5.12 ja 6.12 itsenäisyyspäivä

Joulukuu se vaan etenee eikä lupaa kysele. Vaikka niin ajattelin ehtiä kirjoittamaan jotain ns. järkevää joka päivä, niin toisin tuntuu käyvän. Mutta väliäkö hällä.

Kovin joulukuiset fiilikset ei tosi ole täällä Raisiossa, missä mekin asutaan nykyään ihan meren rannalla. Vesi nousee nousemistaan, mun peruslenkkipolku on jo meren valtaama ja pellot sen ympärillä samaten. Venesatamassa käytiin katsomassa, niin parkkipaikat on veden vallassa ja laiturit keinuu hurjasti aaltojen päällä. Pyörätie on katki paristakin kohtaa Raisiosta Naantaliin päin, ja on vaan ajan kysymys koska vesi nousee tiellekin.

Siitä huolimatta aion noudattaa jouluperinnettäni, jota olen noudattanut siitä asti kun viimein taivuin ostamaan muovikuusen. (Muovikuusi hyi että, mutta kestävä kehitys  ja vähemmän neulasia sisällä ja plaa plaa. Oikeasti se muovikuusi on pop siksi että ehtii hyvin nauttimaan kuusesta ja joulufiiliksestä jo ennen joulua, koska jouluna lapset ei sitten ole kotosalla) Joten tänään sitten pistetään kuusi pystyyn, koristellaan ja sitä katsellessa juodaan glögiä ja syödään pipareita.

Luukku neljä, lepopäivä?

Siis päivä ilman treenejä. Mutta lopulta niin kiireinen etten ehtinyt edes blogia päivittää. Kevyet 8 tuntia töissä, tyttärien vienti isälleen, pikainen ruoka ja sitten 2 tuntia toisissa töissä. Loppuilta menikin leppoisasti murun kainalossa sohvalla, ja taisin siinä juoda pari oluttakin ruokavalion ohi. Soo soo minä.

Lepopäivästä olin kuitenkin ajatellut kirjoittavani. Tieteellisempiä selostuksia on netti pullollaan, joten riittänee että mainitsen että fysiologian näkökulmasta lepo on valtavan tärkeä tekijä kehon palautumsessa. Lihakset saavat aikaa korjata mikrovauriot ja kerätä energiavarastot täyteen seuraavaa suoritusta varten, vammoja ei synny yhtä herkästi ja liikkuminen pysyy turvallisempana. Henkisesti lepopäivä tekee usein myös hyvää, vaikka se on yhtälailla yksilöllstä, Jollekin lepopäivä voi aiheuttaa entistä enemmän stressiä.

Se sitten onkin kiistanalaisempi juttu, että mikä on se oikea määrä lepoa, ja mitä levolla tarkoitetaan. Kilpaurheilijalle se todennäköisesti tarkoittaa että päivän treenit on vaan kevyemmät, tai kehonhuoltoa. Mutta tavallinen pulliainen taas ajattelee että lepopäivänä ei sitten tehdä yhtään mitään. Jokainen aktiiviliikkuja määrittelee siis itse sen miten lepää, mutta jos liikkuu alle 5 kertaa viikossa niin ei tarvi lepopäivistäkään murhetia, kun ne tulevat viikkoon automattisesti mukaan.

PT koulutuksessa puhuttiin paljon lepopäivistä ja niiden merkityksestä, niin hyvässä kuin pahassa. Itse pystyin ammentamaan tietoa myös menneistä koulutuksista, hevoshierojan opinnoissa (hevostenvalmentajan at) käytiin myös läpi täsmälleen samaa asiaa. Vaikka hevonen ja ihminen ovatkin hyvin erinäköiset, on yhtäläisyyksiä kutenkin paljon. Luuranko ja lihakset menevät samoin latinankielisin nimin ja fysiologia, elimistön ja lihasten toiminta, menee ihan samalla kaavalla. Ylikunto voi iskeä vaikka lähtötaso olisi mikä, se ei ole vain kilpaurheilijoiden vaiva. Jokaisen liikkumsta aloittavan kannattaisi pyrkiä seuraamaan jotain ammattilaisen tekemää ohjetta, mutta muistae oma lähtötasonsa. Paras tapa saada uusi liikuntaharrastus loppumaan on aloittaa liian kovaa.

kolmas päivä mustelmat toi..

Juu. Kuten eilisistä fiiliksistä osasin arvata, niin aika kivasti lähtee mustelmat nousemaan tuohon oikeaan jalkaan. Hyvin näkee että ei oo ihan osannut oikealla kohdalla säärtä potkia, tai siis silloin kun ei ole osunut oikealla kohdalla on tullut kipeää.

Lihakset ei ole niin pahasti kipeytyneet kuin pelkäsin, mutta oli kyllä varsin palkitsevaa kolotusta kun ramppasi yhdessä kohteessa portaita toiseen kerrokseen monta kertaa.

Työkuvioissa tapahtuu kaikenlaista mielenkiintoista, tämä joulukuu on nyt aika jännää aikaa. Positiivisia muutoksia tiedossa. Niistä kuitenkin lisää vasta myöhemmin kun alkavat varmistua.

toinen päivä, mut tuntuu ihan aatolta!

Fiilis aika loistava, tänään pääsin tekemään jotain mitä olen haikaillut tekeväni noin kaksikymmentä vuotta. Tai no, ihan täsmälleen tästä en osannut haaveilla, mutta olen teinistä asti ollut kiinnostunut potkunyrkkeilystä, mutten ole koskaan uskaltautunut mukaan, taas se sama vanha virsi siitä miten olen liian huono, lihava enkä osaa... JESSUS NAINEN!! Lihavana huonona ja osaamattona sitä saakeli säilyykin jos ei koskaan kokeile mitään...

No, tänään oli sitten se thainyrkkeilyn peruskurssin odotettu eka kerta. Kiitos työkaverin joka kurssia suositteli, uskaltauduin ilmottautumaan. Ja kiitos jonkin uskomattoman uuden rohkeuden jota itsestäni olen löytänyt, uskaltauduin vieraalle salille, vieraaseen porukkaan, yksin. Ja vielä myöhässä... Mutta kyllä vaan kannatti. Nyt on oikea sääri mustelmilla ja jokapaikkaan sattuu. Oli aika rankkaa. Sain pariksi onneksi miehen, koska en tiedä olisiko mä samalla lailla uskaltanut iskeä ja potkia voimalla jos niitä patjoja (pitäs varmaan googlettaa oikea termi kun en muista) jos niitä olisi joku pikkanen likka pidellyt.

Ja sitten vielä samaan hintaan saa keskiviikkoisin osallistua peruskurssin jälkeen kuntonyrkkeilyyn.. Joten mähän sitten jäin sinnekin. Huomenna voi työpäivä olla mielenkiintoinen, kun jo nyt illalla oli vaikeuksia laskeutua portaat yläkerrasta.

Maanantaina taas. Jee!!

Joulukuun 1. päivä

Mä olen joulufiilistelijä salaa. Shhhh. Älkää kertoko kellekään. En ala hössöttää joulua marraskuussa enkä saa mitään kauheaa joulustressiä, mutta tykkään fiilistellä. Kyllä mä jo ekana adventtina laitoin jouluvaloja ja joulukoristeita esille, vaikka olikin vielä marraskuu. Ja teen iltaisin sohvalla joululahjoja, ja tonttuilen. Tänävuonna rajoitan leipomisen mummolaviikonloppuun ja aattoon. Mutta noin muuten.

Mutta päätin kehittää uudenlaisen tavan fiilistellä, ja pitää blogissa joulukalenteria. Ensimmäisen päivän aihe tulee tässä:

Kehonpainoharjoittelun jälkifiilikset! Toiset kehonpainotreenit takana, ja tuosta matolta oli vaikea päästä ylös.  Että tehoaa! Huomenna voi olla mielenkiintoinen eka nyrkkeilytreeni kun koko kroppa on kipeänä, eilisestä yläkroppatreenistä ja tän päivän jalkatreenistä. Mutta olen tosi tyytyväinen itseeni, että olen nyt treenejä tehnyt, ja ottanut taas itseäni niskasta kiinni. Ehkäpä ensi kesänä onnistuu jo käsilläseisonta? Pikkuhiljaa, mutta nyt tehdään hommia sen kropan eteen jonka tahdon. Ei niinkään ulkonäöllisesti, mutta suorituskyvyltään.