Oli muuten rentouttava viikonloppu! Pikkusiskonikin oli porukoilla käymässä, ja hän on aina ollut liikunnallinen ihminen joten sain hänestä lenkkiseuraa. Oli omituista hölkätä jonkun kanssa. Ja vielä siskon, jota olen aina pitänyt tosi kovakuntoisena. Että pystyttiin hölkkäämään yhdessä reilu 3 km lenkki ja juttelemaan samalla, se oli mulle kyllä jo voitto itsessään.
Kävin myös yhtenä iltana yksin juoksemassa 3 km, ja keskinopeudet paukkui taas, nyt menee 3 km jo yli 9 km/h.
Mummolan keittiössä tulee myös hienoja ideoita, kuten kokeilla onnistuisiko silta. Ja vaikka ei sitä kovin kauniiksi voi sanoa, niin periaatteessa se onnistui! En ole sellaista tehnyt varmaan 24 vuoteen... Ja seuraavana päivänä tyttäret pyysi siskoa opettamaan niille kärrynpyörää, ja mä menin tietty mukaan opiskelemaan! Vielä puoli vuotta sitten en olisi edes yrittänyt. Enkä ole sitä edes kakarana osannut. Mutta nyt vaan sitkeästi yrittämään, ja alkoi ne jalat jo vähän paremmin nousta :D
Oli muuten tosi kivaa! Oon vieläkin ihan fiiliksissä siitä että uskalsin, pystyin ja onnistuin, ainakin suhteellisesti...
Mutta kyllä muuten osaa tulla lihakset kipeiksi tuommoisesta! Pakarat tulessa siltakokeiluista ja tänään kyljet ja selkä kipeänä kärrynpyöristä.
Tänään palasin syömisien suhteen ruotuun, ja vedin painijapojan kanssa treenit. Oli aika hauskaa, hölkkäiltiin, otettiin spurtteja, tehtiin polvennostoja, sivuaskelia, askelkyykkyjä. Juostiin ja hypittiin katsomon penkkejä ylös ja alas ja tehtiin käsitreeniä kuntoilulaitteissa. Loppuun vielä kolme mäkivetoa pururadalla ja hölkkäily takasin liikuntahallille. Ja myöhemmin likkojen jumpan aikana kävin radalla juoksemassa kokeellisesti 2 km, ja jäin 12 sekuntia cooper tavoitteestani... Mutta luulen että se 2000 m tulisi täyteen jos mulla ois joku jäniksenä tai ois ryhmätestaustilanne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti