Nautiskelin parin lenkin ajan mukavuusalueella hölkkäilystä. Se on vaan niin makea fiilis kun voi hölkkäillä tasaisesti ilman mitään ikäviä tuntemuksia ja nautiskella siitä että jaksaa. Mutta. Mutta mutta. En ajatellut jäädä tähän. Vaikka 5 km hölkkä oli tavoitteena pitkään, en ole valmis. En lähellekään. Ja jotta edistyisin tästä edelleen, pitää siltä mukavuusalueelta taas poistua.
Ajatuksesta tekoihin, aamulenkillä sykevyö käyttöön. Päätin tehdä nopean lenkin, vähän kävelyä ja hölkkää alkuun, vartin verran, käännös ympäri ja kotiin juosten. En tiedä oliko kyse jo siitä tiedosta että pitäisi taas potkia itseään, vai oliko vaan väsy aamu, mutta tuntui kyllä kamalalta. Toki tulin takaisinpäin sportstrackerin mukaan nopeammin kuin mun normivauhti on, niin kuin pitikin. Mutta silti koin sen kurjempana kuin odotin. Jalkoihin sattui ja hengästytti ja suututti koira joka koitti jättäytyä jälkeen.
No, mukavuusalueen ulkopuolella ei ole mukavaa. Niin se vaan on. Lenkin jälkeen oli kuitenkin tosi kiva olo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti