keskiviikko 18. helmikuuta 2015

No pain no gain

Että ei hyötyy ilman kipuu. Vai mites se menikää :D Eli salipäivä.



Voi miten mä nautin tuosta salilla tekemisestä. Vielä tietysti kaikki on ensin vähän hapuilua että miiitäs tässä nyt ollaankaan tekemässä, mut meillä on tosi hyvä opettaja jonka opetustyyli sopii mun tavalle oppia. Ja luokkakaveritkin osaa neuvoa ja jeesata. Ja osaan jopa itse olla avuksi, miten siistii :)  joten yleensä sitten ekan sarjan jälkeen on jo enempi luottoa siihen tekemiseen uusissakin jutuissa. Tänään aloitettiin oikeasti treenaamaan, aiemmat kerrat on olleet enemmän opiskelua, vaikka kyllä mulla on silloinkin kuuma tullut. Ensin oli ohjelmien suunnittelua teoriassa, miksi ja mitä ja kenelle ja koska. Ja sitten oli 1,5h käytännön harjoittelua yhden valmiin ohjelman  mukaan.

Sinänsä on jännä huomata, että vaikka olin vähän varauksella menossa mukaan personal trainereiden opetukseen, niin olen oikeasti ihan tärkeä osa sitä ryhmää. Siellä on suurin osa kovin nuoria, ja lapsia ei yhdelläkään, ja kaikilla pitkälti urheilutausta, että eihän niillä ole hajuakaan siitä millainen niiden tyypillisin asiakas on. Aika harva varmaankaan saa asiakkaakseen kehonrakentajaa tai ammattiurheilijaa, ainakaan uransa alussa. Joten meikäläisen näkemykset on heille ihan arvokasta näkökulmaa.

Vähän on jopa alkanut harmittaa se että hakiessani kouluun en voinut kuvitellakaan itseäni uskottavana personal trainerina. Koska onhan se nyt vähän tylsää että opiskelen kaikki samat jutut, yhtä kauan, ja keväällä he on valmiita Personal trainereita, ja mä olen... No en mitään. Paitsi hoikempi ja hyvässä kunnossa :D Vaikka tiedän ettei PTlle ole suomessa mitään virallista koulutusta tai vaatimuksia, kuka tahansa voi kutsua itseään PTksi, niin silti, oishan se aika hienoa jos voisi sanoa olevansa PT... Jos vaikka hakee kesätöitä tai osapäivätöitä tulevien opintojen ohessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti