Oh no, juuri kun pitki potkia liikunnat taas uudelle tasolle niin iskee flunssa. Mikä nyt avuksi?
Entinen, se kolmenvuoden takainen, Ansku olisi mennyt lähimmän kaupan kautta sohvalle sipsien, suklaan ja croisanttejen kera itkemään surkeaa oloaan. En nyt voi väittää täysin muuttuneeni, kyllä houkutukset on olleet nyt todella vahvoina mielessä, Mutta so far so good, olen pystynyt tekemään järkeviä valintoja ja olen napostellut lähinnä omenaa ja pähkinöitä. Turhia kaloreitahan niistäkin tulee kun niitä syö kahmalokaupalla ruokailujen lisäksi, mutta olen silti tyytyväinen itseeni. Helppoa se ei ole ollut, joka kerta kaupassa olen taistellut makeanhimoa vastaan, ja iltaisin mies syö vieressä suklaata niin on se kuulkaa aika raskasta välillä. Mutta sitä suurempi on onnistumisen ilo kun ei niihin herkkuihin ole sortunut.
Liikuntaa en siis siinämäärin voinut lisätä kuin olisin halunnut, mutta olen silti tyytyväinen. Olen sanut liikuttua edes jotenkin joka päivä, teen taas huomenna uuden viikkopäivityksen. Yksi ihana asia on se että kun koko perhe on liikunnallinen, niin olohuonekin saa näyttää jumppasalilta. Meillä roikkuu nyt katosta voimistelurenkaat ja nyrkkeilysäkki, ja ikkunan edessä majailee sitten jo tutuksi tullut crosstrainer ja kahvakuulat. Alkaa olla kotisali jo melko tehokas paikka treenailuun. Tänään uskalsin jo testata pientä vajaan puolen tunnin kuntopiiriä, ja hyvin sai hien pintaan, ja huomenna käsivarret ja pakarat kiittää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti