Elämä (ja paino) junnaa paikoillaan

Tänään on sellainen päivä että on hankala pysyä positiivisena. On lamauttavaa olla työtön, ilman mitään toiveita työpaikasta tai koulutuksesta. Opinnot odottaa että työkkäri suostuu jälleen tukemaan, byrokratia estää koulunpenkille palaamisen ennen ensi maaliskuuta. Ainakaan samalle alalle. Ja alanvaihdossa ei ole mitään järkeä, kun opintoja on jäljellä muutama hassu kuukausi. Tosin valmistuminen venyy jokatapauksessa kun ei voi nyt opiskella. Ärsyttää. Opintotuella opiskelu kolmen lapsen lähihuoltajalle on aivan kuolleena syntynyt ajatus. Tosin juuri nyt kyllä tuntuu siltä että olisi pitänyt vain valita se vaihtoehto, Kituuttaminen koulussa olisi sentään mielekkäämpää kuin kituuttaminen kotona.

Lisäksi opinnot jotka odottavat ovat kaupallista alaa, jolle en usko edes suuntautuvani. Entistäkin enemmän kiinnostaa terveys ja hyvinvointi, hieronta ja liikunta. Kun sen merkityksen kokee omassa elämässään niin suuresti (vaikka juuri nyt se merkitys on taas jossain hukassa ajatuksista) niin oppii tajuamaan miten isoja asioita ravinto ja liikunta on. Hierontahan minulla onkin aina ollut mielenkiinnon kohteina, olen sitä opiskellutkin, tosin hevoshierontaa, en ihmisten.

Ja juu, se painokin junnaa. Tuntuu olevan suoraan sidoksissa omaan mielialaan, kun on ankeaa ja harmaata mielessä, ei painonpudotus onnistu. Syön väärin enkä liiku. Kyllä mä sen tiedän. Mutta mistä taas motivaatio??

Nyt sujuu

Ainakin syömiset on olleet aivan kohdallaan jo tovin, nyt saisi alkaa sitten niitä tuloksiakin tulemaan. Koitan ajatella positiivisesti, ja olla stressaamatta, koska se nyt ei ainakaan auta painoa tippumaan, taitaa vaan nostaa painoa nuo stressistä johtuvat hormonit.

Tässä elämänmuutosta ja päänupinremppaa tehdessä olen paljon kästellyt laihduttamiseen ja minäkuvaan liittyviä asioita. On helppoa laihtua,teoriassa. Pitää vaan kuluttaa ennemmän kuin saa energiaa. Mutta käytännössä se ei sitten enää olekaan niin yksinkertaista. Siihen lihomiseen on kuitenkin aina jokin syy. Ensin pitää päästä niistä syistä eroon, ennenkuin laihtumisesta tulee pysyvä muutos. Ja niitä muutoksia on valtavan paljon. Usein kuulee että laihduttaminen on paljon helpompaa kuin esimerkiksi tupakasta luopuminen. Joillekin se varmasti onkin. Mutta sitten olemme me addiktit, joille olisi paljon helpompaa lopettaa kokonaan. Ja ruokaa on kuitenkin pakko syödä. Ei voi vain lopettaa kokonaan. Ruokakaupassa on pakko käydä, ravintoloiden ohi kävellä, telkku suoltaa ruokaohjelmia jatkuvasti. On aika hankala olla ajattelematta ruokaa. Siksi se henkinen muutos on niin tärkeä. Ruoka, ja varsinkin ne omat heikkoudet (kellä makea kellä suolainen) on pakko oppia näkemään eritavalla.

Itse olen kiinnostunut ravitsemuksesta syvemminkin, ja ilmottauduinkin avoimenyliopiston ravitsemustieteen peruskurssin jaksoille. Toivon saavani lisää tietoa ja työkaluja itseni auttamiseen. Ehkä joskus tulevaisuudessa voin sitten auttaa muitakin.

Ohhoo mikä päivitystauko!

Täällä ollaan vielä, enempi vähempi aktiivisesti karppauksessa kiinni. Tuloksia näkyy suoraan verrannaisesti aktiivisuuteen, eli enempi vähempi. Pääsen siihen kahdeksaanviiteen, sitten paino nousee vähän, sitten taas laskee siihen kahdeksaan viiteen, sitten taas pikkuisen nousee... Jep jep. Hankalalta on tuntunut kun koko lokakuussa ei oikeastaan tulosta tullut, ja nytkään ei lupaavalta näytä. Mutta en ole luovuttamassa. Päinvastoin, päätin jo (ja puhuinkin siitä parin ihmisen kanssa niin en sitten voi jänistää) että pidän joulukuun alusta ruokapäiväkirjaa, niin näkee konkreettisesti että missä se vika on. En alota heti koska mun päänuppi koittaa kovasti yhdistää ruokapäiväkirjailut aiemman elämän kalorilaskentaan ja sitä seuranneisiin jojoiluihin ja itsetunto-ongelmiin, joten tarvin tälläisen siirtymäajan että saan nuppini tajuamaan että ruokapäiväkirjan pitäminen ei tarkoita että suhtautuisin painooni pakkomielteisesti.

Positiivisuus kun kauttalinjan ollut mun elämäni kantava voima, niin sen nimissä on sanottava että kyllä sitä osaa nainen olla onnellinen silloin kun on ihastunut. Varsinkin kun on ihastunut ihmiseen joka kannustaa ja on tukena, mutta silti tykkää musta just sellaisena kuin olen.

nyt en ihan ymmärrä...

Viime viikolla jätin synttäreiden takia punnituksen väliin. Ja hyvä niin, koska ilmeisesti tulos olisi ollut järkyttävä, ainakin siitä päätellen, että nytkin tulos oli +-0. Edelleen siis 85 kiloa. Ei alle. Vähän olen kyllä pettynyt koska olen syönyt mielestäni aivan oikein. Mutta koitan hokea itselleni että pudotus on voinut olla suurikin, jos synttäri tosiaan painoa nosti.

Ensiviikolla sitten toivon mukaan laskee taas lisää.. ois jo kova hinku seiskytluvulle :)

Muutoskuva

Löysin koneen syövereistä kuvia ajalta  jolloin olin lihavimillani. On välillä tosi hyvä asia verrata kuvia ihan vieretysten, niitä vanhoja, ja nykyisiä. Eilen meinasin lähteä livemusaa kuuntelemaan, mutta väsähdin tämän lunssani takia. Joten jätin väliin. Mutta koska olin jo pynttäytynyt, otin sitten muutamia kuvia.

Koitin valkkailla vanhoista ja uusista joissa olisin suurinpiirtein samasta suunnasta, mutta toki kun ennenkuvat on otettu liki salaa ja nyt kuvat on poseerattuja niin vaikuttaa sekin. Mutta silti, muutos on aika huima.

Kuvissa siis minä n. 103 kiloisena, ja nyt 85 kiloisena. Huomaatte kyllä kummassa kuvassa olen painavampi..

Täytin 30.9. 33 vuotta. Söin kaksi palaa kakkua. En punnitse tällä viikolla, saa mahdollinen turvotus laskea pois eka :D 

Herkkuhetkiä

Tänään päätin tehdä karppisnickerssiä, koska Snickers on ehdottomasti paras suklaapatukka, ja ajattelin että saman efektin luominen itse, ei välttämättä olisi vaikeaa. Netissä löytyi parikin erilaista ohjetta, mutta päädyin sitten muuntelemaan jonkun verran, sen mukaan mitä kotoa löytyi.

100g 70% suklaata  31,5 g hh
100g 86% suklaata  18,5 g hh
150g maapähkinävoita (sokeroimaton) 16g hh
100 g suolapähkinöitä puolikkaina  10 g hh
100g kuohukermaa  3g hh
50g  voita alle 0,5g hh

makeutusta

Koko satsissa 79,5 g hiilareita, ja suklaaherkkua tuli pyöreän irtopohjavuoan verran. Maapähkinää ja -voita olisi voinut pistää vähän vähemmänkin, nyt maku tuli aika vahvasti läpi. Se vähentäisi myös kokonaishiilihydraattien määrää. Tein aika pieniä palasia, koska näin tuhtia herkkua ei paljoa voi kerralla syödäkään, palasia tuli n. 44 kpl, eikä ne nyt ihan tasaisen kokoisia tässä koerässä olleet, mutta pikkuisen pyöristellen ylöspäin yhteen palaan alle 2 g hiilareita. Että ei huono.

Sulatin suklaasta puolet (niin että tuli puolet kumpaakin) ja levitin folion päälle, jonka olin laittanut irtopohjavuoan pohjalle. Suklaata tulee melko ohuelti. Vuoka jääkaappiin.

Sulatin kattilassa maapähkinävoin ja voin, ja lisäsin seokseen pähkinät. Sekottelin seosta vähänaikaa että se hieman jäähtyisi, ja sitten levitin sen jähmettyneen suklaan päälle. Vuoka takaisin kylmään.

Keitin kermaa kattilassa makeutusaineen kera kokoajan sekoittaen, ihan kinuskista lopputulosta ei tullut ilman sokeria, karppisokeri olisi varmasti ollut parempaa, mutta sitä ei nyt kaapissa ollut. Maku oli kuitenkin hyvä.

Levitin sen taas jähmettyneiden kerrosten päälle, hyvin ohuelti tulee desistä kermaa, ensikerralla voisin koittaa lisätä kerman osuutta ja vähentää pähkinävoin. Vuoka kylmään.

Sulatin loput suklaat, ja levitin päällimäiseksi. Vuoka kylmään.

Kun jähmettynyt kunnolla, leikataan suupaloiksi ja pidetään kylmässä :)

On aika ytyä maultaan, ei varmaan toimi sellaisen suussa joka ei ole karpimpaan tottunut. Jos semmoista yleisöä on, niin suklaan voisi korvata stevialla makeutetulla maitosuklaalla, mutta sitä ei nyt kaapissa ollut..

4. viikko -3,5 kg

No HUHHUH! Tiesin että menkkojen loppumisen takia voi tulla vähän isompi pudotus, mutta 3,5 kiloa???? Kävin puntarilla kolme kertaa kun en meinannut uskoa silmiäni. Myönnetään että kun näläntunne on pienentynyt on annoksetkin pienentyneet, niinkuin niiden laihduttajalla kuuluukin, mutta silti tuo 3,5 kiloa tuntuu aivan hurjalta.Eilisaamuna pudotus oli reilun kilon luokkaa, että keho on sitten viimeyönä käynyt isoilla kierroksilla...

Ensimmäinen tavoite -5 kiloa on kirkkaasti saavutettu, ja palkintoni lunastin jo perjantai aamuna. Oli vähän ennakkoon mutta näköjään ei tarvi murehtia siitä että entäs jos se ei rikukaan nyt... Kävin siis kampaajalla, ja leikkautin ylikasvaneen lyhyen tykkani taas muotoon. Paljon paremman näköinen ja tuntuinen on nyt.

Eikun kohti seuraavaa tavoitetta :)

Tänään otan uudet vertailukuvat. En usko että muutos viidenkilon välein juurikaan näkyy, mutta on sitten kiva kun on itselle kuvat matkan varrelta.