maanantai 1. elokuuta 2016

vko 30 ja yksi etappi takana

Kuten moni pidempään seuraillut tietää, oli eilinen iso päivä, kummityttö pääsi ripille, ja olin jo vuosia sitten luvannut olla normaalipainoinen silloin. No, en ollut, matkaa BMIn mukaiseen normaalipainoon jäi vielä vajaa 8 kiloa. En kuitenkaan osaa (onneksi) olla pettynytkään.

Vaikka tavoite tavallaan jäi siis saavuttamatta, olen ehtinyt sopeutua ajatukseen. Tottahan tiesin jo loppukiriä aloitellessa, että niin suuri pudotus siinä ajassa ei ole mahdollinen, saati terveellinen. Mutta olen kuitenkin todella tyytyväinen siihen että loppukiriä otin, koska se sai minut taas takaisin oikealle uralle, ja vauhtia tähän elämäntapamuutoksen loppuvaiheeseen.

Totta puhuen oivalsin yhden aika ison jutun. Minä en ole enää lihava. Minulla on reippaasti alle 10 kiloa matkaa normaalipainoon, ja olen paremmassa fyysisessä kunnossa kuin koskaan. Uudet treenit on helppoa ottaa mukaan päiviin koska taustaa säännöllisestä liikkumisesta alkaa olla jo paljon, ja se oma mukavuusalue liikunnan saralla on venynyt aika paljon isommaksi kuin se oli vielä vaikka PT koulun alussa. Olen elämääni tyytyväinen ja rohkeampi ja avoimempi ihminen, kuin olin vielä 3 vuotta sitten.

Kummitytön äiti pyysi että pidän juhlissa puheen. Jaan elämänviisauksia. Olin mielessäni valmistellut puhetta, mutta sitten veljeni, tytön isä, piti puheen joka sisälsi noin 95 prosenttisesti samat asiat kuin mitä olin itse ajatellut sanoa. Mutta pidin puheen silti, heitin sen lonkalta ja muutin sisältöä. Olin juhlasalin edessä, hymyilin ja puhua pälpätin mikrofoniin, eikä se vanha minä, se joka olisi kuiskaillut että näytän paksulta eikä kukaan ota minua vakavasti, tullut kertaakaan mieleenikään. Olin reippaasti mukavuusalueeni ulkopuolella, mutta se ei tuntunut pahalta.

Eilen minulla oli todella sellainen olo, että näytän hyvältä. Se on aika harvinainen tunne, niin kurja kuin se onkin tunnustaa. Sen tunteen kun saisi purkkiin, voisi sieltä aina ammentaa kun mieli meinaa painua maahan ja vanhat kummitukset alkaa kuiskutella.


Viikkokatsaus, joka tuskin jää viimeiseksi vaikka tämä riparikiri on nyt loppu. Tykkään kuitenkin tästä tavasta kirjata ylös treenejä ja fiiliksiä, ja ne ovat sitten näppärästi muistissa täällä.

ma - aamulenkki 3 km ja kävely
ti - juoksutreenit
ke - naruhyppelyä, kahvakuulatreeni ja reilun tunnin kävely lasten kanssa
to - juoksutreenit
pe - kävely
la - kävely
su - juhlat


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti