Koulussa tutustuin tankoon ja levypainoihin. Ikinä ennen en ollut sellaisiin koskenutkaan. Käytiin läpi pintaa raapaisten mitä niillä voi tehdä ja miten, käytiin läpi tekniikkaa ja tehtiin treenit usein salin "äijäpuolella" niinkuin ajatuksissani sitä silloin nimitin. Tulinkin melko tutuksi penkkipunnerruksen kanssa, ja kyykkyjäkin tein itsenäisissäkin treeneissä. Ongelmani vaan oli, että en pääse riittävän alas. Boksikyykky ja puolikyykky onnistuu, 90 asteen kulmaan pääsen hyvin. Siitä alemmas, enkä pysty pitämään asentoa puhtaana edes ilman tankoa.
Olen valittanut siitä säännöllisen epäsäännöllisesti kotona, ja ilmeisesti tuo siippa vihdoin kyllästyi kuuntelemaan, haki painonnostokenkänsä varastosta ja käski sovittaa. Varpaissa oli turhan paljon tilaa mutta ei kuulemma nyt haitannut. Sit alettiin kyykkäämään. On muuten aika avartavaa kun voimanostoa paljon treenannut ja kisannut kädestä pitäen näyttää MITEN sinne kyykkyyn pitäisi mennä, ja miten treenataan että sinne pääsee. Kenkä auttoi, siinä on korkoa joten kantapää pysyi paremmin maassa. Ja sitten vaan alas ja venytystä. Voin sanoa että reidet tärisi ja pakarat poltteli vaikka mitään muuta ei tehty kuin mentiin alas ja koitettiin pysyä siellä. Välillä oli pakko nousta ylemmäs ja sitten taas takaisin alas. Ongelma oli liikkuvuudessa, eli venyttelyä venyttelyä venyttelyä, sekä tekniikassa. Nyt kun tiedän miten se pitäisi tehdä, pitää vaan treenata että pystyn sen tekemään. Tavoitteena on että jahka syksyn tullen pääsen taas salille, pääsen myös kyykkyyn.
Luulin myös että saadakseen lihaksensa kipeiksi pitää tehdä lihaskuntoa, käydä salilla tai tehdä kotijumppaa tms. Joten eilisen juoksutreenin kipeyttämät reidet ja pakarat tuli vähän yllärinä. Vaikka aavistella saattoi, oli ne sen verran väsyneet eilen. Joten ehkä juoksutreeni nyt alkaa oikeasti tehota kun taas tajuan vaatia itseltäni enemmän, ja poistua mukavuusalueelta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti