...mutta kyllä se silti tuntuu valtavan hyvältä kun tietää tehneensä!
Eilen siis pääsin vihdoin salille, heti aamusta lähdin ennenkuin ehdin keksiä tekosyitä. Oli kumman vaikeaa mennä treenaamaan vieraalle salille, oli kovin epävarma ja vaikeakin olo. Mutta kyllä se siitä sitten karisi, kun pääsi tekemään tuttuja juttuja. Kaikki salit on kuitenkin enempi vähempi samanlaisia, joten ei siellä eksymään pääse :D Voimat on kyllä tauon aikana karisseet, nyt sen koki konkreettisesti että kun lihaksia ei kiusaa niin ne ei sitten todellakaan kyllä kehitykään, saati ylläpidä sitä tasoa jolle on joskus päässyt. Lihaskuntotreenitauko yhdistettynä juoksuun ja laihtumiseen,... No, sanotaan nyt vaikka niin että on pitkä matka niihin painoihin joita parhaimmillaan käytti. Mutta niin se nyt vaan menee, ei auta surra. Pitää keskittyä niihin hyviin puoliin joita on terveydessään saavuttanut, kestävyyteen ja parempaan peruskuntoon, ja tehdä sitä lihasta sitten niiden pohjalta ja juoksun ehdoilla. Niin ja mystisesti tekniikka oli kehittynyt, keties parantuneen vartalonhallinnan kautta?
Nyt olen ollut kohta 2 viikkoa juoksematta (tuntuu jotenkin kamalan pitkältä ajalta, pitää varmaan ihan tarkastaa onko siitä tosiaan jo niin kauan) niin silti juoksu on kyllä mun mielessä päivittäin. En ole luopumassa siitä, en tosiaankaan, nyt vaan pitää antaa jalan parantua ettei se mene pahemmin rikki. Salilla tosin vähän hölkkäilin kuntomatolla eikä kantapää siitä kipeytynyt, joten ehkä kohta voi varovaisen lyhyen hölkkälenkin tehdä. Ja nyt kun salille pääsin niin sinne menen jatkossakin. Parastapa ennaltaehkäistä vammoja on pitää lihakset kunnossa. Luulen että tuo kipeytyvä jalkakin on suoraan yhteydessä mun toispuoleisuuteen, vanhaan ongelmaan joka salilla käydessä aika paljon alkoi korjaantumaan.
Muutenkin eilinen oli kovin reipas päivä, salin jälkeen pyöräilin kotiin ja tein pidemmän lenkin koiran kanssa, ja sitten aamupalaa heräileville lapsille. Pyykkihuoltoa ja ruoanlaittoa ja sitten pitikin lähteä töihin Turkuun, ja luonnollisesti fillarilla, kun ilmakin suosi. Kuntotestiä, jumppaliikkeiden ja kahvakuulaliikkeiden läpikäyntiä ja ihanan rentouttava Reikihoito Turussa (oli muuten jännä kokemus, menen uudelleen viikon päästä), ja sitten fillarilla takaisin Raisioon palkkatöihin, missä päädyin leikkaamaan nurmea. Loppuviimeistelyt trimmerillä alkoi jo tuntumaan käsivarsissa, siitä tiesi jo että salitreeni on mennyt perille... Illalla rullailin reisiä ja selkää, kun tuntui että koittavat mennä jumiin.
Ja viimeistään tänään sen tunsi konkreettisesti. Kipu ei ole mikään ensisijainen tavoite, en usko että vain silloin on alla hyvä treeni kun sattuu. Mutta kyllä mä silti nautin tästä tunteesta pitkästä aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti