1. alkuperäinen tavoite saavutettu

Ompa tosi outo olo. Aamulla vaaka näytti 73,2 kiloa. Mun alkuperäinen tavoite oli -30 kiloa, ja samalla kevyemmäksi kuin alkaessani odottaa ensimmäistä lastani yli 13 vuotta sitten. Vyötäröltä on sulanut 40 senttiä, lantiolta 26 senttiä ja reidestäkin 12 senttiä. Kuppikoko pieneni vähän, mutta kun on isorintaisen geenit niin ympärys se oleellisempi muutos, 85 -> 70. Vaatekoko 48 -> 40. Eilen kävin kaupoilla sovittelemassa vaatteita ja koko 42 oli järjestään liian suuri. Olen ollut kokoa 40 viimeksi... alaikäisenä. Siinä näkyy liikunnan vaikutus, vaikka olin hetken alle kaksikymppisenä alle 70 kiloinen, käytin silloinkin kokoa 42. BMI 39.3 -> 27.8.

En ole koskaan ennen saavuttanut tavoitetta laihdutuksessa. Olen niin tyypillinen ikuinen laihduttaja ja jojoilija kuin voitte kuvitella. Miten eletään elämää laihduttamatta, kun on laihduttanut on/off kakstoista vuotiaasta, oli syytä tai ei? Siinä mulle pohdittavaa viimeisen 5 kilon pudotuksen ajalle. Koska uusi tavoitteeni on 68 kiloa, ja BMI lähes normaalipainoisen. Sitten loput tehdään salitreenillä. Koska vaikka mä olen muuttunut paljon, niin se ei ole muuttunut, että minusta kauniilla naisella on kurveja, ja myös pehmeyttä. En tavoittele mahdollisimman alhaista rasvaprosenttia. Ja viimeiseen 5 kiloon saisi mennä pitkään, ei ole kiirettä. Jos tämä pääkin pysyisi sitten jotenkuten mukana, ja alkaisi tajuta tämän muutoksen suuruuden.

Kyllä nyt kelpaa lähteä mummolaan ja kummitytön synttäreille. Ja ajattelin muuten syödä hyvällä ruokahalulla ja ilman syyllisyyttä, ja nousta vaakalle vasta sitten joskus kun viikonlopun hetkellinen painoa nostava vaikutus on poistunut :D

Rakeiset muutoskuvat

Tuttuun tapaan muutoskuvat itsestä, siis nämä kokovartalosellaiset, on toteutettu läppärin kameran avulla. Ovat siis yhtä epäselviä ja epätarkkoja kuin aikaisemmatkin, siitä pahoittelut. Pyrin saamaan lähiaikoina parempilaatuisia kuvia joissa ylläni on samat tai samankaltaiset vaatteet kuin vanhoissa kuvissa, uskon että ne ovat melko valaisevia. Kokeilin nimittäin tänään vanhoja farkkujani, ja niihin mahtuisi varmaan yksi lapsista kanssani...

Mutta tässä näitä luvattuja muutoskuvia. Näissä näkyy hyvin myös tuo alavatsan ongelma-alue... Mutta enää ei sekään minua niin häiritse, alan oikeasti oppia olemaan sinut itseni kanssa. Kuvien välillä siis 17 kilon pudotus, sillä minulla ei ole tälläisiä vertailukuvia siitä kaikkein pahimmasta tilanteesta.

takaa näkee että mulla on nykyään vyötärö! Bebaa tosin pitää alkaa reenaamaan pyöreämmäksi ;)

Ja tässä se mun murheenkryynini. Mutta onhan tuo nyt jo aikas hurjasti pienempi.

sivulta

ja kasvokuva. 

BMI alle 30

Se on jännä juttu että vaikka mielestäni BMI ei ole niin luotettava keino mitata ylipainoa kuin mitä annetaan ymmärtää, niin silti tuntuu näin hienolta että olen siirtynyt BMIni mukaan merkittävästä lihavuudesta lievään ylipainoon. Eihän sillä pitäisi olla mitään merkitystä, kun en sitä painoindeksiä minään pidä.

Mutta on sillä. Olen viimeksi ollut näin kevyt vuonna 2005. 10 vuotta sitten. Ja silloinkaan en ollut näin hyvässä kunnossa. Joten onhan se nyt hieno juttu. Joskus silloin satakiloisena lupailin itselleni uusia vaatteita kun joskus pääsen alle 80 kilon. En nyt ajatellut ihan hulluksi heittäytyä, koska taloudellinen tilanne ei ole maailman paras tällä hetkellä, mutta ajattelin kyllä käydä tänään pyörällä kurkkaamassa Myllyn alennusmyynnit ja pari kirpparia. Jos löytyisi vaikka shortsit, en ole käyttänyt sellaisia vuosiin.

Painoa on nyt pudonnut 24,3 kiloa. Senttejä karissut paljon, mittanauha vaan on muuton jäljiltä jossakin. Otan mittoja taas joskus. Suurin muutos on kuitenkin tapahtunut mun pään sisällä. En nytkään koe laihduttavani, paino vain putoaa. Söin poikapuolen juhlissa kakkua (joka oli syntisen ihananaa suklaakolakakkua ja sisälsi varmaan miljoona kaloria) ja karkkia, mutta paino putoaa silti. Söin kohtuudella, liikuin ja seuraavana päivänä jätin herkut syömättä. Niin helppoa se oli, etten edes tajunnut sitä tehneeni.

Nyt aamupalaa nassuun ja pojan kanssa pyöräilemään. Illalla päivitystä tulevaisuudensuunnitelmista, jahka ne itselle vähän selkiää. Tuli nimittäin pari mutkaa matkaan...

Hyvää juhannusta!

Eilen oli oikein teemapäivä, ja teemana se pois mukavuusalueelta. Sen hengessä päätin tehdä pidemmän iltalenkin.  Ensin vaan käppäilin mutta päädyin sitten jostain mielijohteesta kuitenkin hölkkäämään,  Enkä enää osannut lopettaa. Pysähdyin kertaalleen komentamaan pari pikkutenavaa pois lampaita pelottelemasta (ja kello siis yhdentoista kieppeillä yöllä, kävi mielessä missä niiden vanhemmat oli.. ) ja koira tietysti koitti välillä ehdotella merkkailutaukoa, mutta päädyin hölkkäämään ajallisesti varmaan pidempään kuin aiemmin. Sääriin sattui alussa ja päkiässä alkoi tuntumaan vihlontaa mutta ajattelin että tän lenkin nyt teen ja sit otan juhannuksen yli rauhallisemmin.

Kaloreita paloi sykemittarin mukaan liki 800 joten sekin kertoo lenkin hikisyydestä.

Tänä aamuna sitten hyppäsin pitkästä aikaa vaakalle (semmoisen  löytyy taas taloudesta miehen ansiosta, omanihan heitin muutossa menemään) ja kyllähän se mukava on aloittaa juhannus alle 80 kokoisena! 

Hitaasti - mutta varmasti

Kävin pitkästä aikaa puntarilla. -600g.  Eihän se tässä ajassa tosiaan ole paljon,  mutta se on alaspäin. Ja uskon että jahka toukokuussa tulee kehonkoostumusmtilaus niin se kertoo sitten mukavista muutoksista.

Mutta en oikein hahmota omaa kokoa ni.  Ostin alennuksesta farkut kokoa 42 ja ajattelin että jahka saa ne sopimaan niin se on hyvä boosti taas jatkoon.  Mutta ne sujahtikin jalkaan heti, ja päivän käytön jälkeen on suorastaan suuret. Olen siis aika paljon pienempi kuin kuvittelen. Olisin ottanut uudet mitat mutta olen kadottanut mittanauhani..  joten jää vielä tälläerää. Mutta nyt alkaa ne seiskalla alkavat lukemat häämöttää jo aika liki :)

-20 kg

Aikas hurjaa, olen nyt pudottanut itsestäni 20 kiloa! Ja uskallan melkein sanoa että suurin osa on ollut rasvaa, vaikken silloin painavimmillani kehonkoostumusmittauksessa käynytkään. Ruokavalio toimii hienosti, tykkään tälläisestä maltillisesta tahdista, ei stressaa tavoitteet ja niistä jääminen kun tietää jo valmiiksi että tahti on hidas, ja samalla karisee se into hypätä sillä vaa'alla kokoajan kun haluaa kuitenkin kerralla nähdä vähän isompia muutoksia.

Viime torstaina katselin salilla peilistä että kyynärpäät ei lähde leviämään, ja huomasin että mullahan on vyötärö. Ja on tuo mahanahkakin vähän kiinteytynyt, vaikka luulenkin että tuohon keisarileikkausarpien päälle jää tuo "röllykkä", mutta ompahan sitten pienempi :D

Syöminen on helppoa ja nautittavaa, ja lueskeltuani tuota Patrik Borgin blogia jota mainostin aiemmin, totean että olen myös melko salliva syöjä. Multa ei mikään ole sinänsä kiellettyä, vaan voin ottaa jos oikeasti haluan. Yleensä vaan päätän olla haluamatta.

Nyt kyykkäämään kyykkyhaasteen 55 kyykkyä, ei vielä pitäs tuntua oikein missään tuommoisen määrän, jalkoja treenatessa teen tangon kanssa enemmän. En pääsekään nyt aamusta salille kun tyttäret ovat flunssaisia enkä vie heitä hoitoon. Onneksi koulu alkaa vasta puoliltapäivin niin sinne ehdin sitten kuitenkin kun tytöt menee isälleen.

mittanauha kertoo enemmän kuin vaaka

Olen aina välillä koittanut ottaa mittoja, lähinnä nyt vyötärönympäryksen, lantion ja reiden, joskus myös pohkeenympäryksen, ihan sen takia että kun koitan vähän vähemmän rampata vaa'alla ja joskus se vaaka pysyy samoissa lukemissa viikko tolkulla (ei tosin tänään, -1 kg) niin mittanauha voikin kertoa yllättäviä juttuja. Tänään otin mitat lähinnä siksi etten tänävuonna ole vielä mittaillut, ja nyt kun on uusi ruokavalio niin saa sitten sen muutosten vertailua varten ns. lähtöarvot. Painan nyt saman verran kuin ennen joulua, grammalleen. Mutta vyötäröni on 2 cm kapeampi. Mutta lantio oli se suuri yllättäjä, se on pienentynyt joulun lukemista 5 senttiä! Olen kyllä huomannutkin housuissa pientä löysyyttä, mutta olin silti aikas yllättynyt.

Yhteensä olen projektin alusta karistanu hurjat 60 senttiä! Joista puolet vyötäröltä. Ei ollenkaan pöllömpää. Kilo kun putoaa niin olen kevyempi kuin 4 vuoteen ja pudottanut yhteensä 20 kiloa.
Olen luvannut itselleni silloin käynnin kampaajalla, leikkaus ja väri, miten ihanaa! Saatan tosin sen verran huijata että käyn kampaajalla ensi viikolla vaikka paino nyt putoaisi vähäsen vähemmän kuin sen kilon, koska olemme miehen kanssa menossa risteilemään kuun vaihteessa, haluan sinne uudet hiukset.

Sovimme myös että sitten kun 80 kg menee rikki niin mennään leffaan ja ulos syömään. Se ei ole repsu kun se on etukäteen sovittu juttu, ja onhan se nyt sitten kiva juhlistaa sinne seiskytluvulle pääsyä :)

Viikko takana ja elämä edessä :)

Nyt olen viikon popsinut ruokaohjelmani mukaisesti, ja aamulla vaaka näytti 1,5 kiloa vähemmän :) en valita ollenkaan, hommahan toimii! Tuntuu että saan syödä ihan kokoajan, syödä ja juosta vessassa. Innolla eteenpäin, mukavaa kun ei tarvi olla nälkäinen eikä ole ollenkaan sellainen olo että luopuisin jostain. Kyllä näin voi elää, helposti. Seuraavaan välitavoitteeseen on nyt 3 kiloa matkaa, sitten pääsee taas kampaajalle. Alkaa ollakin hiukset siinä kunnossa että motivoi tuo kampaajalle pääsykin... Laihdutusta en ole ajatellut, hyvä minä. Olen syönyt liian hyvin ja ollut liian kiireinen ajatellakseni olevani lahdutuskuurilla. Olen vihdoin päässyt siitä ajattelutavasta eroon. Ainakin toistaiseksi.

Viikonloppuna sain taas viettää aikaa miehen kanssa, syötiin oikein, käytiin kävelyllä koirien kanssa ja vietettiin aikaa lasten kanssa. Laatuviikonloppu, etten sanoisi. Keskusteltiin paljon myös koulussa heränneistä ajatuksista. Mies tietää näistä asioista niin paljon että meillä oli oikein mielenkiintoisia keskusteluita, ja koulu kuitenkin paljon ohjaa mun valintoja myös tulevaisuudessa, joten tottahan miestä kiinnostaa mitä ajatuksia mulla sen suhteen on. Vaikuttaa häneenkin.

Kaveri kyseli tuossa että siis mitä sä oikeen syöt, lupasin kuvata sille päivän ateriat. Kun vaan muistaisi. Ehkä huomenna, laitan ne sitten toki tänne blogiin näytille.

Tänään kirjauduin myös yliopiston oppimisympäristöön, avoimen kautta opiskelen 3 opintopisteen laajuisen Ravitsemus ja liikunta kurssin. Varmasti saan paljon lisää tärkeää tietoa. Koulussakin on ravitsemuksen kurssi tulossa, mutta liikaa tietoa ei voi saada, ja ravitsemus on kuitenkin aihe josta toivoo saavansa mahdollisimman paljon tietoa, koska uskomuksia ja ajatuksia on yhtäpaljon kuin ihmisiä, ja haluan oppia poimimaan ne jotka käy parhaiten mun järkeen.

4. viikko -3,5 kg

No HUHHUH! Tiesin että menkkojen loppumisen takia voi tulla vähän isompi pudotus, mutta 3,5 kiloa???? Kävin puntarilla kolme kertaa kun en meinannut uskoa silmiäni. Myönnetään että kun näläntunne on pienentynyt on annoksetkin pienentyneet, niinkuin niiden laihduttajalla kuuluukin, mutta silti tuo 3,5 kiloa tuntuu aivan hurjalta.Eilisaamuna pudotus oli reilun kilon luokkaa, että keho on sitten viimeyönä käynyt isoilla kierroksilla...

Ensimmäinen tavoite -5 kiloa on kirkkaasti saavutettu, ja palkintoni lunastin jo perjantai aamuna. Oli vähän ennakkoon mutta näköjään ei tarvi murehtia siitä että entäs jos se ei rikukaan nyt... Kävin siis kampaajalla, ja leikkautin ylikasvaneen lyhyen tykkani taas muotoon. Paljon paremman näköinen ja tuntuinen on nyt.

Eikun kohti seuraavaa tavoitetta :)

Tänään otan uudet vertailukuvat. En usko että muutos viidenkilon välein juurikaan näkyy, mutta on sitten kiva kun on itselle kuvat matkan varrelta.