Sainpa sitten työkkäriltä sellaista tietoa, että lähihoitajan opintojani ei tueta. Ymmärrän sen toki, olen juuri valmistunut tuetuista opinnoista, joten nyt pitäisi sitten päästä työelämään. Ongelmapa on noiden PT hommien vähäisyys. Tai siis, pitäisi alkaa yrittäjäksi. Tai kevytyrittäjäksi.
Ilman työkkärin tukea en pysty opiskelemaan, meidän perheen talous ei kestä kahta vuotta opintotuella, ei sitten niin millään, Ei vaikka kuinka tahtoisin opiskella. Enkä pysty tekemään opintojen ohassa niin paljon töitä että eläisimme niillä ansioilla, koska nuo lapsetkin vaatii oman aikansa. Joten ne opintohaaveet saa nyt haudata. Yhtäkkiä selkeä kuva seuraavasta kahdesta vuodesta muuttuu täysin epäselväksi. En tiedä yhtään mitä nyt tapahtuu.
Töitä olen tietenkin katsellut. Pidän silmät auki, jos jotain sopivaa tulee eteen. Lisäksi olen pyöritellyt mielessäni tuota kevytyrittäjyyttä. Olen menossa tiistaina työkkäriin, joten voin samalla varmistaa, että jos saan palkkaa esim. ukko.fi:n kautta, vaikuttaako se miten työttömyystukiin. Ja jos sitten toiminta lisääntyy niin toiminimeä voisi sitten mietiskellä myöhemmin.
Mitään varmaa ei ole valmiina mihinkään suuntaan. Mutta onneksi on vakituinen osapäivätyö, perhe ja treenit jotka rullaa. Kaikki muu kyllä löytää oman uomansa.
Runfest turku onkin siirretty kevääseen, joten olen katsellut jotain muuta juoksutapahtumaa johon osallistua. Yksi vaihtoehto olisi susihölkkä Nousiaisissa, matka 7,5 km mutta uskoisin että hölkkäluokassa sen matkan kyllä elokuussa klaaraisin. Mutta katsotaan.
Loppuun hassu huomio muuttuvasta kropasta. Mä en ole koskaan voinut käyttää kesäkuumalla hameita tai lyhyitä shortseja. En edes hoikimmillani. Aina, ihan aina hinkkautui sisäreidet kipeästi yhteen. No, toissapäivän kuljin shortseissa ja bikineissä, eilisen mekossa, ja tänään shortseissa, eikä mun reidet ole millänsäkään. Wohoo!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti