keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Tänään olen kiitollinen

Mun elämä on nykyään niin toisenlaista kuin vaikka vuosi sitten, tai kaksi vuotta sitten, että en ole oikein sitä edes pystynyt käsittämään.

Vertailun vuoksi päivä silloin, ja päivä nyt

Ennen, eräs päivä joka melko tyypillinen silloin, poimittu vähän muokaten ja turhaa lätinää pois jättäen vanhasta päiväkirjasta

7.00 herätys. Vaikea herätä. Ei meinaa jaksaa. Pohdin josko kuitenkin jäisi kotiin nukkumaan. Päätän kuitenkin nousta ja mennä kouluun (kaupallisia opintoja). Käytän koiran äkkiä pissalla korttelin ympäri.
7.45 vien lapset hoitoon. Olen ärtyisä. Pääsen kouluun ja saan kahvia. Juoruan koulukavereiden kanssa, nauretaan, on ihan kivaa olla koulussa. Tunnilla vaan joutuu olemaan hiljaa ja yrittää keskittyä. Tylsää.
11.00 lounas. tyypillinen koululounas. Kuivaa salaattia, suolaista kastiketta ja perunaa. Lisää kahvia.
16.00 pääsen koulusta, haen lapset. Väsyttää. Käydään kaupassa ja lapset kiukuttelee. Sorrun ostamaan karkkia. Suututtaa. Päästään kotiin ja koira on tyhjentänyt roskiksen lattialle. Ottaa lievästi sanottuna päähän. Poikaa on taas kiusattu koulussa. Voimaton olo. Käytän koiran äkkiä pissalla korttelin ympäri.
18.00 vihdoin sain lapsille ruoan pöytään. En syö itse. Ei ole nälkä.
Ilta menee sohvalla telkun ääressä tai lasten kanssa jotain puuhaten. Ei kuitenkaan mitään aktiivista. Korkeintaan käydään läheisellä leikkipaikalla. Koira mukana että se saisi edes vähän liikuntaa. Mutta se tarkottaa että joudun itse odottamaan leikkipaikan reunalla koiran kanssa kun lapset leikkii.
20.30 lasten iltapala. Sorrun viimeistään nyt syömään yli tarpeen. Ja mielellään jotain missä on sokeria.
21.00 lapset nukkuu. Käytän vielä koiran äkkiä pissalla korttelin ympäri. Katson loppuillan telkkua. teen ehkä jotain koulutehtäviä.
23.30 menen nukkumaan, nukun huonosti.

Nyt, päivä tänään

5.55 herään ennen kelloa. Herätys olisi ollut 6.00. Nousen, ja ihmettelen hetken käsivarsiani, jotka on sileät ja kiinteät. Mihin ne allit on kadonneet? Käytän koiran ulkona ja nautin aamusta. Laitan kahvin tulemaan, teen aamupalan. Mysliä, nam. Käväsen pikaisesti suihkussa. Herättelen lapset, puetaan päälle ja laitan pojan aamupalan valmiiksi.
7.25 lähdetään tyttöjen kanssa hoitoon. Jätän tytöt hoitoon, suukotan ja halaan oikein kunnolla ja muistutan että iskä hakee tänään. Menevät isälleen yöksi.
Ajelen kouluun, hoilaan radion mukana.
8.50 aamunavaus koulussa. Aiheena rakkaus. Ikävä miestä. Olen onnekas että olen löytänyt ihmisen joka on niin hyvä mulle. Johon voin luottaa täysin ja joka on mulle hyväksi. Joka rakastaa ja jota voin rakastaa.
9.00 Liikkuvuusharjotteet. Käydään venyttelyn, veryttelyn ja loppuveryttelyn periaatteita. Harjoitellaan käytännössä toiminnallista veryttelyä.
11.00 ruoka. Ihanaa tuoretta salaattia, kanakastiketta ja riisiä. Kahvi.
12.00 Pallojumppa ja lyhyt hikitreeni siellä mukana. Lihakset huutaa hoosiannaa kun kyykkyhaasteen ja maanantain salitreenin jäljiltä ne on jo valmiiksi kipeät ja nyt tehdään 7*15 kyykkyä niin nopeasti kuin pystyy. Kuolen. Mutta ah miten ihanaa tuskaa.
13.30 Sykeohjattua harjoittelua. Kävelyä ja hölkkää aerobisissa sykerajoissa. Ihanaa kun aurinko paistaa. Jaksan hölkätä. Olo on mahtava.
14.45 Välipalaksi banaani, kiire uimahallille. mutta viestiä miehelle. Ikävä. Onneksi nähdään jo huomenna.
15.30 Harjoitusasikkaan alkukartoitus. Keskustelua, tavoitteista ja taustoista.
16.45 kotona, koira hihnaan ja takaisin ulos. 45 minsaa reipasta kävelyä.
18.00 ruokaa itselle ja pojalle. Likat isällään. Syödään yhdessä. Jutellaan päivän tapahtumista. Ei kiusaamista, tänäänkään. Matematiikan pistokokeesta 9/10 ja enkun kokeesta 8 1/2. Poika täyttää tiskikoneen, mä pistän pyykit koneeseen.
19.00 telkusta tulee hurja painonpudotus, tai mikä sen nimi onkaan. Itken koska laihduttajan mies on tehnyt itsemurhan ja leski syyttää siitä itseään. Osuu ehkä liian lähelle. Pyyhin silmät ja kiitän hiljaa luojaa että en joudu pelkäämään että joutuisin kokemaan sen uudelleen. Juha ei ikinä tekisi sitä mulle. Katson lopun ohjelmaa puolella silmällä samalla kun mietin harjoitusasiakkaan tulevaa treeniä. Ohjelma vaihtuu superdietiksi, ja vaihdan ravitsemustieteen tehtäviin.
21.00 Syödään pojan kanssa iltapalaa. Mä istahdan kirjottelemaan blogia, ja tajuan miten hienoa on että sain tehtyä tämän muutoksen nyt. Nyt kun olen vielä terve. Olen niin onnekas ja onnellinen. Tänään käytän vielä koiran ulkona ja sitten nukkumaan. Viimeistään yhdeltätoista.

Olen niin onnellinen siitä että oon tässä nyt. Ja siitä miltä tuleva nyt näyttää. Lapset saa paljon paremman mallin tulevaan, olen onnellisempi, energisempi ja kaikinpuolin reippaampi. Uskallan haastaa itseni. Uskallan ja uskon itseeni. Siihen että voin saavuttaa ne asiat jotka haluan saavuttaa. Tiedän että se vaatii töitä. Mutta pystyn siihen. Olen löytänyt oman juttuni. Sen mitä haluan oikeasti tehdä. Se mitä polkua pitkin sinne kuljetaan on vielä vähän avoinna. Mutta tänään olen kiitollinen kaikesta.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti