Ihan ensiksi kiitos kaikille edelliseen postaukseen onnitteluja jättäneelle :) On edelleen aika epätodellisen hieno olo. Se vain lisääntyi kun tosiaan kävin muutamassa vaatekaupassa ja mukaan lähti kahdet lyhyet farkkushortsit, ja koko oli 40 ja 42! Ja 42 kokoiset oli sen tuntuiset että ehkä olisi pitänyt ottaa pienemmät, mutta ne oli viimeiset ja kamalan kivat, joten otin ne silti. Olen siis siirtynyt koosta 46 (jopa 48) kokoon 40. Mä en ole koskaan aikuisiällä ollut tätä pienempi, vaikka olenkin ollut kevyempi. Toki maha on ollut litteämpi ennn lapsia, mut hey, that's life. Joten kyllä, varsin tyytyväinen saa olla. Ei niinkään siihen että olen laihduttanut ja laihtunut ja pienentynyt, vaan siihen että nämä nykyiset elämäntavat joilla voin hyvin ja suhteeni ruokaan on stressitön, toimii myös kehon kannalta.
En useinkaan shoppaile, en oikein ole tajunnut mikä siinä niin kivaa on. Mutta nyt kun oli oikeasti yli viidet shortsit jotka kaikki mahtui ja näytti hyvältä, oli aika kiva fiilis siinä sitten pohdiskella mitkä otan. Ne kaikkein ihanimmat tosin olivat myös kalleimmat, joten ne jätin kauppaan. Koska kuitenkin kroppa muuttuu vielä, ensi kesänä nää ei enää toimi. Jos poika ei olisi odotellut kaupan ulkopuolella erittäin kyllästyneen näköisenä, olisi lasku ollut varmasti suurempi kun olisin innostunut sovittelemaan muutakin. Kiitos siis esiteinille siitä että rahat säästyi.
Toiseen liikkeeseen sitten paloikin aika iso raha, kun ostin elämäni ensimmäiset bikinit. Kyllä, minä, joka en koskaan ole tajunnut mitä ideaa bikineissä on, osti sellaiset. Perustelut seuraa: olen hokenut siitä että itsensä pitää hyväksyä ja kuinka nahoissaan pitää viihtyä vaikka kroppa ei vielä sellainen olisikaan mistä unelmoi. No, samaan aikaan suhtaudun edelleen häpeillen mahaani. Vaistomaisesti valitsen vaatteita joilla peittelen sitä, minua ahdistaa jos vyötärölle tulee makkara (ja tässä painossa se kyllä tulee hyvin helposti) olen käyttänyt semmoista kiristävää bodyä tukemassa ja litistämässä ja bikinit, ne nyt on täysi kauhistus. No, nyt riitti. En aio enää häpeillä mahaani. En suostu. Koska prosessi tulee olemaan hankala, sillä se on niin alitajuista se toiminta, niin aloitan shokkihoidolla. Ostin täysihintaiset, sopivat, kauniit bikinit. Maksoin itseni kipeäksi (koska kun koko on 75G ei halpa ole vaihtoehto), ja siten niitä bikineitä on sitten pakko käyttää. Nyt loppui häpeily, pää pystyyn ja shokkihoidolla pihalle aurinkoon. Ja body lähti kaapinperälle. Kokonaan en heittänyt pois, sillä on sellaisellekin aikansa, kuten se kun lähdetään miehen kanssa ulos ja haluaa että mekko istuu ja näyttää pirun hyvältä. Mutta arkena, silloin ei mitään tukiaisia (hah hah) tarvita. Jos jotain mun makkarani häiritsee nii katselkoot muualle, Mä olen ylpeä siitä mitä olen jo saavuttanut, enkä aio häpeillä.
Mun oikeastaan piti kirjoittaa siitä mitä aion tulevaisuudessa tehdä, mutta tämä postaus venyi jo niin pitkäksi, että taidan tehdä siitä omansa pikkuisen myöhemmin. Nyt tyttärien kanssa ulkoilemaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti