Ja sit kun sujuu niin sujuu!

Pieni lepo teki terää! Nyt on liikunnat painottuneet lenkkeilyyn koska olen ollut paljon reissunpäällä. Ja kotona kun olen niin on lapsetkin, joten salille en ole päässyt. Mutta lenkki on kyllä sujunut hyvin, juoksentelin Raisiossa kevyen oloisesti ja joka lenkin jälkeen on olo että olisin jaksanut enemmänkin, Pidän sitä tässävaiheessa tärkeänä etten treenaa liikaa ja joko telo itseäni (en todellakaan halua esimerkiksi sitä bursiittia) tai väsy itse treenaamiseen.

Eilen mentiin lasten kanssa lenkille, tytöt tuli pyörillä ja poitsu jalan. Ihan kunnon lenkkiä siitä ei vielä tullut, mutta ehkä tänään sitten kun eilen treenattiin sitä yhdessä kulkemista sujuvasti. Vielä oli sellaista pysähtelyä ja pyörien taluttelua joka hidasti tahtia, vaikka sitten pätkiä sainkin hölkkäillä likkojen vierellä. Mutta tärkeintä lienee että oli kivaa ja lapset näkee hyvää esimerkkiä liikkumiseen. Poikakin alkoi innostumaan lenkkeilystä.

Nykyinen koulu vähän on kärsinyt kun pitää rampata Turussa tulevan (toivottavasti) koulun pääsykokeissa, infoissa ja maanantaina vielä haastattelussa. Mutta onneksi nyt käyvät koulussa ravitsemusta yms josta minulla on jo aika vahva tietämys, ja ensi viikolla pystyn osallistumaan EA1 koulutukseen, ja sitten ensi viikon jälkeen taas täysipainoisesti omaa koulua.

Voitin myös RunFestin kuvakisassa lahjakortin, joten jahka se tulee voin mennä uusimaan juoksukuteet :) Ihan mahtavaa, kun nyt lenkkeillen tuulihousuissa jotka on nähneet parempia päiviä, eikä sopivia vaatteita oikeastaan ole kun painoa on tippunut niin  paljon.

Jos ei suju niin ei suju.

Treenata ei voi vaikka väkisin. Salille ois ollut paukkuja tänään vaikka kuinka, mutta kun lapset sairastaa niin ei ollut asiaa kotoa mihinkään. Edes pidemmälle lenkille ei päässyt, koira joutui tyytymään pihassa pyörintään.

No, ajattelin että kun lapset menee nukkumaan niin sitten teen jonkun aerobisen treenin, pistin musat valmiiksi ja avasin youtubesta sopivalta tuntuvan treenivideon. Mut ei. Alkuverkan sain tehtyä, mutta noin vartin kohdalla treeniä mä luovutin. Ei vaan ollut fiilistä, lonkkia särki ja koko homma maistui ihan puulta. En mä tämmösen fiiliksen takia liiku. Joten pistin musan ja videon pois, kaivoin sen sijaan aloittelijoille sopivan rentoutusjoogapätkän ja tein 20 minsaa venytyksiä ja hengittelyä. Ja nyt olo on hyvä ja levollinen, ja huomenna jaksaa taas. Yhteensä n. 40 minsaa liikkumista, vaikkakin rauhakseen kehonhuolon merkeissä. Joskus pitää vaan tietää koska on aika höllätä.

RunFest 2015

Mun suurimpia motivaattoreitani PT-linjalle vaihdossa oli ihan tavallisten ihmisten liikuttaminen. Olen osallistunut aiemmin Motiviren Kyykkyhaasteeseen, ja samaisen järjestäjän kesäkuntoon haasteseen liityin myös, koska minusta on tärkeää koittaa saada kansa liikkeelle, ja mistäpä muustakaan aloittaa kuin itsestäni. Samaisesta syystä innostuin mukaan RunFestiin.

Matka ei ole liian pitkä aloittelijallekaan, 4,2 km voi myös kävellä, mutta toisaalta aikaa on vaikka treenailla juoksuakin koska tapahtuma on vasta elokuussa. Joukkueeseen mahtuu maksimissaan 5 henkeä, eli neljä itseni lisäksi. Tai muuten joudun kiskaisemaan sitten kaikki osuudet viestistä itse :D puolimaraton voisi kyllä tuntua pikkuisen pitkältä vielä tässä vaiheessa... Mutta enköhän saa houkuteltua mukaan muutaman muunkin. Suurin ongelma on se että vaihdan paikkakuntaa kesän alussa. Täältä Etelä-Pohjanmaalta saisin helposti jengin kasaan, mutta koska muutan Turun lähelle niin pitänee koittaa houkuteltua ihmisiä sieltä suunnalta.

Tänään kotiuduttiin pohjoisen lumisista maisemista. Lapset kotiutui ja koirankin hain mummolasta hoidosta. Oli rentouttava, mukava reissu, mutta on kyllä silti kiva että arki alkaa. Kauhea ikävä tulee vaan taas miestä, mutta onneksi nyt on Turussa pääsykokeita yms niin tiuhaan tahtiin että meillä on nämä kevään viikot aika lyhyitä ja saadaan olla paljon yhdessä.

Intervallitreenit

Kävin äsken uudestaan tekemässä eilisen lenkin, sain ajasta kiristettyä pari minuuttia pois vaan pikkusen nopeuttamalla juoksuvauhtia. Oli muuten ihanaa kirmailla tuolla auringonpaisteessa kuivalla asvaltilla.  Sykkeet nousi hyvin mutta laskikin nopeasti palautusten aikana. 

RunFest oli tykännyt instagramissa eilistä intervallitreenikuvaa. Päädyin tutkimaan mistä on kyse, ja kyseinen juoksutapahtuma järjestetään elokuussa Turussa. Päätin samantien että haluan osallistua. Nyt uupuu enää joukkue..  mutta eiköhän sekin järjesty.

Pääsiäinen

Suklaamunien, mämmin ja hyvän ruoan aikaa. Saunajuomaa ja kystä kyllä on tarjolla päivästä toiseen.  Laihduttajan painajainen, eikö?  Ei.  Sallivan syöjän, elämäntapansa pysyvästi muuttaneen ja itsensä hyväksyvän painonpudottajan on helppoa nauttia.  Kohtuudella.  On melkein itselläkin vaikeuksia uskoa miten helppoa tämä on. Mutta kun ei kiellä itseltään mitään, ei tule morkkista.  Joo okei, paino varmaan nousee mutta sitten se taas laskee kun arki alkaa.

Eilen oltiin monta tuntia järvenjäällä ja kävin vielä illalla intervallilenkillä. Alkaa tuo juoksukunto pikkuhiljaa parantua.

Aprillipilaa?

Aloin tänään hieman pohtimaan elämääni. Mä elän nyt semmoista elämää, jota 31-vuotias minä ois pitänyt aprillipilana.  Opiskelen personal traineriksi. Haaveilen urasta liikunnan parissa. Rakastan treenaamista. Jaksan ja pystyn olemaan sellainen aktiivinen ja osallistuva äiti joka näyttää hyvää esimerkkiä lapsilleen.  Olen hakenut kouluun Turkuun. Ja vielä terveydenhoitoalalle. Olen syvästi rakastunut ihmiseen joka on minulle hyväksi. Siinäpä iso pino asioita joita en olisi uskonut.  Eikä uskoisi moni vanha tuttavuuskaan.

Jos minä pystyn kääntämään elämäni suunnan, kuka vaan pystyy. Eläkää. Älkää luovuttako. Rakastakaa. Olkaa rehellisiä, varsinkin itsellenne. Älkää stressatko rahasta. Tai kiloista. Nauttikaa. Älkää välittäkö muiden puheista. Paskanjauhajiahan riittää.

 If I did it, You can do it.

Täyttä höyryä eteenpäin!

Aamulla heräsin kuudelta, että ehdin salille ennen koulua.  Tällä kertaa menin pitkästä aikaa uimahallin salille.  Oli aika tosi kiva treeni. Aamulla treenaaminen sopii mulle.  Lähtee päivä hyvin käyntiin.  Loppuverryttelyksi juoksin 15 min juoksumatolla. Vähän noin niinkun tekstinä et jaksanko edes hölkätä sitä tulevaa Cooperin testiä kokonaan..  ihan hyvin jaksoin, syke ei noussut edes kovin korkealle. 

Koulussa oli anatomiaa, yrittäjyyttä ja liikuntaa. Liikuntatunnilla tehtiin eräänlainen kuntopiiritreeni. Tein sen sata lasissa ja olin aivan kuollut jälkeenpäin, mutta olo oli kyllä mahtava.

Illalla käytiin lasten kanssa mummolassa. Äidilläni on keittiössä räsymatto jossa tasaisin välimatkoin raitoja. On noi muksut vaan fiksuja ja niillä on luonnostaan halu liikkua. Tekivät ihan samoja toiminnallisia harjoitteita siinä kuin me ollaan tehty koulussa. Kävelivät varpaisillaan koskematta raitoihin, sama takaperin, hyppien, karhunkävelyä, rapukävelyä ja voi miten monella tapaa keksivät.

Tuli valtavan hyvä mieli kuin tajusin olevani sellainen aktiivinen osallistuva äiti joka kannustaa lapsiaan liikunnalliseen elämäntapaan ihan vaan omalla esimerkillään.  Ja osallistuu lasten hassutteluun.  Saatiin mummikin innostumaan!  Lopuksi tytöt riehaantuivat vähän liikaakin tanssimaan ja laulamaan. Siitä menosta oli hiljainen viikko kaukana. Pistin pätkän myös instagramiin.