Kotiuduin eilen illalla ja kaivelin täyden postilaatikon tyhjäksi. Mainosten ja laskujen seassa oli odottamani suuri valkoinen kirjekuori Turusta. Voin sanoa että hilppasen jännitti kun sitä revin auki. Pitkään ei tarvinnut kirjettä tavata että pääsi siihen kohtaan jossa sanottiin, Onneksi olkoon, sinut on valittu opiskelijaksi, Wohoo! Jes! Jes! Eilen järjestyi kyllä monta asiaa, saatiin asunnon vuokrasoppari tehtyä (siistii! Ihan mahtavien lenkkeilymaastojen läheltä) ja sain jalan oven väliin siihen firmaan jossa kävin työhaastattelussa, en vakivirkaa koska etsivät jo koulutuksen käynyttä henkilöä, mutta keikkaa ja kesäduunia. Ja sitten vielä tuo kouluun pääseminen. Nyt juuri elämä hymyilee.
Enää viimonen rutistus nykyistä koulua, ja sitten onkin edessä muutto ja uudet kuviot. Muutun kolmen lapsen yksinhuoltajasta osaksi perhettä johon kuuluu arkena 4 lasta ja pyhänä 6. Ja saan rinnalle miehen joka on paitsi kannustava, myös vastuunsa kantava. Tuleva koti on tosi siisti, aika uudessa talossa sijaitseva rivarin pätkä, ei ihan niin iso kun olisi voinut toivoa, mutta toistaiseksi näillä tuloilla ei voi kaikkea saada. En olisi vielä pari vuotta sitten uskonut että elämä voisi olla tässä pisteessä.
Nyt aamukahvia naamariin ja aamupalaa, sit koulua kohti. Tänään onkin sitten sykeohjattua harjottelua ja pari on suunnitellut mulle mäkivetoja... Voin sanoa että sen jälkeen pitäs tehdä asiakkaan kanssa kuminauhajumppa niin voi olla että asiakas tekee ja mä vaan ohjeistan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti