Tottahan kaikki varmaan on joskus kuulleet ravintosuosituksista tai lautasmallista, ehkä jopa siellä peruskoulussa. Mutta kun kansa lihoo ja lihoo, ja ravinnosta ei saada edes tarpeellisia rakennusaineita keholle, niin olisikohan aiheellista opettaa asiaa vähän syvällisemmin?
Olen aina kuvitellut tietäväni melko hyvin sen miten minun kuuluisi syödä jos haluan laihtua. Ikuinen laihduttaja ei voi elää elämäänsä törmäämättä aika suureen määrään tietoa, varsinkin internetaikakaudella. Mutta ehkä juuri se on se ongelma. Tietoa tulee joka tuutista, ja ihmisen pitäisi sitten tietää miten sitä seuloa, mihin uskoa ja mihin ei. Ja kun osa ammattilaisitakaan ei tunnu tietävän asiasta muuta kuin suositukset, niin vähän pelottavalla tolalla on asiat.
Olen nyt opiskellut ravitsemustieteitä vasta pienen hetken, mutta olen jo oppinut sen että en oikeasti aiemmin tiennyt yhtään mitään siitä miten ihmisen keho energiaa käyttää, ja mihin kaikkeen se ravintoaineita tarvitsee. Moni uskomus on lentänyt ikkunasta ulos, ja olen tajunnut että olen purematta niellyt jonkun toisen käsityksiä asiasta pohtimatta sen todenperäisyyttä sen kummemmin. Minä, joka olen aina pitänyt itseäni kohtuullisen älykkäänä. Oppia ikä kaikki.
Toki on tullut myös tietoa joka vahvistaa omaa näkemystäni asioihin, ja vaikka en pidä hiilareita enää samanlaisena mörkönä kuin aiemmin, ja omaan ruokavaliooni hyviä hiilareita kuuluu, niin olen edelleen sitä mieltä että jos on vaikeuksia pysyä ruodussa, niin se lähes kaikkien hiilareiden karsiminen ruokavaliosta todennäköisesti kyllä auttaa. Pitää vaan muistaa että ihmisen elimistö muuttuu sitä mukaa kun elämme, ja mikä on sopinut kerran ei välttämättä toimikaan jatkossa. Ääripäitä yleensäkin pyrkisin välttämään, jos ruokailu alkaa muistuttaa uskontoa, on kenties menty jo metsään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti