tiistai 18. elokuuta 2015

Eilen minä juoksin...

...pää kolmantena jalkana. Ja vähän muutenkin.

Olipa kyllä jännä päivä. Aamupalat lapsille, yksi lähti vanhaan tuttuun luokkaan tuttujen kavereiden keskelle, mutta oksensi matkalla ja joutui kääntymään takaisin. Pyörästä lähti ketjut ja pyöränavain katkesi lukkoon. Ei ollut hänen päivänsä se. No, muilla sujui onneksi paremmin. Saattelin uudet koululaiset kouluun ja vein nuorimman hoitoon, matka on semmonen kolmisen kilsaa hoitoon. Sitten kotiin kaupan kautta, ruokakassia kantaen. Sitten kotona vähän paperihommia, ja jännittämistä, että miten ne mun mussukat pärjää. Kohta kello olikin sen verran että sain hilpasta taas (kävellen) koululaisia vastaan. Poika oli saanut heti kavereita ja menikin heidän kanssa yhtämatkaa kotia kohti, joten mentiin sitten ekaluokkalaisen kanssa leikkipaikalle, ja sen jälkeen ostamaan jäätelöt. No, kaupasta sitten lähti mukaan muutakin, joten kotimatka taas kauppakassin kanssa, ja tälläkertaa tein 3*10 sarjat hauiskääntöjä samalla.

No, taas parituntia kotona hääräilyä. Olin ajatellut että haen nuorimmaisen hoidosta autolla, mutta miehen autokaupat venyi ja huomasin että jaa, nyt on enää 20 min aikaa siihen kun piti olla lasta hakemassa. Joten ei auttanut kuin laittaa juoksukengät jalkaan, napit korviin ja pistää juoksuksi. Sen verran tuli kiire etten viritellyt mukaan sykevyötä enkä edes hoksannnut laittaa sportstrackeria päälle, mutta mukavalta kyllä tuntui. Helposti jaksoin hölkätä sen 3 km, aikaa meni 20 minuuttia suunnilleen, mikä tarkottaa että juoksin jopa aika kovaa. Ja voi miten ihanaa se oli pitkästä aikaa! Okei, jalka vähän kipuili, mutta vertyessään kunnolla loppui särkykin. Ja ei se tänään ole tuntunut yhtään sen kipeämmältä. Ehkä ostamani juoksupohjalliset todella auttaa, ehkä jalka on vihdoin toipunut, tai ehkä se alkaa särkeä taas kohta. Saa nähdä... Käveltiin pienimmän kanssa kotiin, ja sitten sainkin lähteä jo töihin nurmikon leikkuu puuhiin. Sieltä kotiuduin kahdeksan aikaan illalla, iltapala lapsille ja hetki sohvalla murun kainalossa. Voin sanoa että uni muuten maistui.

Saldona n. 15 km kävelyä (ilman ruohonleikkuun edestakaisin tallailua) ja 3 km juoksua eiliselle. Eikä tuntunut edes pahalta :P Tänään ja huomenna vielä saattelen koululaiset, mutta sitten joutuvat kulkemaan itsenäisesti kun meikällä alkaa aamuduunit. Mutta ainakin matkaa on kuljettu nyt yhteensä jo yli viikko, joten tuskin ainakaan eksyvät.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti