Voi että on mahtava olo nyt! Toissapäivänä juoksin tyttären hoitopaikalle eikä jalka kipeytynyt, ja tänäänkin kun lähdin lapsia saattelemaan laitoin juoksukamat niskaan. Ja juoksin sitten vuorostani kotiin tytön hoitopaikalta. En pysty edes hehkuttamaan sanoin niin että tämä mieletön fiilis välittyisi, on se vaan kertakaikkiaan mahtavaa kun pääsee pitkän tauon jälkeen tekemään sitä mitä rakastaa. Ja jalka, se on edelleen kivuton. Okei, nää 3 km lenkit on lyhkäsiä pätkiä, viimeksihän mun lenkit on semmoista 5-10 km luokkaa, mutta nyt pikkuhiljaa venytän jalalta salaa...
Mutta ennen taukoa vauhdit oli keskimäärin 8 km/h, usein jäi allekin, se kasi tuntui välillä hankalalta ylittää, mutta nyt oli keskinopeus 8,5km/h ja meni kevyesti. Että ehkä se kuntosalilla vääntäminen on jotain apua tuonut, ja toki ei pidä levon tärkeyttä unohtaa, ehkä mulla kroppa kävi jo vähän ylikierroksilla silloin.
Nyt on pakko syödä jotain etten sorru ylilyönteihin myöhemin tänään, eilen kiskaisin tuosta noin vaan lakupussin jämät ja 75g suklaata ihan hetkessä. Tajusin oikeastaan vasta ne syötyäni että Oho, hups... Säännöllinen ruokailu unohtui eilen kiireessä, ja heti kostautui.
P.S. ostin eilen ratsastushousut. Koska vanhat oli ikivanhat ja kokoa 46. Olivat hilppasen suuret. On siis toiveissa päästä takaisin satulaan... jossain välissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti