Olen ollut pikkuisen kipeä ja mieli maassakin vähän, eikä oikein ole saanut kiinni siitä tekemisen riemusta, ja syödäkin on tehnyt mieli ihan mitä sattuu. Kaipa nuo lähestyvät kuukautiset sen taas tekee, olen huomannut että viikko ennen kuukautisia voisin syödä vaikka kaupan tyhjäksi karkeista, suklaasta, jäätelöstä ja sipseistä. Ei, en ole syönyt noista mitään, en yhtään. Mutta mieli olisi kyllä tehnyt.
No, saadakseni tämän löysän fiiliksen vähän edes helpottamaan, ajattelin uusia tuon helpon ja nopean kuntotestin jonka aiemmin tein. Ensinnäkin, suurimpana huomiona, teen liikkeet paljon puhtaammin, vaivattomammin. Punnerruksien määrä lisääntyi kymmenellä, eli nyt sain 42 punnerrusta 2 minuutissa. Vatsoja sen sijaan en saanut vieläkään yhtäkään. Huolimatta vatsalihastreenistä. Hittolainen. Ajattelin et jos edes yhden saisin. Mut ei. En auttamatta käsillä. Käsillä ei tosin joutunut enää ottamaan vauhtia ihan niin paljoa, mutta kuitenkin. Eli edelleen pyöreä nolla vatsalihaksista. No, kyykkyjen tekeminen oli huomattavasti varmempaa kuin ekalla kerralla, ja sainkin niitä reippaasti enemmän kuin ensimmäisellä kerralla. Nyt tein askelkyykkyjä jo 45 kpl kahdessa minuutissa. Ehkä olisin vielä vähän voinnut pusertaa lisää vauhtia, mutta aika rajoilla mentiin kyllä jo että pysyi liike puhtaana. Yhteensä siis 87 pistettä. Edelleen ollaan lomailija kastissa. Puuttuvat vatsalihakset laske tulosta ikävästi. Kuitenkin tulos parani yhteensä 26 pistettä, että ei tässä nyt ihan turhaan ole tullut sitä punttia nosteltua :)
Ainakin testi teki sen mitä pitkin, sai mielen vähän rauhallisemmaksi, ja muistutti siitä miksi teen tätä.
keskiviikko 4. maaliskuuta 2015
tiistai 3. maaliskuuta 2015
Venyttelytehtävä ja keilausta
Olin tänään elämäni ekaa kertaa keilaamassa. Kyllä, sekin on asia (laji) jota en ole koskaan ennen kokeillut. Näitähän riittää :) Mutta olihan se tosiaan ihan kivaa. Mitään suurta lahjakkuutta multa ei paljastunut lajiin, mutta sain mä kerran täyskaadon tuurilla, ja en nyt jokakerta saanut palloa ränniin. Joten mun kirjoissa meni ihan hyvin :D Omalla porukalla varmasti vielä hauskempaa. Kyllä mä voisin joskus toistekin kokeilla, mutta ei se semmonen laji ollut josta mun tekis mieli maksaa harrastaakseni.
Toisin kuin ratsastus. En puhu vielä sen enempää, mutta jos kaikki menee putkeen niin saattaa tätin heppablogikin vähän aktivoitua..
Tänään tein esitelmän aktiivisesta kohdevenyttelystä. Nyt pitäisi sitten sitä itse testailla, ja valita mitä liikkeitä otan luokan kokeiltavaksi. Ja tehdä 50 kyykkyä. Ekat kymmenen tein jo keilahallilla. Ja voisi vähän kahvakuulaakin heiluttaa, kun perjantaina pitää pitää oma osuus kahvakuulatunnista.
Mitenkähän tässä taas ehtis tehdä kaiken mitä pitääs... Mutta ei haittaa, elämä on kaikesta huolimatta tosi kivaa :)
Toisin kuin ratsastus. En puhu vielä sen enempää, mutta jos kaikki menee putkeen niin saattaa tätin heppablogikin vähän aktivoitua..
Tänään tein esitelmän aktiivisesta kohdevenyttelystä. Nyt pitäisi sitten sitä itse testailla, ja valita mitä liikkeitä otan luokan kokeiltavaksi. Ja tehdä 50 kyykkyä. Ekat kymmenen tein jo keilahallilla. Ja voisi vähän kahvakuulaakin heiluttaa, kun perjantaina pitää pitää oma osuus kahvakuulatunnista.
Mitenkähän tässä taas ehtis tehdä kaiken mitä pitääs... Mutta ei haittaa, elämä on kaikesta huolimatta tosi kivaa :)
maanantai 2. maaliskuuta 2015
Hyvä mieli näkyy päällepäin!
Mulla on oikein hyvä ulkoilutakki. Ongelma vaan että se muuttui kummallisista kohdista suureksi. Hartoista ja hihat mystisesti piteni tosi pitkiksi. En tiedä miten musta tätä massaa oikein lähtee, mutta se takki näyttää nykyään siltä kuin oisin pölliny miesten takin :D
No, tänään kiertelin alennusmyynnissä ihan siltä varalta jos bongaisin uuden takin. Ja siellä se oli! Pirtsakan värinen, tuulenpitävä ja kosteutta hylkivä ja nätti. Mutta voihan ruma sana, sitä oli vain koossa M. M! Eihän semmonen nyt mun päälle mene. Mutta sitten ajattelin että no, jos se nyt ei aivan nuken takilta näytä, niin ostan sen oottamaan, kun oli edullinen. Pujotin kädet hihoihin ja mitäs ihmettä, se ei kiristänytkään harteista, eikä käsivarsista. Ja sitten vedin vetoketjun kiinni. Voitte arvata että se takki lähti mukaan :D En muista onko mulla koskaan aikuisiällä ollut koon M takkia. Jotain paitoja kyllä, mut takkia... No, tottahan noi merkinnät vaihtelee, mutta silti! Onhan se toki tiukka, vähä tiukempi kuin ois tarvis. Mut kyllähän se täs kevään aikana sit löysemmäksi muuttuu ;)
Voittajafiilis just nyt!
No, tänään kiertelin alennusmyynnissä ihan siltä varalta jos bongaisin uuden takin. Ja siellä se oli! Pirtsakan värinen, tuulenpitävä ja kosteutta hylkivä ja nätti. Mutta voihan ruma sana, sitä oli vain koossa M. M! Eihän semmonen nyt mun päälle mene. Mutta sitten ajattelin että no, jos se nyt ei aivan nuken takilta näytä, niin ostan sen oottamaan, kun oli edullinen. Pujotin kädet hihoihin ja mitäs ihmettä, se ei kiristänytkään harteista, eikä käsivarsista. Ja sitten vedin vetoketjun kiinni. Voitte arvata että se takki lähti mukaan :D En muista onko mulla koskaan aikuisiällä ollut koon M takkia. Jotain paitoja kyllä, mut takkia... No, tottahan noi merkinnät vaihtelee, mutta silti! Onhan se toki tiukka, vähä tiukempi kuin ois tarvis. Mut kyllähän se täs kevään aikana sit löysemmäksi muuttuu ;)
Voittajafiilis just nyt!
-20 kg
Aikas hurjaa, olen nyt pudottanut itsestäni 20 kiloa! Ja uskallan melkein sanoa että suurin osa on ollut rasvaa, vaikken silloin painavimmillani kehonkoostumusmittauksessa käynytkään. Ruokavalio toimii hienosti, tykkään tälläisestä maltillisesta tahdista, ei stressaa tavoitteet ja niistä jääminen kun tietää jo valmiiksi että tahti on hidas, ja samalla karisee se into hypätä sillä vaa'alla kokoajan kun haluaa kuitenkin kerralla nähdä vähän isompia muutoksia.
Viime torstaina katselin salilla peilistä että kyynärpäät ei lähde leviämään, ja huomasin että mullahan on vyötärö. Ja on tuo mahanahkakin vähän kiinteytynyt, vaikka luulenkin että tuohon keisarileikkausarpien päälle jää tuo "röllykkä", mutta ompahan sitten pienempi :D
Syöminen on helppoa ja nautittavaa, ja lueskeltuani tuota Patrik Borgin blogia jota mainostin aiemmin, totean että olen myös melko salliva syöjä. Multa ei mikään ole sinänsä kiellettyä, vaan voin ottaa jos oikeasti haluan. Yleensä vaan päätän olla haluamatta.
Nyt kyykkäämään kyykkyhaasteen 55 kyykkyä, ei vielä pitäs tuntua oikein missään tuommoisen määrän, jalkoja treenatessa teen tangon kanssa enemmän. En pääsekään nyt aamusta salille kun tyttäret ovat flunssaisia enkä vie heitä hoitoon. Onneksi koulu alkaa vasta puoliltapäivin niin sinne ehdin sitten kuitenkin kun tytöt menee isälleen.
Viime torstaina katselin salilla peilistä että kyynärpäät ei lähde leviämään, ja huomasin että mullahan on vyötärö. Ja on tuo mahanahkakin vähän kiinteytynyt, vaikka luulenkin että tuohon keisarileikkausarpien päälle jää tuo "röllykkä", mutta ompahan sitten pienempi :D
Syöminen on helppoa ja nautittavaa, ja lueskeltuani tuota Patrik Borgin blogia jota mainostin aiemmin, totean että olen myös melko salliva syöjä. Multa ei mikään ole sinänsä kiellettyä, vaan voin ottaa jos oikeasti haluan. Yleensä vaan päätän olla haluamatta.
Nyt kyykkäämään kyykkyhaasteen 55 kyykkyä, ei vielä pitäs tuntua oikein missään tuommoisen määrän, jalkoja treenatessa teen tangon kanssa enemmän. En pääsekään nyt aamusta salille kun tyttäret ovat flunssaisia enkä vie heitä hoitoon. Onneksi koulu alkaa vasta puoliltapäivin niin sinne ehdin sitten kuitenkin kun tytöt menee isälleen.
sunnuntai 1. maaliskuuta 2015
Ravitsemus ja liikunta, 3 op
Lopullinen arvosanasi tästä tentistä on: 28,75/39,00
Että sillälailla :) Läpi meni niin että helähti, mutta paremminkin tietysti olisi voinut mennä. Mutta tämä riittää mulle, nyt vaan tekemään sitten seuraavia kursseja (Ravitsemustieteen perusteet, syventävä kirjallisuus 3 op, ja Ravitsemus ja ruokavaliot 5 op) ja odottelemaan tästä arvosanaa.
Ja nyt nukkumaan. Hyviä öitä!
Huikea blogi ja oikeasti hyödyllisiä neuvoja
Suosittelen lämpimästi: Patrik Borgin blogi
Ajatuksella ja lopulliseen elämäntapamuutokseen tähdäten, oikean asiantuntijan tekstejä. Myös kommenteista saa paljon ajateltavaa ja uutta näkökulmaa. Vielä en ole likikään koko blogia käynyt läpi itsekään, mutta sen mitä olen lukenut, voisin allekirjoittaa täysin, ja lukiessani huomaan nyökytteleväni.
Oikotietä onneen ei ole. Kitukuurit ja tiukat dieetit ei vaan pidemmänpäälle toimi. Muutos pitää lähteä sisältäpäin. Helppoa olisi vaan pistää ruokailut yhteen muottiin ja liikunnat toiseen. Mutta jos pää ei ole asiassa mukana, se ei kestä. Joko muotteihin ei sovi, eikä laihtuminen jatku, tai sitten paino tulee takaisin myöhemmin. Pitää vaan tutkia itseään, katsoa itseään silmiin, ja muuttaa elämänsä. Siihen pystyy kyllä. Kun ottaa aikansa ja antaa itselleen anteeksi aiemmat hölmöilyt.
Ajatuksella ja lopulliseen elämäntapamuutokseen tähdäten, oikean asiantuntijan tekstejä. Myös kommenteista saa paljon ajateltavaa ja uutta näkökulmaa. Vielä en ole likikään koko blogia käynyt läpi itsekään, mutta sen mitä olen lukenut, voisin allekirjoittaa täysin, ja lukiessani huomaan nyökytteleväni.
Oikotietä onneen ei ole. Kitukuurit ja tiukat dieetit ei vaan pidemmänpäälle toimi. Muutos pitää lähteä sisältäpäin. Helppoa olisi vaan pistää ruokailut yhteen muottiin ja liikunnat toiseen. Mutta jos pää ei ole asiassa mukana, se ei kestä. Joko muotteihin ei sovi, eikä laihtuminen jatku, tai sitten paino tulee takaisin myöhemmin. Pitää vaan tutkia itseään, katsoa itseään silmiin, ja muuttaa elämänsä. Siihen pystyy kyllä. Kun ottaa aikansa ja antaa itselleen anteeksi aiemmat hölmöilyt.
Painivia pikkupoikia (ja pari isompaakin)
Paini on mulle aika vieraaksi jäänyt laji, vaikka isäpuoli on sitä joskus nuorempana harrastanut ja pikkuveljeäkin koitti lajin pariin pikkupoikana viedä. Mutta ei pikkuveikka koskaan oikein innostunut siitä.
Miehen pojat sitä harrastaa, ja mies itsekin kuntopainii (minkä nyt vammoiltaan ehtii, pari kertaa mennyt treeneissä kylkiluu). Nyt pääsin sitten lauantaina kisoihin mukaan, ja olihan se mielenkiintoinen kokemus. Päällimmäiseksi jäi mieleen se että pojilla (oli siellä muutama tyttökin, mutta selvästi vähemmistössä) oli valtavan hauskaa. Siellä oli aika rento ilmapiiri, ja huomasi että paikalle on kerääntynyt lajista pitäviä aikuisia ja lapsia, joilla on hauskaa yhdessä. Toki ottelut (onkohan se ottelu se painimatsi?) oli sitten enempi vähempi vakavia, ja muutama poika itkikin hävittyään. Otti miehen nuoremmalle pojallekin aika koville kun hävisi joka matsin, mutta aika hyvin kuitenkin sitten karisti pettymyksen harteiltaan.
Itse lajista en ehkä vieläkään kovin paljon ymmärrä, mutta vähäsen enemmän kuitenkin. Kotimatkalla mies kysyi että pitkästyinkö kuoliaaksi, mutta en suinkaan. Olin varautunut ottamalla mukaan ravitsemustieteen tenttikirjan ja kutimet, joten sen ajan kun mies jutteli samanmielisten kanssa ja pojat juoksenteli ympyrää oli itselläkin tekemistä. Ja kun pienen pojan häviöt painoi mieltä, sain ehkä hieman häntä harhautettua juttelemalla neuletyöstä josta sitten muotoutuikin hänelle pussukka, johon sai laittaa pokaalinsa, ja mies pystyi sitten keskittymään vanhempaan poikaan jolla oli vielä matseja jäljellä. Vanhempi poika päätyi voittamaan koko sarjansa :)
Kaikenkaikkiaan siis varsin mielenkiintoinen reissu, joka myös kyllä opetti vähän lisää myös tuosta mun hellustani. Aika ihanan osallistuva isä, kannustava ja vaativakin, mutta sopivassa suhteessa.
Mitä tähän mun painoprokkikseen tulee, niin huomenna ajattelin pitkästä aikaa käydä vaakalla. Katson vähän missä mennään. Liikuntaa tuli viikonloppuna vähän vähemmän, miehen kanssa käytiin kävelyllä ja tänäiltana ajattelin vielä kahvakuulaa heilutella, ja tietenkin tehdä kyykkyhaasteen ekat kyykyt! Mutta välillä on varmaan ihan fiksua ottaa vähän kevyemminkin. Torstain salitreeni oli niin tappaja sillon tekohetkellä, että olin varma etten kävele perjantaina. Mutta jalat ei tulleet yhtään kipeäksi! Mies kuittasi sen sillä että keho alkaa tottua treenaamiseen, että nyt sit vaan jatkaa samaan malliin. Ja niinpä teen, huomenna ennen koulunalkua taas salille :)
Vähän meinaa jänskättää kun teen tänään ravitsemustieteen tentin jahka tyttäret menee nukkumaan. Pitäkää peukkuja!
Miehen pojat sitä harrastaa, ja mies itsekin kuntopainii (minkä nyt vammoiltaan ehtii, pari kertaa mennyt treeneissä kylkiluu). Nyt pääsin sitten lauantaina kisoihin mukaan, ja olihan se mielenkiintoinen kokemus. Päällimmäiseksi jäi mieleen se että pojilla (oli siellä muutama tyttökin, mutta selvästi vähemmistössä) oli valtavan hauskaa. Siellä oli aika rento ilmapiiri, ja huomasi että paikalle on kerääntynyt lajista pitäviä aikuisia ja lapsia, joilla on hauskaa yhdessä. Toki ottelut (onkohan se ottelu se painimatsi?) oli sitten enempi vähempi vakavia, ja muutama poika itkikin hävittyään. Otti miehen nuoremmalle pojallekin aika koville kun hävisi joka matsin, mutta aika hyvin kuitenkin sitten karisti pettymyksen harteiltaan.
Itse lajista en ehkä vieläkään kovin paljon ymmärrä, mutta vähäsen enemmän kuitenkin. Kotimatkalla mies kysyi että pitkästyinkö kuoliaaksi, mutta en suinkaan. Olin varautunut ottamalla mukaan ravitsemustieteen tenttikirjan ja kutimet, joten sen ajan kun mies jutteli samanmielisten kanssa ja pojat juoksenteli ympyrää oli itselläkin tekemistä. Ja kun pienen pojan häviöt painoi mieltä, sain ehkä hieman häntä harhautettua juttelemalla neuletyöstä josta sitten muotoutuikin hänelle pussukka, johon sai laittaa pokaalinsa, ja mies pystyi sitten keskittymään vanhempaan poikaan jolla oli vielä matseja jäljellä. Vanhempi poika päätyi voittamaan koko sarjansa :)
Kaikenkaikkiaan siis varsin mielenkiintoinen reissu, joka myös kyllä opetti vähän lisää myös tuosta mun hellustani. Aika ihanan osallistuva isä, kannustava ja vaativakin, mutta sopivassa suhteessa.
Mitä tähän mun painoprokkikseen tulee, niin huomenna ajattelin pitkästä aikaa käydä vaakalla. Katson vähän missä mennään. Liikuntaa tuli viikonloppuna vähän vähemmän, miehen kanssa käytiin kävelyllä ja tänäiltana ajattelin vielä kahvakuulaa heilutella, ja tietenkin tehdä kyykkyhaasteen ekat kyykyt! Mutta välillä on varmaan ihan fiksua ottaa vähän kevyemminkin. Torstain salitreeni oli niin tappaja sillon tekohetkellä, että olin varma etten kävele perjantaina. Mutta jalat ei tulleet yhtään kipeäksi! Mies kuittasi sen sillä että keho alkaa tottua treenaamiseen, että nyt sit vaan jatkaa samaan malliin. Ja niinpä teen, huomenna ennen koulunalkua taas salille :)
Vähän meinaa jänskättää kun teen tänään ravitsemustieteen tentin jahka tyttäret menee nukkumaan. Pitäkää peukkuja!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)