En halua valittaa. Huomaatteko miten aina kun joku aikoo valittaa oikein todenteolla, valitusvirttä pohjustetaan sanomalla ettei kuitenkaan haluaisi valittaa. No älä sitten valita jos et halua.
Koitan ottaa omasta neuvosta vaarin ja olla valittamatta. Positiivista viimepäivissä on ollut kävelyt tyttärien kanssa. Vaikka tuntuu etten ole päässyt liikkumaan, niin ollaan kuitenkin joka päivä kävelty useampi kilometri, ja uitukin. Harjoiteltu pyöräilyä ja käyty IKEAssa, mikä sekin on kahden pienen tytön kanssa laskettavissa urheilusuoritukseksi. Puhumattakaan siitä että nyt kun arki alkaa pitää laittaa lasten huoneet arkiasuun, meillä vain jokatoinen viikonloppu jatkossa käyvien lasten pedit pakettiin ja tilalle säilytystilaa että saa koulupöydät käyttöön, sielä sinikeltaisesta kaupasta tuli niitä lootiakin sitten ihan mukavasti kannettavaksi kotiin, ja yläkertaan. Ja sitten ne hyllyt piti myös koota. Montako personal traineria tarvitaan IKEA kalusteiden kokoamiseen? Yksikin näyttää riittävän, vaikka apukäsistä ei varmaa olisi ollut haittaa.
Töissä on ollut mukavaa, niinkuin aina, ja asiakkaat on ihania,
Mahaan ei enää juuri satu, eikä okseta joka päivä. Jätin kahvin pois, ehkä se riitti rauhoittamaan oikuttelevan mahan, ehkä joudun tekemään vielä muutakin karsintaa myöhemmin. Aika näyttää. Olisin kuvitellut kahvista luopumisen olevan hankalaa, mutta en ole juuri sitä kaivannut. Kaksi ekaa päivää sattui päähän, mutta sitten helpotti. Tilalle otin teen, mikä kenties on parempi kahdesta pahasta. Toki iltapäivällä siirryn vihreään teehen ja illalla koitan juoda kamomillaa tai muuta jonka huhutaan rentouttavan.
On ihan mukavaa kun aurinko paistaa, vaikka en toivokaan tänne mitään superhelteitä. Ja viikonloppuna näen vanhoja ystäviä! Se jos mikä on kivaa ja postiivista. Rahaa ei juuri ole harrastaa mitään ihmeempiä, koska työkkäri miettii edelleen olenko heidän mielestään oikeutettu tukeen vai en, mutta onneksi ihmisten kanssa tapaaminen ei vaadi suurta budjettia.
Kaikenkaikkiaan ei mulla ehkä sitä valitettavaa niin kamalan paljon olisikaan :)
P.S. katsoin muuten jotain 5D dokkaria telkusta jossa oli ihmisiä jotka odotti tietoa ihonpoistoleikkaukseen pääsystä. Voin sanoa nyt ihan rehellisesti ja kaikella kunnioituksella, että ehkä pitää lopettaa tuon oman mahamakkaran ja nahkalerpakkeen sureminen ja voivottelu. Se on kuitenkin verrattaessa aivan olematon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti