Tyttärien hoitopaikassa oli tehty ulos temppurata. Vanhempi tyttö varsinkin odotti minua kovasti hakemaan, varmisti varmaan kolmesti että ehdinhän varmasti ennenkuin rata puretaan. Olin valmistautunut lähtemään koulusta ennen aikoani, että ehdin tyttärien temppuradalle, mutta meillä olikin sitten vähän lyhyempi päivä ja ehdin tosi hyvin.
Rata oli hauska, oli pallon potkimista erikokoisiin maaleihin, toisillemme heittelyä, kiipeilyä ja hyppimistä, sukkahousuista tehdystä lenkistä läpipujottelua ja rata joka piti suorittaa lapsi reppuselässä. Koska mulla noita muruja on kaksi, sain siis mennä sen viimeisen osuuden kahdesti :D Kävi kyllä mielessä siinä kun tuon eskarilaisen otin selkään, että ei olisi vielä pari vuotta sitten onnistunut. Miten kurja fiilis olisikaan tullut, jos ei olisi jaksanut lastensa kanssa remuta. Kyllä taas sai sellaista positiivista vahvistusta siihen että miten mukavaa on kun keho toimii. Ei se miltä se näyttää, vaikka toki se on plussaa että se alkaa näyttää paljon paremmalta kuin joskus aiemmin, vaan se mihin se keho pystyy!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti