Onko sitä? Puoli vuotta sitten olisin sanonut että ei todellakaan. Olen yksi niistä monista joiden päivä ei vaan käynnisty(nyt) ilman kahvia. Lisäksi kahvia piti saada ruoan jälkeen, iltapäivällä ja illallakin joskus. Vätin ettei vaikuttanut yöuniin, ja se oli vaan niin hyvää. Eikä se edes lihota!
No, mystiset mahakivut sitten aiheuttivat sen että jätin kahvin kokonaan pois. Ajattelin että mikään mihin addiktoituu ja joka aiheuttaa vierotusoireita jos sitä ei saakaan, ei voi olla minulle hyväksi. Ja lisäksi vielä mahakivut, joita kahvi ei ainakaan vähentänyt. Yllätyin siitä että lopettaminen olikin kovin helppoa. Tuli pari tilannetta että teki mieli kahvia ihan kahvin takia, ja pari päivää särki päätä. Mutta ei tullut pakottavaa tarvetta palata kahvin pariin, ja silloinkin kun teki sitä mieli ajattelin vaan etten tahdo takaisin koukkuun.
Toki korvasin kahvin teellä, mikä sekin sisältää kofeiinia, että ihan täysin en koukusta ehkä päässyt. Mutta olen pyrkinyt siihen että juon mustaa teetä vain aamuisin, päivällä sitten vihreää tai valkoista, ja illalla jos haluan teetä, juon kamomillaa. Tuntuu sopivan minulle. Illalla väsyttää, mutta hei, niin pitääkin! Silloinhan sitä pitää mennä petiin ja nukkua sikeästi aamuun asti.
Olen ollut huomaavinani että olen rennompi ja iloisempi. Tiedä siitä sitten, mutta mahdollisesti johtuu kahvin jättämisestä. Enkä tosiaan kaipaa sitä että päätä alkaa särkeä heti jos edellisestä annoksesta on kulunut liian pitkä aika. Joten taidanpa jatkossakin pärjäillä ilman kahvia.
Tosin mielessäni kyllä heräsi kysymys siitä, että jos kahvin jättäminen on noin helppoa, niin miksi herkuttelun jättäminen (eli sokerista luopuminen useammissa muodoissaan) ei ole? Nimimerkillä olen nyt koittanut siivota ruokavaliota taas parempaan ja terveellisempään suuntaan, mutta heikoin tuloksin... Onks kukaan ylimääräistä selkärankaa nähnyt? Mun oma on hukassa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti