Päätin osallistua motiviren kesäkroppa haasteeseen koska kansan liikuttaminen on erittäin hyvä juttu ja mun sydäntäni lähellä, ja haluan osaltani osallistua tälläisiin jotta niitä sitten tehtäisiin jatkossakin. Vaikka omien treenejen ja koululiikunnan lisäksi on välillä vaikeaa löytää aikaa, niin olemalla luova ja soveltamalla onnistunee :)
Tänään tein alkukuntotestin, ja yllätyin iloisesti. Sain vatsoja tehtyä tällä ohjeella hurjat 26 kpl minuutissa! Kun aiemin en ole saanut yhtäkään! Ainoa oleellinen ero ohjeessa oli että kädet ojennetaan suoriksi eteen ja selkä nousee maasta sen verran että ranteet menevät polvien yli. Ja se onnistui. Jeee! Joten sain punnerruksista, vatsoista, kyykyistä ja kolmen minuutin askellustestistä yhteensä 16 pistettä, päästen hyvän ylärajalle. Aika huimaa. Siihen tähdätään että sitten 6 vkon jälkeen tulokseksi tulee erinomainen.
Tänään oli koulussa todellinen maanantaifiilis, väsytti vaan ihan hulluna. Mutta kun pääsi salille asiakkaan kanssa joka oli ihan fiiliksissä kaikesta liikunnasta ja teki mahtavalla innolla kaiken, niin olo kyllä parani huimasti!
maanantai 30. maaliskuuta 2015
sunnuntai 29. maaliskuuta 2015
Pitääkö PTn olla timmi ollakseen uskottava?
Tässä Helsingin sanomien juttu joka puhutteli minua. Olen ajatellut miten paljon helpommin lähestyttävä olisi PT joka osaa samaistua ja ymmärtää kenties paremmin kuin koko ikänsä liikuntaa harrastanut sen millaisia haasteita kohtaa ihminen joka ei ole lapsesta asti tottunut ja halunnut liikkua.
Olen kuullut että uskottavuus kärsii kun ei itse ole täysin tikissä. Ja varmasti tietyissä piireissä kärsiikin. Toisissa kenties kuitenkin kasvaa, kun todella tiedän oman kokemuksen kautta mistä puhun. Tämäkin oikeastaan sivuaa taas sitä samaa asiaa, itsensä ja toisten arvostamista sellaisena kuin he ovat, ilman ulkonäköön perustuvaa arvostelua. Minua kun joku vieras katsoo kadulla, voi hyvin ajatella että tuokin läski saisi mennä joskus lenkille. Ei se päällepäin aina näy että liikkuu joka päivä useamman tunnin ja on pudottanut painoaan yli 20 kiloa, ja että kunto on parempi kuin monella hoikemmalla. Puhumattakaan siitä millaiset tiedot ja taidot siellä pään sisällä voi olla. Vaikkei vatsalihakset näkyisikään.
lauantai 28. maaliskuuta 2015
Pitsaperjantai ja salivierotusoireita
Eilen tehtiin murun kanssa pitsaa. Söin koko ison pitsan, nautinnolla ja hyvällä omallatunnolla. Nautiskelin oikein, itsetehty pitsa on kyllä herkkua. Mutta sitten siinä mahan vieressä sohvalla pötköttäessä muistin kyllä miksi en enää toimi noin useammin. Maha oli pinkä ja olo ähkyinen. Kyllä kunnon iso iltapalasalaatti voittaa pitsaperjantain.
En ole ollut viikkoon salilla. Alkaa olla semmoinen olo että ratkean saumoistani. Eilen oli vesijumppaa, mutta eihän se nyt mitenkäänpäin toimi korvikkeena. Mutta pakko sanoa että nyt ymmärrän paremmin mitä ope tarkoitti sillä että joskus on hyvä pitää kevyempi viikko, että herää nälkä treenata. Mulla todella on herännyt nälkä, en malta odottaa että pääsen maanantaiaamuna salille. Ja toki samalla tuo lonkka on toipunut, enää ei ole särkenyt ollenkaan. Uudella innolla heti maanantaista siis salille, kokeilemaan miltä se rauta nyt tuntuu.
Tulevaisuus on ollut viimeaikoina aika paljon mielessä, millon mietin jatko-opintoja miltäkin kannalta. Kovin pitkät opinnot ei välttämättä kiehdo, haluaisin kuitenkin päästä jo ihan työelämässä uraa luomaan ja leivän syrjään kiinni. Mutta katsellaan nyt, kun pitää silmät auki ja vaihtoehdot avoimina niin tiedä mitä vielä tulee vastaan.
Myös painonpudotuksen tavoitteet ja aikataulu on ollut mielessä, ei sillälailla epäterveen fanaattisesti kuin joskus, mutta sillälailla että olen laskeskellut mikä se mun painoni voisi realistisesti olla jos tähtäisin vaikka 25 % rasvaprosenttiin. Matikkaahan se vaan toki on ja tosielämä voi olla toisenlainn, mutta jos saisin rasvatonta massaa kasvamaan muutaman kilon (siis ajan kanssa, en tod. oleta että se nousisi nopeasti, nyt pitää muistaa että mä teen tätä lopun ikää, enkä odota pikaratkaisuja) ja tähtäisin tuohon edellä mainittuun rasvaprosenttiin joka musta ainakin tällä hetkellä tuntuu aika hyvältä koska kuten olen monesti ennenkin maininnut, pidän siitä että nainen on pehmeä, ja olen isopovinen jo luonnostaan, niin sillon mun tavoitepainoni olisi n. 70 kiloa. Joten olen ollut alusta alkaen aika oikealla tiellä. Vaikka tiputtaisi ihanneprosentit 20% niin paino olisi n. 66 kiloa. Joten aika hyvin olen osannut asiaa arvioida ilman tuota kehonkoostumusmittaustakin, vaikka se sitten varmisti tuon tämänhetkisen rasvattoman massan painon. Nyt koitan päästä alle 80 kilon valmistumiseen mennessä, sopivan hidas tahti kun matkaa on alle 2,5 kiloa, ja valmistun toukokuun 29. päivä.
Haasteeksihan tässä muodostuu se, että miten pystyisi laihtumaan samalla kun lihasmassa kasvaa. Käytännössä taitaa mennä niin että se rasvatonmassakin aina pienenee, kun ollaan miinuskaloreilla. Mutta riittävän hidas tahti ja kova treeni ainakin auttaa asiaa, ja jahka paino alkaa olla tavoitepainoa liki niin sittenhän voi lisätä vähän kaloreita ja siirtää fokuksen siihen lihasmassaan.
Liikunnallisia tavoitteitakin olen pohdiskellut, vaikka edelleen olen niiden suhteen vähän hakusessa. Mutta nyt ajattelin ottaa alkuun tavoitteeksi cooperin testistä tuloksen Hyvä, (mikä on mulle jo aika hankala saavuttaa, mutta koitan nyt tsempata) ja toisena tavoitteena saada penkistä nousemaan 50 kiloa. Se tuntuu nyt tosi isolta, mutta käytännössä pitäisi olla ihan mahdollinen kohtuullisessa aikataulussa, kun nyt nousee jo 40 kiloa. Eihän se ole kuin vitosen kiekot lisää... jep jep... No, eipä tavoitteessa ole järkeä jos sen saavuttaminen olisi liian helppoa :D
En ole ollut viikkoon salilla. Alkaa olla semmoinen olo että ratkean saumoistani. Eilen oli vesijumppaa, mutta eihän se nyt mitenkäänpäin toimi korvikkeena. Mutta pakko sanoa että nyt ymmärrän paremmin mitä ope tarkoitti sillä että joskus on hyvä pitää kevyempi viikko, että herää nälkä treenata. Mulla todella on herännyt nälkä, en malta odottaa että pääsen maanantaiaamuna salille. Ja toki samalla tuo lonkka on toipunut, enää ei ole särkenyt ollenkaan. Uudella innolla heti maanantaista siis salille, kokeilemaan miltä se rauta nyt tuntuu.
Tulevaisuus on ollut viimeaikoina aika paljon mielessä, millon mietin jatko-opintoja miltäkin kannalta. Kovin pitkät opinnot ei välttämättä kiehdo, haluaisin kuitenkin päästä jo ihan työelämässä uraa luomaan ja leivän syrjään kiinni. Mutta katsellaan nyt, kun pitää silmät auki ja vaihtoehdot avoimina niin tiedä mitä vielä tulee vastaan.
Myös painonpudotuksen tavoitteet ja aikataulu on ollut mielessä, ei sillälailla epäterveen fanaattisesti kuin joskus, mutta sillälailla että olen laskeskellut mikä se mun painoni voisi realistisesti olla jos tähtäisin vaikka 25 % rasvaprosenttiin. Matikkaahan se vaan toki on ja tosielämä voi olla toisenlainn, mutta jos saisin rasvatonta massaa kasvamaan muutaman kilon (siis ajan kanssa, en tod. oleta että se nousisi nopeasti, nyt pitää muistaa että mä teen tätä lopun ikää, enkä odota pikaratkaisuja) ja tähtäisin tuohon edellä mainittuun rasvaprosenttiin joka musta ainakin tällä hetkellä tuntuu aika hyvältä koska kuten olen monesti ennenkin maininnut, pidän siitä että nainen on pehmeä, ja olen isopovinen jo luonnostaan, niin sillon mun tavoitepainoni olisi n. 70 kiloa. Joten olen ollut alusta alkaen aika oikealla tiellä. Vaikka tiputtaisi ihanneprosentit 20% niin paino olisi n. 66 kiloa. Joten aika hyvin olen osannut asiaa arvioida ilman tuota kehonkoostumusmittaustakin, vaikka se sitten varmisti tuon tämänhetkisen rasvattoman massan painon. Nyt koitan päästä alle 80 kilon valmistumiseen mennessä, sopivan hidas tahti kun matkaa on alle 2,5 kiloa, ja valmistun toukokuun 29. päivä.
Haasteeksihan tässä muodostuu se, että miten pystyisi laihtumaan samalla kun lihasmassa kasvaa. Käytännössä taitaa mennä niin että se rasvatonmassakin aina pienenee, kun ollaan miinuskaloreilla. Mutta riittävän hidas tahti ja kova treeni ainakin auttaa asiaa, ja jahka paino alkaa olla tavoitepainoa liki niin sittenhän voi lisätä vähän kaloreita ja siirtää fokuksen siihen lihasmassaan.
Liikunnallisia tavoitteitakin olen pohdiskellut, vaikka edelleen olen niiden suhteen vähän hakusessa. Mutta nyt ajattelin ottaa alkuun tavoitteeksi cooperin testistä tuloksen Hyvä, (mikä on mulle jo aika hankala saavuttaa, mutta koitan nyt tsempata) ja toisena tavoitteena saada penkistä nousemaan 50 kiloa. Se tuntuu nyt tosi isolta, mutta käytännössä pitäisi olla ihan mahdollinen kohtuullisessa aikataulussa, kun nyt nousee jo 40 kiloa. Eihän se ole kuin vitosen kiekot lisää... jep jep... No, eipä tavoitteessa ole järkeä jos sen saavuttaminen olisi liian helppoa :D
torstai 26. maaliskuuta 2015
Personal trainereita kuin sieniä sateella...
Olen tässä linjaa vaihdettuani miettinyt tätä Personal trainerin "ammattia". Nythän on tulossa tälläinen "auktorisoitujen personal trainereiden" hakemisto, johon automaattisesti kuuluu parin ison firman kouluttamat PT:t. Kuullostaa toki kovin ammattitaitoiselta, varsinkin kun heidän sivujaan katsoo, missä ei nyt suoraan sanota mutta vihjataan että kaikki jotka eivät tähän hakemistoon sitten kuulu, niin ovat ammattitaidottomia puoskareita. Kuitenkaan missään sivulla ei kerrota miten muualta valmistunut PT sitten voisi rekisteriin hakeutua. En voi tähän asiaan sanoa oikein juuta enkä jaata kun en siihen ole sen enempää perehtynyt, mutta vähän kummalliselta haiskahtaa, ellei sitten muuallakin opiskelleille tarjota mahdollisuutta päästä rekisteriin ilman lisämaksua, kenties jotenkin tarvittavat tiedot ja taidot testaten.
No, ei siinä mitään, olen itseasiassa sitä mieltä että tutkinnon yhtenäistäminen on hyvä ajatus, ja että tulevaisuudessa PT voisi sitten ollakin oikea ammatti, eikä tälläinen että ihan kuka tahansa voi sanoa olevansa PT. Itsehän valmistun rekisteröidyksi Personal Traineriksi. Suurin osa kaikista PT opinnoista (ainakin pikaisen googlettelun pohjalta) on monimuoto-opintoja, joissa lähiopetusta on muutaman modulin verran. Vastuu oppimisesta ja ammattitaidon kehittymisestä on siis pitkälti opiskelijalla itsellään. Se on varmasti monelle työssäkäyvälle ainoa vaihtoehto opiskella, ja toki ison organisaation tuki ja tunnettu nimitys auttaa varmasti myös työllistymisessä. Hinta opinnoilla on myös sitä luokkaa että pakko on ollakin työssäkäyvä että sellaiseen voi osallistua. En voi noiden muiden kouluttajien opintojen sisältöjä kommentoida koska en niihin ole perehtynyt. Sen sijaan voin kertoa omasta koulustani.
Me opiskelemme päiväopintoina, joka päivä. Opinnot kestävät 5 kuukautta, ja opintojen laajuus on 550 h. Mistään kirjekurssista ei siis ole kyse. Opintosisällöksi luetellaan koulun nettisivulla muunmuassa:
Anatomia ja fysiologia (eikä tosiaan mitään pintaraapaisua, sillä opiskelemme urheiluhierojien kanssa samoilla tunneilla, ja hehän joutuvat osaamisensa todistamaan näytöissä, ja hieroja on terveysalan ammattilainen. Meidän koulusta valmistuu siis KOULUTETTUJA hierojia, joilla on näyttöjen jälkeen valmistuttuaan oikeus kutsua itseään koulutetuksi hierojaksi.)
Lisäksi
Liikuntafysiologia
Liikunnan Didaktiikka: ohjauksen perusteet ja ohjausnäyte (ryhmäliikuntatuntien suunnittelua ja ohjausta oikeille asiakkaille, sekä valmennuksen perusteita, sisältäen henkisen valmentamisen)
Liikunta ja Terveyskasvatus
Liikunta II: Lajitaidot (pääsemme kokeilemaan erilaisia lajeja, ja perehdymme yleisimpiin syvällisemmin)
Ravitsemus
Kuntosaliohjaajan kurssi
Kuntokartoitus & Testaus
Sykeohjattu harjoittelu
Harjoitusohjelmien suunnittelu
Uintitekniikat ja ohjaaminen
Vesiliikunta
Erätaidot ja patikointi
Urheiluvammat
Teippaus
Tautioppi
Klassinen hieronta
Urheiluhieronta
Ensiapu I
Yritystalous ja Markkinointi
Lisäksi meillä on opintojen aikana kaksi harjoitusasiakasta joista saamme tärkeää käytännön kokemusta ja palautetta. Anatomian ja hieronnan tunnit ovat mielenkiintoisia, vaikka opettaja opettaa pääasiassa hierojille muuten, noilla tunneilla hän ottaa huomioon myös meidät PT opiskelijat ja kertoo meidän ammattiamme koskevia kokemuksiaan. Kaikki opettajat ovat äärimmäisen päteviä, meidän koulussa ei PT opeta tulevia PTtä, vaan kaikki opettajat ovat terveysalan ammattilaisia (fysioterapeutti, urheilufysioterapeutti jne.) joilla on lisäksi joko liikuntalan koulutus ja/tai kilpaurheilijan tausta joko urheilijana tai valmentajana, tai molempina, sekä vuosien työkokemus opettamisesta.
Jotenkin olisin taipuvainen uskomaan että 550 tunnin koulutus, jossa opiskellaan joka ikinen päivä ja samalla liikutaan ja ohjataan muita, voisi antaa aika hyvät valmiudet personal trainerin uralle. Ei sillä etteikö nuo viikonloppukurssitkin antaisi, ja paljonhan on kiinni asiakkaan ja PTn taustoista, tavoitteista ja kemioista. Ja loppuviimeksi kaikkihan on kiinni asenteesta.
Ehkä meidän koulutus on vaan vähemmän tunnettu kuin näiden itseään voimakkaasti markkinoivien yritysten. Mutta kurssit on täynnä ilman voimakasta markkinointiakin, ja toisaalta kun itse tietää että mikä se oma ammattitaito on, ja missä sen rajat menee, niin sillä pääsee jo pitkälle.
No, ei siinä mitään, olen itseasiassa sitä mieltä että tutkinnon yhtenäistäminen on hyvä ajatus, ja että tulevaisuudessa PT voisi sitten ollakin oikea ammatti, eikä tälläinen että ihan kuka tahansa voi sanoa olevansa PT. Itsehän valmistun rekisteröidyksi Personal Traineriksi. Suurin osa kaikista PT opinnoista (ainakin pikaisen googlettelun pohjalta) on monimuoto-opintoja, joissa lähiopetusta on muutaman modulin verran. Vastuu oppimisesta ja ammattitaidon kehittymisestä on siis pitkälti opiskelijalla itsellään. Se on varmasti monelle työssäkäyvälle ainoa vaihtoehto opiskella, ja toki ison organisaation tuki ja tunnettu nimitys auttaa varmasti myös työllistymisessä. Hinta opinnoilla on myös sitä luokkaa että pakko on ollakin työssäkäyvä että sellaiseen voi osallistua. En voi noiden muiden kouluttajien opintojen sisältöjä kommentoida koska en niihin ole perehtynyt. Sen sijaan voin kertoa omasta koulustani.
Me opiskelemme päiväopintoina, joka päivä. Opinnot kestävät 5 kuukautta, ja opintojen laajuus on 550 h. Mistään kirjekurssista ei siis ole kyse. Opintosisällöksi luetellaan koulun nettisivulla muunmuassa:
Anatomia ja fysiologia (eikä tosiaan mitään pintaraapaisua, sillä opiskelemme urheiluhierojien kanssa samoilla tunneilla, ja hehän joutuvat osaamisensa todistamaan näytöissä, ja hieroja on terveysalan ammattilainen. Meidän koulusta valmistuu siis KOULUTETTUJA hierojia, joilla on näyttöjen jälkeen valmistuttuaan oikeus kutsua itseään koulutetuksi hierojaksi.)
Lisäksi
Liikuntafysiologia
Liikunnan Didaktiikka: ohjauksen perusteet ja ohjausnäyte (ryhmäliikuntatuntien suunnittelua ja ohjausta oikeille asiakkaille, sekä valmennuksen perusteita, sisältäen henkisen valmentamisen)
Liikunta ja Terveyskasvatus
Liikunta II: Lajitaidot (pääsemme kokeilemaan erilaisia lajeja, ja perehdymme yleisimpiin syvällisemmin)
Ravitsemus
Kuntosaliohjaajan kurssi
Kuntokartoitus & Testaus
Sykeohjattu harjoittelu
Harjoitusohjelmien suunnittelu
Uintitekniikat ja ohjaaminen
Vesiliikunta
Erätaidot ja patikointi
Urheiluvammat
Teippaus
Tautioppi
Klassinen hieronta
Urheiluhieronta
Ensiapu I
Yritystalous ja Markkinointi
Lisäksi meillä on opintojen aikana kaksi harjoitusasiakasta joista saamme tärkeää käytännön kokemusta ja palautetta. Anatomian ja hieronnan tunnit ovat mielenkiintoisia, vaikka opettaja opettaa pääasiassa hierojille muuten, noilla tunneilla hän ottaa huomioon myös meidät PT opiskelijat ja kertoo meidän ammattiamme koskevia kokemuksiaan. Kaikki opettajat ovat äärimmäisen päteviä, meidän koulussa ei PT opeta tulevia PTtä, vaan kaikki opettajat ovat terveysalan ammattilaisia (fysioterapeutti, urheilufysioterapeutti jne.) joilla on lisäksi joko liikuntalan koulutus ja/tai kilpaurheilijan tausta joko urheilijana tai valmentajana, tai molempina, sekä vuosien työkokemus opettamisesta.
Jotenkin olisin taipuvainen uskomaan että 550 tunnin koulutus, jossa opiskellaan joka ikinen päivä ja samalla liikutaan ja ohjataan muita, voisi antaa aika hyvät valmiudet personal trainerin uralle. Ei sillä etteikö nuo viikonloppukurssitkin antaisi, ja paljonhan on kiinni asiakkaan ja PTn taustoista, tavoitteista ja kemioista. Ja loppuviimeksi kaikkihan on kiinni asenteesta.
Ehkä meidän koulutus on vaan vähemmän tunnettu kuin näiden itseään voimakkaasti markkinoivien yritysten. Mutta kurssit on täynnä ilman voimakasta markkinointiakin, ja toisaalta kun itse tietää että mikä se oma ammattitaito on, ja missä sen rajat menee, niin sillä pääsee jo pitkälle.
keskiviikko 25. maaliskuuta 2015
PT:n hommissa
Tänään olin sitten asiakkaan kanssa ekaa kertaa salilla. Käytiin läpi ohjelmaa ja tekniikkaa ja tunnusteltiin että millaisilla painoilla kannattaa tehdä. Vähän jouduin lennosta muuttamaan suunnitelmia kun en tiennyt millainen tuo asiakkaan käyttämä sali on, mutta uskoisin että hyvä siitä tulee. Asiakas vaan toivoisi mut mukaan useamminkin... Pitää katsoa miten saisi aikatauluihin sopimaan, opintoihin ei kuitenkaan kuulu virallisesti kuin kerta viikossa.
Sen jälkeen sitten pidettiin se jumppa. Meni hyvin, asiakkaat tykkäsi ja taisi niiden vähän tulla kuumakin, vaikka siihen ei varsinaisesti pyritty. Enemmän liikkuvuusharjoitteita ja rentoa hassuttelua.
Nyt lenkille koiran kanssa ja sitten oma lihaskuntotreeni, en oo päässyt tälläviikolla salille itse ollenkaan, ja meinaa pää hajota.
Ainiin! Meinasi ihan unohtua, että tehtiin UKK:n kävelytesti koulussa tänään. Harmittavasti korkea painoindeksi laski tulosta, ja tehtiin testi ilman lämmittelyä (opetellaan vissiin semmoisiksi jotka sanoo että tehkää niinku mä sanon, älkää niinkun me tehdään ite) joten tulos jäi vähän huonommaksi kuin olisin toivonut. Mutta en siltikään ollut siinä rapakuntoisten sarakkeessa. Ja sitten jos ajatellaan että nyt kävelen 2 km 18 minuutissa, niin siitä tulee sellainen 6,7 km tunnissa. Ja aikanaan kun aloitin liikunnan, kävelin muka reippaasti, ja menin 4,5 km lenkin tunnissa... Että on tuo kunto siihen lähtötilanteeseen nähden aika paljon noussut.
Sen jälkeen sitten pidettiin se jumppa. Meni hyvin, asiakkaat tykkäsi ja taisi niiden vähän tulla kuumakin, vaikka siihen ei varsinaisesti pyritty. Enemmän liikkuvuusharjoitteita ja rentoa hassuttelua.
Nyt lenkille koiran kanssa ja sitten oma lihaskuntotreeni, en oo päässyt tälläviikolla salille itse ollenkaan, ja meinaa pää hajota.
Ainiin! Meinasi ihan unohtua, että tehtiin UKK:n kävelytesti koulussa tänään. Harmittavasti korkea painoindeksi laski tulosta, ja tehtiin testi ilman lämmittelyä (opetellaan vissiin semmoisiksi jotka sanoo että tehkää niinku mä sanon, älkää niinkun me tehdään ite) joten tulos jäi vähän huonommaksi kuin olisin toivonut. Mutta en siltikään ollut siinä rapakuntoisten sarakkeessa. Ja sitten jos ajatellaan että nyt kävelen 2 km 18 minuutissa, niin siitä tulee sellainen 6,7 km tunnissa. Ja aikanaan kun aloitin liikunnan, kävelin muka reippaasti, ja menin 4,5 km lenkin tunnissa... Että on tuo kunto siihen lähtötilanteeseen nähden aika paljon noussut.
tiistai 24. maaliskuuta 2015
yks kuva vertailun vuoksi
On muuten sama huppari tuolla takin alla kuin vanhassa kuvassa. Se on aika tosi löysä :)
Kaupunkisuunnistusta
Aamupäivä anatomiaa, ruoan jälkeen valmennuksen perusteita. Ja sitten päästiin kokeilemaan kaupunkisuunnistusta. Oli muuten tosi hauskaa, semmosta rentoa yhdessä tekemistä. 7 rastia vihjeillä, paikallisille olisi ollut vähän helpompi, mutta aika hyvin mekin suoriuduttiin. Vaan yhtä ei hoksattu. Ja sitten lopetettiin suunnistus paikalliseen kahvilaan jossa nautiskeltiin suunnistuskaverin kanssa ihana suklaakakun pala puoliksi. NAM. Ja hyvällä omallatunnolla.
Lisäksi sain tänään tiedon että työkkärissäkin on nyt mun opinnoiksi muutettu Personal trainer, joten nyt se on sitten ihan oikeasti virallista. Valmistun keväällä PTksi. Miten siistiä :) Mitä enemmän tätä koulua käyn, sitä enemmän tuntuu siltä että olen oikealla alalla.
Lisäksi sain tänään tiedon että työkkärissäkin on nyt mun opinnoiksi muutettu Personal trainer, joten nyt se on sitten ihan oikeasti virallista. Valmistun keväällä PTksi. Miten siistiä :) Mitä enemmän tätä koulua käyn, sitä enemmän tuntuu siltä että olen oikealla alalla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)