opettajan kanssa tehty ja aloin vain tekemään. Hienoa oli huomata että sain jo käyttää painavampia painoja, ja peilistä pystyi itsekin valvomaan että liike tulee tehtyä puhtaasti. Olen oikeastaan jopa vähän ihmeissäni että pystyin haastamaan itseni ilman että kukaan oli paikalla luomassa painetta. Uskalsin ehkä kokeilla jopa vähän isompia painoja kuin olisin kokeillut jos olisi ollut yleisöä. Pyrin kuitenkin tekemään paljon toistoja, ja useita sarjoja, ja sarjan alkaessa uudelleen otin vähän isomman painon. Kyllä sain hien pintaan ja hengityksen kiihtymään ihan yksiksenikin.

Keskityin aika paljon ylävartaloon, tein vain pari sarjaa kyykkyjä tangolla. Luulen että saan laittaa jatkossa tankoon vähän painoakin noissa kyykyissä. Kyykyt menivät siis lähinnä lämmittelystä. Sitten tein jalkaprässissä 15 toiston sarjaa useamman kerran. Painoa oli sen verran että viimeiset 4 toistoa meni aina vähän vaikeasti, ja sarjojen välissä lepuutin hetken jalkoja. Mutta siinä oli oikeastaan alavartalon treenit, keskityin opettelemaan oikeita liikeratoja vapailla painoilla, joten kädet ja hartiat sekä selkä saivat enemmän treeniä.

Siinä pusertaessani viimeisiä toistoja viimeisestä sarjasta penkkipunnerruksena, kymmenen kilon paino kummassakin kädessä, en voinut kuin ihmetellä kahta asiaa. Ensinnäkin sitä miten vasta pari vkoa sitten sama liike 2,5 kilon painoilla tuntui ihan riittävän raskaalta, ja toiseksi sitä, että tekeekö nämä somen fitnesskissat siellä salilla yhtään mitään? Siis muuta kuin ottavat kuvia? Mitä mä olen niitä nähnyt niin päällä on merkkivaatteet, meikit naamassa, suu mutrulla ja pylly pystyssä olevat hyväkuntoisen näköiset tytöt siellä keikistelee. Itseäni katsoi peilistä täysin räjähtäneen näköinen punainen, hikinen ja täysin uupunut nainen. Ei tosiaankaan tehnyt mieli siitä penkistä hypähtää keikistelemään kameralle.

Olen kuitenkin koittanut aina treenin jälkeen ottaa kuvan. Miksi? No, olo on aina niin valtavan hyvä, että haluan ottaa kuvia, ja koittaa löytää sen hyvän olon myöhemminkin kuvien kautta. Joten tässä nyt sitten sohvaperunan salfiet.