Eilen ajeltiin tyttärien kanssa Raisiosta taas kotiin. Tosin vähän alkaa jo mieli ajatella sen toisinpäin, Raisio on se koti. Mutta kuitenkin, kunnos muutto kuun lopussa tapahtuu niin täällä oleskellaan, hoidetaan koulut ja asiat. Tyttäret meni isälleen ja poika lähti reissuun jo keskiviikkona, joten huomasin että olenkin ihan yksin kotona. Vain koira ja kissa seurana. Tälläistä ei olekaan sattunut yli 7 kuukauteen. Aika kumma olo. No, pyyhälsin ystävän luo juoruamaan, sitten sen jälkeen iltalenkille. Kello oli kyllä enemmän kuin mitä yleensä, mutta mitäs sen väliä kun kukaan ei herättäisi aamulla.
No, en sitten siinä lähtöhötäkässä vaihtanut alusvaatteita, vaan kiskoin vaan lenkkikamat niskaan ja ovesta ulos. Se oli virhe. Kävellessä homma oli vielä ok, joten pääsin jo jonkun matkaa kotoa, mutta voin sanoa että ekan 5 m hölkän jälkeen tajusin miksi ne pitsihörhelöt ei ole tarkoitettu urheiluun. Siinä sitten mietin että jatkanko kärsien vai mitä hittoa teen, kotiinkaan en enää siinä vaiheessa halunnut palata, ajattelin että en varmasti jatka kotoa enää uudelle lenkille. No, eipä siinä sitten. Menin vähän syvemmälle metikköön ja kiemurtelin ulos alkkareistani ja tungin ne taskuun. Kyllä siinä mielessä kävi että nyt jos joku sattuu ohi kulkeen niin jessus notta hävettääs :D mutta luulen ettei kukaan todistanut tätä strippailuani :D Mietin kyllä kahdesti että kerronko tätä täälläkään, mut hei tekevälle sattuu, ja muistakaa, oikeenlaiset alkkarit on tärkee juttu!
No, tästä selvittyäni lenkki sujui tosi hyvin, jalka tuntui kevyeltä ja päätin testailla miten jaksan kilsan juosta, ja tottahan se meni huomattavasti reippaammin kuin normi hölkkävauhtini on, ja sykekin laski tosi nopeasti alas vaikka maasto oli mäkistä. Eli oli kaiken kaikkiaan hyvä treeni. No, olin jo lenkkipolun loppusuoralla, pikkuisen matkaa olisi enää ollut viimeiseen etappiin, kun mutkasta kääntyessä näin että siellä on pari koiraa irrallaan. Ajattelin että käännynpä oman koiran kanssa takaisin ennenkuin ne huomaa, mutta ajatus ei muuttunut riittävän nopeasti teoiksi, koirat bongas meidät ja lähti ihan täyttä kiitoa kohti. Niiden omistaja jäi huutamaan perkelesaatanaa sinne pitkän suoran toiseen päähän, toki huomasin että lähti juoksemaan myös.
No... ei siinä auttanut kuin siirtää oma koira selän taa, irrottaa hihna vyötäröltä että voi hihnan päällä vetää koiriä käkättimeen jos ne yrittää päälle tulla. Ärjäisin siinä sitten aika uskottavan kuuloisen "EI"n ja pari rumaa sanaa päälle ja koirat hidastikin vauhtia, mutta tulivat kuitenkin. Heiluttelin hihnaa tehden selväksi että turpaan tulee jos ei osata käyttäytyä. Koirat haukkui ja kiersi meitä siinä hetken, itse pidin oman koiran selkäni takana. Oikeastaan en tiedä miten sen tein, koska meillä on erittäin pahasti kesken muiden koirien kohtaaminen lenkillä. Mutta siellä se istui ja ihan hiljaa. Ajatteli vissiin et joo, annanpa mamman hoitaa tän :D No, lopulta tilanne selvisi ihan hyvin, koirien omistaja saapui paikalle ja sai koirat heti käskyn alle, kovin pyyteli anteeksi. Sanoi että nuorempi koira villitsee yleensä niin viisaan vanhuksenkin, isompi koirista oli vasta 10 kk ikäinen. Vasta siinä vaiheessa tajusin että se on dobermanni, eli kovin roturasisti en ole. Omistajansa sanoikin että moni ois säikähtänyt pahasti kun niitä pidetään niin pahoina vaikka sekin koira on kiltti kuin mikä. Juteltiin siinä sitten hyvä tovi, koirista ja narttujen ja urosten eroista. Voin sanoa että en oisi ikinä uskonut miten hienosti tuo mun koira käyttäytyy tommoisessa tilanteessa, se oli kiinnostunut toisista muttei kiskonut tai vouhottaunut. Ehkä joku herne siellä sen nupissa alkaa pikkuhiljaa kasvamaan.
No, jahka siitä sitten selvittiin liikkeelle en voinut kuin hehkua sitä miten hienosti mun koira toimii. Se kulkee hihnassa lenkillä samaa vauhtia mun kanssa (no okei, uroksena se haluaisi merkkailla, mut on kyl oppinut et kun juostaan niin ei ole aikaa) ja se handlasi noin stressaavan tilanteen noin hyvin. Ihan superia!
Joten loppuviimeksi, ihan mahtilenkki! Kotona sitten muistin että mulla ole sykemittarikin käytössä, Aikaa meni lenkillä 1h20 min, josta tosiaan iso osa oli koirien kanssa säätämistä. Kaloreita paloi yli 600, joten senkin kannalta tosi pop!
Kun dobermanni alkaa juoksemaan kohti, tulisi siinä itselläkin löysät housuihin, hui! Mutta hienoa, että oma koirasi otti tilanteen noin hyvin. :)
VastaaPoistaSanoppa muuta! Varmaan alitajuisesti tiedostin ettei koirat vaikuttaneet agressiivisilta, enemmän kiinnostuneilta, vaikkei sitä siinä tilanteessa ehtinyt oikein miettimään. Mutta omaan päähän on niin syvälle iskostunut se että mun koiraan ei muut kajoa, joten itte siihen on väliin mentävä jos toinen koira iholle koittaa. Ja pahimmassa tapauksessa jos koira puree mua niin se on lainkin silmissä paljon pahempi juttu kuin että se mun koiraani purisi. Mut kyl siinä pikkasen jalat tärisi sit kun tilanne oli ohi..
Poista