Pohdiskelin jälleen sitä miten itse ei tajua sitä että pienenee. Okei, kun oikein katsomalla katson itseäni peilistä tai kuvista, niin tajuan sen että olen kaventunut. Mutta sitten kun asiaa ei ajattele, kuten esim koulussa, niin huomaa välillä ajattelevansa olevansa isompi kuin on. Olin mm. ajatellut että olen suunnilleen saman kokoinen kuin eräs luokkatoveri, mutta kun laskimme painoideksejä tunnilla, niin kävi ilmi että olen useamman kymmenen kiloa kevyempi, ja BMI on liki 10 yksikköä pienempi. Ja liikunnassa maha ei ole oikeastaan juurikaan tiellä, ja olen jaksanut paremmin kuin kuvittelin. Aloin miettimään tämän tajutessani että toivottavasti en ole mennyt möläyttämään mitään mistä toinen olisi voinut loukkaantua, muttei ainakaan heti tullut onneksi mieleen. Tarkoitan siis sellaista mitä itse koin nuorena, kun hoikat ja jopa laihat ystävät tuskasteli isoja perseitään tai kuinka läskejä ovat, ja itse ajattelin et just, jos sä olet mielestäsi läski, niin mä olen varmaan sitten valtamerialus...
Tänään jännitin sitä salille menoa. Kun en ole koskaan koskenutkaan vapaisiin painoihin, ja käynyt niissä hilavitkuttimissakin vain joskus nuorena ilman ohjausta, niin hirvitti... Ja sitten kun opiskelijat vielä jaettiin kahteen ryhmään, hierojat omaansa ja personaltrainerit ja me liikkujat omaansa.. Hierojissa olisi ollut muitakin paskakuntoisia. Mutta turhaan jännitin, en ollut ainoa jolle salilla olo oli vierasta, ja pt opiskelijatkin olivat ihan kannustavia ja avuliaita (niinkuin toki heidän kuuluukin, tai olisivat ehkä väärällä alalla). Opeteltiin tekniikkaa, joten painoja ei paljoa käytetty. Penkissä käytin suosista keppiä vaikkei se tuntunut oikein missään. Se tanko johon painot tulee painaa kuitenkin 20 kiloa, ja pelkäsin sitä. Ehkä ensi kerralla uskallan kokeilla pelkällä tangolla. Käsipainojen kanssa penkillä sitten aloin jo vähän haastamaankin itseäni, kun ensin tunnustelin keveyemmillä painoilla että saanko liikkeen menemään oikein. Oli iso apu siitä että sai kokeneemmilta vinkkejä, opettajasta nyt toki puhumattakaan. Sitten päästiin kokeilemaan ylätaljaa, ja sen kanssa olinkin heti enemmän sinut, ja tein kaikki sarjat sellaisella painolla että kaksi viimeistä sai vähän irvistämään. Taisin kirotakin kerran pari. Voin kyllä täysin nähdä jääväni koukkuun tuohon kuntosaliharjoitteluun, nyt kun saan kunnollisen opastuksen alusta asti, ja koulun puolestakin käydään säännöllisesti viikottain salilla. Kyykkäämään päästään sitten ensi kerralla, nyt ei riittänyt aika kun tehtiin paljon toistoja että oppisi sen tekniikan. Olen siitä toisaalta ihan onnellinen, on vieläkin kahvakuulan jäljiltä paikat tosi kipeänä, siis nimenomaan jalat ja perse.
Nyt tekemään ravitsemustieteen tehtävää ja viikonloppuna laivalle nautiskelemaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti