Tänään uskaltauduin viimein tekemään taas juoksutreenisuunnitelmaa, ja kokeilemaan 35 minsan kevyttä lenkkiä. Otin aika varovasti, lämmittelin hyvin ja olin kokoajan mukavuusalueella. Kunto on kyllä tauon aikana laskenut sen verran että taas ollaan alle sen 8 km/h keskinopeuden, minkä juuri ennen taukoa jo ohitin.. Mutta eipä se mittään, juoksu rullasi aika hyvin ja tuntui mukavalta. Ja jalka ihan normaali lenkin jälkeen.
Joten tästä on hyvä jatkaa. Saa nähdä koska tulee sitten sääolosuhteet vastaan, ja miten niistä selvitään.. Mutta vakaa aikomus on kyllä tänä vuonna jatkaa juoksua talven yli ilman taukoa. Ellei paikat hajoa, Pitää hankkia vaan kunnon varusteet niin tarkenee ja pysyy pystyssä.
Jospa se painokin alkaisi taas näyttää miinusmerkkejä kun jatkaa juoksentelua. Ja onhan se nyt kivaa että taas pääsee liikkeelle. On vaan jotenkin surrealistista ja upeaa että vaikka ei pariin kuukauteen ole juossut kuin pari kertaa, niin tuo vajaa 5 km menee ihan helposti hölkäten. Kun vielä vuosi sitten ei olisi voinut kuvitellakaan että jaksaa juosta niin pitkään.
On ollut muutamana päivänä taas sellainen olo että mitään ei ole tapahtunut missään. Etten kertakaikkiaan muista, näe ja tajua miten paljon olen edennyt. Toki ratsastaessa tajusi erittäin kirkkaasti että se kroppa jossa nyt elän on hyvin erilailla suoriutuva kuin se jossa elin vielä muutama vuosi sitten, ja luolassa se oli myös vahvasti mielessä. Ja nyt taas juostessa mietin sitä miten erilaista elämää elää nykyään. Ja silti on jotenkin sellanen olo että olen ihan samassa kunnossa kuin vaikka vuosi sitten. Koskakohan tämä oma päänuppi vihdoin tajuaa lopullisesti etten ole enää sama ihminen?
Siinä menee aikansa! :) Mutta kyllä se pääkin pääsee mukaan muutokseen. Mulla kesti myös jonkin aikaa tajuta, että nyt oon oikeasti pieni/normaalipainoinen. Se ei riittänyt, että näki itsensä peilistä joka päivä, että tutut kommentoivat muutosta, että oma olo oli selvästi parempi ja energisempi... Joskus nää meidän päät on vaan vähän hitaita. ;D
VastaaPoista