Huh huh mitä haipakkaa aika kuluu! Nyt on jo tiistai, mikä merkitsee että ylihuomenna loppuu koulu ja valmistun personal traineriksi. En ole oikein vieläkään sopeutunut siihen ajatukseen, vaikka aika konkreettisestikin sitä on joutunut miettimään kun olen tehnyt koulua varten liiketoimintasuunnitelmaa.
Itse en aio yritystä perustaa, sain siitä tarpeekseni hevosalalla kiitos vain, mutta kevytyrittäjällekin tekee ihan hyvää tuo liiketoimintasuunnitelma tehdä, on sitten parempi käsitys siitä miten haluaa hinnotella työnsä ja mitä se konkreettisesti tarkoittaa tuloina. Omassa liiketoimintsuunnitelmassani olen ottanut sen lähestymistavan että teen työtä vain osapäiväisesti, ja varsinaiset tulot saan muualta. Samaa ajatusta käyttäen olen hinnotellut palveluni mahdollisimman alas, jotta ne olisivat sellaistenkin käytössä jotka eivät perinteisiä PT palveluita välttämättä osta. Edelleen tarvitsisi miettiä markkinointia ja brändäystä, en haluaisi kuitenkaan antaa kuvaa että olen huono, ja halpa hinta ikävä kyllä usein yhdistetään heikkoon laatuun.
Pakkaamista riittää, niinkuin varmaan voitte kuvitella. Nyt alkaa onneksi näyttää siltä että olen voiton puolella, mutta jotenkin ällistyttävä on tämä määrä tavaraa mitä tälläiseen 70 neliöiseen kolmioon mahtuu. Paljon olen karsinut pois, pakkokin. Tilaa seuraavassa asunnossa on vain 15 neliötä enemmän, ja sinne tulee myös Juhan kaksion sisältö... Sitten seuraavaksi voi stressata siitä mahtuuko kaikki pakuun vai joudutaanko kuinka monta kertaa ajamaan. Ei ihan kevyt lenkki tollainen 600 km ajella pakulla. Lähes kaikki huonekalut olen myynyt pois, Juhalta kuitenkin tulee kaikki tarpeellinen, turha täältä asti roudata. Vain likkojen kerrossänky ja pyykinpesukone ja telkut tasoineen on lähdössä mukaan noista isommista.
Ikäväkseni tää muutto on ollut mulle sitten riittävä tekosyy löysäillä syömisissä, ja jään itse itselleni asettamasta tavoitteesta painaa alle 80 kiloa kun valmistun. Mutta en jää siitä paljoa. Mutta harmittaa se silti. Mutta turha sitä nyt on enää murehtia, kahdessa päiivässä kun ei ihmeitä tehdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti