Eilen kävin ratsastustunnilla. En ole ollut hevosen selässä liki neljään vuoteen, joten hirvitti kyllä että pääsenkö enää selkäänkään. Samalla kuitenkin oli jotenkin luottavainen olo, ajattelin että pakkohan sen on vaikuttaa että on paljon kevyempi ja paljon paremmassa kunnossa.
Ja vaikuttihan se. En mene tässä blogissa tunnin yksityiskohtiin, mutta kiteytettynä tuntui että olisin nyt parempi ratsastaja kuin neljä vuotta sitten. Vaikka silloin ratsastin liki joka päivä.
Oli kyllä valtavan kivaa palata vanhan harrastuksen pariin. Kallistahan tuo ratsastus on, mutta haluan silti sijoittaa siihen. On kai niitä huonompiakin kohteita. Tunnin ratsastusta varten pitää mun tehdä töitä n. 2,5 tuntia. Mutta ompa sit motivaatiota painaa duunissa, kun voi laittaa sitä rahaa siihen mitä oikeasti haluaa tehdä ja on kaivannut enemmän kuin on tajunnutkaan.
Painorintamalla hiljaista, ollaan taas sellaisessa suvantovaiheessa ettei paino liene paljoa pudonnut. Ei tosin noussutkaan, ja syönyt olen kuitenkin pyhistä tsemppi lupauksistani huolimatta melko vapaasti. En ole vielä oppinut miten päivätyöt ja säännöllinen ruokailu yhdistetään..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti