Aamulla oli tosi energinen ja hyvä olla. Edessä tosi mukava koulupäivä, sisältäen juoksukoulua, ja illalla tulee mun muru ja pääsen kainaloon. Ei voi siis olla huono päivä.
No, ei varsinaisesti ole ollutkaan. Aamupäivän tunneilla käytiin personal trainerin toimintaperiaatteita ja etiikkaa, miten toimia vaikeissa tilanteissa jne. Oikein mielenkiintoista.
Mutta lounas oli pettymys. Tällä viikolla on kaikki ruoat olleet jotain laatikkoa tms. jossa proteiinia on vähän ja se on sotkettu hiilareiden sekaan. No, se ei ole niin haitannut koska on ollut ihania salaatteja. Mutta tänään oli keittoa. Tai no, sellaista perunamössöä jossa oli seassa pari palaa makkaraa ja porkkanaa. En oikein arvostanut. Mutta se mikä todella pisti ärsyttämään, on se ettei koululla ole keittopäivinä salaattia tarjolla. Yleensä on kuitenkin ollut leivänpäällisiksi tarkoitettua kurkkua tai tomaattia tms. No nyt oli juustoa ja suolakurkkua. En saanut YHTÄÄN tuoreita kasviksia. Harmitti ihan kauheasti.
No juoksukoulun alkuveryttelyssä alkoi sitten harmittaa lisää. Lonkkaa alkoi taas särkeä. Se on nyt muutaman päivän oireillut kovin samalla tavalla kuin aikanaan silloin kun siihen sitten tuli limapussin tulehdus enkä päässyt enää edes kävelemään ennenkuin sain kortisonipiikin. Joten multa jäi sitten loikkimiset ja juoksemiset väliin. Kuuntelin ja katselin ja koitin imeä oppia, ja kävelin ympäri hallia. Liikuntaa kai sekin, mutta hitto kun olisin halunnut juosta.
No, jos ajatellaan mitä olisin tehnyt tälläisessä harmistuksessa, ja vielä nälissäni, vuosi sitten. Olisin ostanut suklaalevyn ja croisantin. Ja ehkä lonkeron. Koko päivä olisi ollut pilalla ja olisin kiukutellut ja syöpötellyt.
Mutta entäs nyt? Menin tuntejen jälkeen koulun salille ja rääkkäsin käsiä ja selkää. Annoin jalkojen olla ihan rauhassa, en todellakaan halua sitä bursiittia, se sattuu niin kamalasti ja toipuminen kestää. Koitin pitää mielessä sen että pitää tehdä tehokkaasti, tähtäsin kolmeen 8 toiston sarjaan per liike, sellaisilla painoilla että viimenen sarja ei edes välttämättä onnistu loppuun asti. Alkulämpöä otin haarahypyillä ja tanssimalla, koulun salilla ei juuri nyt ole aerobista laitetta. Jatkoin tosin tekemällä liikettä ilman painoja ensin parikymmentä kertaa, että lihakset olisivat sitten valmiina.
Ihan hyvä treeni oli, vähäisestä syömisestä huolimatta. Erityisesti hyvää mieltä aiheutti se että kulmasoudussa sain ottaa joka sarjaan suuremman painon. Tein viimeisen sarjan 15 kilolla, puhtaasti. Tammikuussa lihakset huusi hoosiannaa jo 5 kilon painolla. Ojentajia rääkkäsin 15 kilon kiekolla, kun tammikuussa käytin vitosen kiekkoa ja olin aivan lopussa. Selän ojennuksissa sai pitää rinnalla 5 kilon kiekkoa, aiemmin olen tehnyt oman kropan painolla. On tämä alun kehitys vaan huimaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti