Oijoi, nyt meni viikko kyllä penkin alle. Syömisten suhteen ei valitettavaa, yksi reward day, ja sekin maltillinen joten ei ollenkaan paha, mutta ne treenit... Mulle tuntuu olevan todella haasteellisia, ei omat lomapäivät, vaan miehen loma. Kun mies on kotona, en saa treenattua, on niin paljon kivempaa olla söpösti yhdessä kuin lähteä hikoilemaan, ja miehen nähden treenailua en voi kuvitellakaan. En tiedä mikä tunnelukko siinä oikein minulla on, mutta jotenkin se ei vaan onnistu, ajatuskin kauhistuttaa. Pitäisi tehdä oikein kovasti duunia oman pään kanssa, että pääsisi tuosta ongelmasta eroon, se rajoittaa aika paljon omaa tekemistä, jos ei voi treenata kotona. Mulla ei ole mitään ongelmia treenata ulkona tai muiden nähden, mutta miehen nähden... En tiedä mikä siinä se ongelma on. Ansaitsen näpeilleni tän viikon liikuntojen suhteen, olisi pitänyt vain lähteä ulos jumppaamaan kun kotona ei kehtaa. Mutta ei tullut lähdettyä. Kertaakaan.
Sen sijaan päivittäin olen käynyt kävelyllä, ja välillä miehen kanssa yhdessä. Tänään käytiin kahdesti, yhteensä n. 8 km tuli käveltyä, siitä kolmisen kilsaa vaihtelevassa maastossa.
No, kuten arvata saattaa, ei tämän viikon miinuskaan ole suuren suuri. Mutta se on kuitenkin miinusta, joten siitä voi olla tyytyväinen. Nyt lähtee vikat 2 viikkoa ennen kummitytön juhlia, ja ne painan sitten sata lasissa, katsotaan mihin asti sillä päästään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti