Nyt oli kyllä niin ihana, rentouttava ja rakkaudentäyteinen viikonloppu, ettei paremmasta väliä. Lapset kaikki muissa menoissa, joten saatiin viettää koko viikonloppu aivan kahden. Hyvää ruokaa, vähän juomaa, saunomista, kävelyjä auringossa, rentoa ja kiireetöntä yhteistä aikaa. Teki kyllä psyykelle aivan valtavan hyvää. Kädet ja selkä kipeänä torstain treeneistä, mutta se on sitä hyvää kipua. Tietääpähän että treeni on mennyt perille...
Olen valtavan onnellinen. Ja onnekas. Pitkä tie on tähän kuljettu, mutta juuri nyt elän hyvin valoisaa aikaa.
sunnuntai 15. maaliskuuta 2015
torstai 12. maaliskuuta 2015
perusvoimaa hakemassa
Miten voi olla että koulussa joka päivä on vaan niin kiinnostava! Tänään jatkui anatomia ja valmennus, ja sitten iltapäivällä mentiin salille. Jalat aika tulessa jo valmiiksi, tää viikko on ollut reisille aika rääkki. Onneksi kyykkyhaasteesta on tänään vapaa, joten jalkareeniksi jäi jalkaprässi ja pakara/takareisi laite. Niiden lisäksi tehtiin sitten olkapäitä ja selkää. Ohjeeksi sain opelta että 3 sarjaa, ja toistoja 6-8, ja ei haittaa jos vikassa sarjassa painoa on niin paljon että jää keskenkin... no, ihan siinä en onnistunut, on vielä vähän itsellä hakusessa että paljonko voin painoa missäkin laitteessa käyttää, kun harrastustaustaa ei paljoa ole ja koululla teen vapailla painoilla.
No, muuta kummempaa mainittavaa ei ole, mutta jalkaprässissä päädyin tekemään sitten 5 sarjaa, kun halusin kokeilla että koska se paino oikeasti olisi sitten sellainen että ei enää liiku. 130 kiloa oli kohtuu vakuuttavan kuuloinen määrä tämän amatöörin korvaan, mutta olisi ehkä saanut olla vikalla sarjalla jopa 150 kg. Ensi kerralla sitten...
No olihan sekin toisaalta mukavaa että sain kannustettua luokkakaverin voittamaan kävelymaton pelkonsa. Kokeili ensimmäistä kertaa elämässään, eikä se nyt huonosti mennyt.
Työkkäristä tuli hyviä uutisia, saan vaihtaa linjaa :) Eli musta erittäin todennäköisesti tulee sitten Personal Trainer. Okei, en näe itseäni tekemässä kovinkaan paljon varsinaisia PTn töitä, en halua nimittäin alkaa yrittäjäksi, eikä kokemuspohja ole riittävän vahva muutenkaan vielä ihan kaikille asiakkaille. Mutta uskon että tulen jonkun verran niitäkin tekemään, sekä sitten mahdollisesti tulevien opintojen ohessa osapäiväisesti jotain jumppaa vetää tms. Olen erittäin tyytyväinen tähän, kerrankin työkkäri on mun kanssa samaa mieltä.
No, muuta kummempaa mainittavaa ei ole, mutta jalkaprässissä päädyin tekemään sitten 5 sarjaa, kun halusin kokeilla että koska se paino oikeasti olisi sitten sellainen että ei enää liiku. 130 kiloa oli kohtuu vakuuttavan kuuloinen määrä tämän amatöörin korvaan, mutta olisi ehkä saanut olla vikalla sarjalla jopa 150 kg. Ensi kerralla sitten...
No olihan sekin toisaalta mukavaa että sain kannustettua luokkakaverin voittamaan kävelymaton pelkonsa. Kokeili ensimmäistä kertaa elämässään, eikä se nyt huonosti mennyt.
Työkkäristä tuli hyviä uutisia, saan vaihtaa linjaa :) Eli musta erittäin todennäköisesti tulee sitten Personal Trainer. Okei, en näe itseäni tekemässä kovinkaan paljon varsinaisia PTn töitä, en halua nimittäin alkaa yrittäjäksi, eikä kokemuspohja ole riittävän vahva muutenkaan vielä ihan kaikille asiakkaille. Mutta uskon että tulen jonkun verran niitäkin tekemään, sekä sitten mahdollisesti tulevien opintojen ohessa osapäiväisesti jotain jumppaa vetää tms. Olen erittäin tyytyväinen tähän, kerrankin työkkäri on mun kanssa samaa mieltä.
keskiviikko 11. maaliskuuta 2015
Tänään olen kiitollinen
Mun elämä on nykyään niin toisenlaista kuin vaikka vuosi sitten, tai kaksi vuotta sitten, että en ole oikein sitä edes pystynyt käsittämään.
Vertailun vuoksi päivä silloin, ja päivä nyt
Ennen, eräs päivä joka melko tyypillinen silloin, poimittu vähän muokaten ja turhaa lätinää pois jättäen vanhasta päiväkirjasta
7.00 herätys. Vaikea herätä. Ei meinaa jaksaa. Pohdin josko kuitenkin jäisi kotiin nukkumaan. Päätän kuitenkin nousta ja mennä kouluun (kaupallisia opintoja). Käytän koiran äkkiä pissalla korttelin ympäri.
7.45 vien lapset hoitoon. Olen ärtyisä. Pääsen kouluun ja saan kahvia. Juoruan koulukavereiden kanssa, nauretaan, on ihan kivaa olla koulussa. Tunnilla vaan joutuu olemaan hiljaa ja yrittää keskittyä. Tylsää.
11.00 lounas. tyypillinen koululounas. Kuivaa salaattia, suolaista kastiketta ja perunaa. Lisää kahvia.
16.00 pääsen koulusta, haen lapset. Väsyttää. Käydään kaupassa ja lapset kiukuttelee. Sorrun ostamaan karkkia. Suututtaa. Päästään kotiin ja koira on tyhjentänyt roskiksen lattialle. Ottaa lievästi sanottuna päähän. Poikaa on taas kiusattu koulussa. Voimaton olo. Käytän koiran äkkiä pissalla korttelin ympäri.
18.00 vihdoin sain lapsille ruoan pöytään. En syö itse. Ei ole nälkä.
Ilta menee sohvalla telkun ääressä tai lasten kanssa jotain puuhaten. Ei kuitenkaan mitään aktiivista. Korkeintaan käydään läheisellä leikkipaikalla. Koira mukana että se saisi edes vähän liikuntaa. Mutta se tarkottaa että joudun itse odottamaan leikkipaikan reunalla koiran kanssa kun lapset leikkii.
20.30 lasten iltapala. Sorrun viimeistään nyt syömään yli tarpeen. Ja mielellään jotain missä on sokeria.
21.00 lapset nukkuu. Käytän vielä koiran äkkiä pissalla korttelin ympäri. Katson loppuillan telkkua. teen ehkä jotain koulutehtäviä.
23.30 menen nukkumaan, nukun huonosti.
Nyt, päivä tänään
5.55 herään ennen kelloa. Herätys olisi ollut 6.00. Nousen, ja ihmettelen hetken käsivarsiani, jotka on sileät ja kiinteät. Mihin ne allit on kadonneet? Käytän koiran ulkona ja nautin aamusta. Laitan kahvin tulemaan, teen aamupalan. Mysliä, nam. Käväsen pikaisesti suihkussa. Herättelen lapset, puetaan päälle ja laitan pojan aamupalan valmiiksi.
7.25 lähdetään tyttöjen kanssa hoitoon. Jätän tytöt hoitoon, suukotan ja halaan oikein kunnolla ja muistutan että iskä hakee tänään. Menevät isälleen yöksi.
Ajelen kouluun, hoilaan radion mukana.
8.50 aamunavaus koulussa. Aiheena rakkaus. Ikävä miestä. Olen onnekas että olen löytänyt ihmisen joka on niin hyvä mulle. Johon voin luottaa täysin ja joka on mulle hyväksi. Joka rakastaa ja jota voin rakastaa.
9.00 Liikkuvuusharjotteet. Käydään venyttelyn, veryttelyn ja loppuveryttelyn periaatteita. Harjoitellaan käytännössä toiminnallista veryttelyä.
11.00 ruoka. Ihanaa tuoretta salaattia, kanakastiketta ja riisiä. Kahvi.
12.00 Pallojumppa ja lyhyt hikitreeni siellä mukana. Lihakset huutaa hoosiannaa kun kyykkyhaasteen ja maanantain salitreenin jäljiltä ne on jo valmiiksi kipeät ja nyt tehdään 7*15 kyykkyä niin nopeasti kuin pystyy. Kuolen. Mutta ah miten ihanaa tuskaa.
13.30 Sykeohjattua harjoittelua. Kävelyä ja hölkkää aerobisissa sykerajoissa. Ihanaa kun aurinko paistaa. Jaksan hölkätä. Olo on mahtava.
14.45 Välipalaksi banaani, kiire uimahallille. mutta viestiä miehelle. Ikävä. Onneksi nähdään jo huomenna.
15.30 Harjoitusasikkaan alkukartoitus. Keskustelua, tavoitteista ja taustoista.
16.45 kotona, koira hihnaan ja takaisin ulos. 45 minsaa reipasta kävelyä.
18.00 ruokaa itselle ja pojalle. Likat isällään. Syödään yhdessä. Jutellaan päivän tapahtumista. Ei kiusaamista, tänäänkään. Matematiikan pistokokeesta 9/10 ja enkun kokeesta 8 1/2. Poika täyttää tiskikoneen, mä pistän pyykit koneeseen.
19.00 telkusta tulee hurja painonpudotus, tai mikä sen nimi onkaan. Itken koska laihduttajan mies on tehnyt itsemurhan ja leski syyttää siitä itseään. Osuu ehkä liian lähelle. Pyyhin silmät ja kiitän hiljaa luojaa että en joudu pelkäämään että joutuisin kokemaan sen uudelleen. Juha ei ikinä tekisi sitä mulle. Katson lopun ohjelmaa puolella silmällä samalla kun mietin harjoitusasiakkaan tulevaa treeniä. Ohjelma vaihtuu superdietiksi, ja vaihdan ravitsemustieteen tehtäviin.
21.00 Syödään pojan kanssa iltapalaa. Mä istahdan kirjottelemaan blogia, ja tajuan miten hienoa on että sain tehtyä tämän muutoksen nyt. Nyt kun olen vielä terve. Olen niin onnekas ja onnellinen. Tänään käytän vielä koiran ulkona ja sitten nukkumaan. Viimeistään yhdeltätoista.
Olen niin onnellinen siitä että oon tässä nyt. Ja siitä miltä tuleva nyt näyttää. Lapset saa paljon paremman mallin tulevaan, olen onnellisempi, energisempi ja kaikinpuolin reippaampi. Uskallan haastaa itseni. Uskallan ja uskon itseeni. Siihen että voin saavuttaa ne asiat jotka haluan saavuttaa. Tiedän että se vaatii töitä. Mutta pystyn siihen. Olen löytänyt oman juttuni. Sen mitä haluan oikeasti tehdä. Se mitä polkua pitkin sinne kuljetaan on vielä vähän avoinna. Mutta tänään olen kiitollinen kaikesta.
Vertailun vuoksi päivä silloin, ja päivä nyt
Ennen, eräs päivä joka melko tyypillinen silloin, poimittu vähän muokaten ja turhaa lätinää pois jättäen vanhasta päiväkirjasta
7.00 herätys. Vaikea herätä. Ei meinaa jaksaa. Pohdin josko kuitenkin jäisi kotiin nukkumaan. Päätän kuitenkin nousta ja mennä kouluun (kaupallisia opintoja). Käytän koiran äkkiä pissalla korttelin ympäri.
7.45 vien lapset hoitoon. Olen ärtyisä. Pääsen kouluun ja saan kahvia. Juoruan koulukavereiden kanssa, nauretaan, on ihan kivaa olla koulussa. Tunnilla vaan joutuu olemaan hiljaa ja yrittää keskittyä. Tylsää.
11.00 lounas. tyypillinen koululounas. Kuivaa salaattia, suolaista kastiketta ja perunaa. Lisää kahvia.
16.00 pääsen koulusta, haen lapset. Väsyttää. Käydään kaupassa ja lapset kiukuttelee. Sorrun ostamaan karkkia. Suututtaa. Päästään kotiin ja koira on tyhjentänyt roskiksen lattialle. Ottaa lievästi sanottuna päähän. Poikaa on taas kiusattu koulussa. Voimaton olo. Käytän koiran äkkiä pissalla korttelin ympäri.
18.00 vihdoin sain lapsille ruoan pöytään. En syö itse. Ei ole nälkä.
Ilta menee sohvalla telkun ääressä tai lasten kanssa jotain puuhaten. Ei kuitenkaan mitään aktiivista. Korkeintaan käydään läheisellä leikkipaikalla. Koira mukana että se saisi edes vähän liikuntaa. Mutta se tarkottaa että joudun itse odottamaan leikkipaikan reunalla koiran kanssa kun lapset leikkii.
20.30 lasten iltapala. Sorrun viimeistään nyt syömään yli tarpeen. Ja mielellään jotain missä on sokeria.
21.00 lapset nukkuu. Käytän vielä koiran äkkiä pissalla korttelin ympäri. Katson loppuillan telkkua. teen ehkä jotain koulutehtäviä.
23.30 menen nukkumaan, nukun huonosti.
Nyt, päivä tänään
5.55 herään ennen kelloa. Herätys olisi ollut 6.00. Nousen, ja ihmettelen hetken käsivarsiani, jotka on sileät ja kiinteät. Mihin ne allit on kadonneet? Käytän koiran ulkona ja nautin aamusta. Laitan kahvin tulemaan, teen aamupalan. Mysliä, nam. Käväsen pikaisesti suihkussa. Herättelen lapset, puetaan päälle ja laitan pojan aamupalan valmiiksi.
7.25 lähdetään tyttöjen kanssa hoitoon. Jätän tytöt hoitoon, suukotan ja halaan oikein kunnolla ja muistutan että iskä hakee tänään. Menevät isälleen yöksi.
Ajelen kouluun, hoilaan radion mukana.
8.50 aamunavaus koulussa. Aiheena rakkaus. Ikävä miestä. Olen onnekas että olen löytänyt ihmisen joka on niin hyvä mulle. Johon voin luottaa täysin ja joka on mulle hyväksi. Joka rakastaa ja jota voin rakastaa.
9.00 Liikkuvuusharjotteet. Käydään venyttelyn, veryttelyn ja loppuveryttelyn periaatteita. Harjoitellaan käytännössä toiminnallista veryttelyä.
11.00 ruoka. Ihanaa tuoretta salaattia, kanakastiketta ja riisiä. Kahvi.
12.00 Pallojumppa ja lyhyt hikitreeni siellä mukana. Lihakset huutaa hoosiannaa kun kyykkyhaasteen ja maanantain salitreenin jäljiltä ne on jo valmiiksi kipeät ja nyt tehdään 7*15 kyykkyä niin nopeasti kuin pystyy. Kuolen. Mutta ah miten ihanaa tuskaa.
13.30 Sykeohjattua harjoittelua. Kävelyä ja hölkkää aerobisissa sykerajoissa. Ihanaa kun aurinko paistaa. Jaksan hölkätä. Olo on mahtava.
14.45 Välipalaksi banaani, kiire uimahallille. mutta viestiä miehelle. Ikävä. Onneksi nähdään jo huomenna.
15.30 Harjoitusasikkaan alkukartoitus. Keskustelua, tavoitteista ja taustoista.
16.45 kotona, koira hihnaan ja takaisin ulos. 45 minsaa reipasta kävelyä.
18.00 ruokaa itselle ja pojalle. Likat isällään. Syödään yhdessä. Jutellaan päivän tapahtumista. Ei kiusaamista, tänäänkään. Matematiikan pistokokeesta 9/10 ja enkun kokeesta 8 1/2. Poika täyttää tiskikoneen, mä pistän pyykit koneeseen.
19.00 telkusta tulee hurja painonpudotus, tai mikä sen nimi onkaan. Itken koska laihduttajan mies on tehnyt itsemurhan ja leski syyttää siitä itseään. Osuu ehkä liian lähelle. Pyyhin silmät ja kiitän hiljaa luojaa että en joudu pelkäämään että joutuisin kokemaan sen uudelleen. Juha ei ikinä tekisi sitä mulle. Katson lopun ohjelmaa puolella silmällä samalla kun mietin harjoitusasiakkaan tulevaa treeniä. Ohjelma vaihtuu superdietiksi, ja vaihdan ravitsemustieteen tehtäviin.
21.00 Syödään pojan kanssa iltapalaa. Mä istahdan kirjottelemaan blogia, ja tajuan miten hienoa on että sain tehtyä tämän muutoksen nyt. Nyt kun olen vielä terve. Olen niin onnekas ja onnellinen. Tänään käytän vielä koiran ulkona ja sitten nukkumaan. Viimeistään yhdeltätoista.
Olen niin onnellinen siitä että oon tässä nyt. Ja siitä miltä tuleva nyt näyttää. Lapset saa paljon paremman mallin tulevaan, olen onnellisempi, energisempi ja kaikinpuolin reippaampi. Uskallan haastaa itseni. Uskallan ja uskon itseeni. Siihen että voin saavuttaa ne asiat jotka haluan saavuttaa. Tiedän että se vaatii töitä. Mutta pystyn siihen. Olen löytänyt oman juttuni. Sen mitä haluan oikeasti tehdä. Se mitä polkua pitkin sinne kuljetaan on vielä vähän avoinna. Mutta tänään olen kiitollinen kaikesta.
tiistai 10. maaliskuuta 2015
Superkivaa liikkumista
Oli taas tosi kiva koulupäivä. Anatomiaa aamu, sitten valmennuksen perusteita. On muuten tuo ihmisten valmentaminen hyvin liki hevosten valmentamista :D Hassu huomio, joka siis pohjaa mun vanhoihin hevostenvalmentajan ammattitutkintoon tähtääviin opintoihin. Mutta tottahan se on, nopeutta, voimaa ja kestävyyttä treenataan samoin periaattein, oli asiakkaalla sitten kaksi tai neljä jalkaa.
Ja iltapäivällä liikuntaa. Meidän liikuntatunnit on semmosia suunnilleen 90 minuutin pätkiä, joskus voi mennä pidempään joskus harvoin vähemmän aikaa. Tänään oltiin painisalilla ja tehtiin kaikkea hauskaa vähän leikkimielistäkin, mutta kyllä siinäkin tuli kuuma ja eilisen salitreenin jäljiltä kipeät ojentajat ja kyljet sai vähän lisätreeniä. Parin kanssa leikkimielistä painiakin tuli kokeiltua, ja se oli kyllä tosi kivaa. Sitten liikuttiin salin poikki milloin milläkin tyylillä, pyörimällä, rapukävelyä, varpaisillaan, kääpiökävelyllä, askelkyykyillä etuperin ja takaperin... En edes muista kaikkia mitä ope laittoi meidät tekemään. Kaikkein hankalinta oli maata selällään, kädet ja jalat ylhäällä, ja olisi pitänyt liikkua sivuttain nostamalla peppua ja hartioita vuorotellen. Oli muuten valtavan rankkaa. Sitten oli vielä 10 liikkeen kuntopiiri, venyttelyt ja kotiin. En tiedä millä sykkeillä tuolla tein, mutta tein kaiken täysiä ja hiki valui. Liikunta ei välttämättä ole kaunista, mutta kivaa se kyllä on!
Tämän illan haasteena on vielä 90 kyykkyä (liikuntatunnilla tein kyykkyjä jo pois alta) ja sitten alkaa vielä tuo vatsalihashaastekin. Huh huh, kyl nyt vatsat saa huomiota kun liikuntatunnillakin ne jo poltteli..
Ja iltapäivällä liikuntaa. Meidän liikuntatunnit on semmosia suunnilleen 90 minuutin pätkiä, joskus voi mennä pidempään joskus harvoin vähemmän aikaa. Tänään oltiin painisalilla ja tehtiin kaikkea hauskaa vähän leikkimielistäkin, mutta kyllä siinäkin tuli kuuma ja eilisen salitreenin jäljiltä kipeät ojentajat ja kyljet sai vähän lisätreeniä. Parin kanssa leikkimielistä painiakin tuli kokeiltua, ja se oli kyllä tosi kivaa. Sitten liikuttiin salin poikki milloin milläkin tyylillä, pyörimällä, rapukävelyä, varpaisillaan, kääpiökävelyllä, askelkyykyillä etuperin ja takaperin... En edes muista kaikkia mitä ope laittoi meidät tekemään. Kaikkein hankalinta oli maata selällään, kädet ja jalat ylhäällä, ja olisi pitänyt liikkua sivuttain nostamalla peppua ja hartioita vuorotellen. Oli muuten valtavan rankkaa. Sitten oli vielä 10 liikkeen kuntopiiri, venyttelyt ja kotiin. En tiedä millä sykkeillä tuolla tein, mutta tein kaiken täysiä ja hiki valui. Liikunta ei välttämättä ole kaunista, mutta kivaa se kyllä on!
Tämän illan haasteena on vielä 90 kyykkyä (liikuntatunnilla tein kyykkyjä jo pois alta) ja sitten alkaa vielä tuo vatsalihashaastekin. Huh huh, kyl nyt vatsat saa huomiota kun liikuntatunnillakin ne jo poltteli..
maanantai 9. maaliskuuta 2015
opittua käytäntöön ja ihan tosi kiva salitreeni!
Koulu alkoi reippaasti ohjatulla kuntosalitreenillä hierojien kanssa. PT:t oli vapaalla aamun, mutta mun maanantaihin kuuluu muutenkin salilla hikoilu erittäin olennaisesti, joten päätin mennä mukaan. Ja oli kyllä hyvä päätös, treeni oli pääosin tuttu edelliseltä kerralta kun oltiin tuolla isommalla salilla, joten pääsin tekemisessä heti alusta hyvään vauhtiin. Hierojat ei tuolla salilla olleet vielä käyneet, joten heille osa liikkeistä ja laitteista oli vieraita. Idea oli liikkua pisteestä toiseen parettain, 4*12 toistoa ja palautus sen aikaa kun pari tekee omaa sarjaansa. Mä päädyin tosin lopulta tekemään yksin, koska meitä oli pariton määrä. Ei haitannut mua yhtään, sehän oli helpompaa ja sai keskittyä kunnolla siihen omaan tekemiseen. Oli kyllä taas niin kivaa! Se kammottava smith-laitekin oli jo tällä toisella kerralla tutumpi eikä tuntunut niin ilkeältä nojata siihen kyykätessä. Sai laittaa painoakin tankoon. (Hurjat 13,5 kg, mutta kuitenkin :D ) Koska tein yksin olin usein nopeampi kuin mun edellä liikkuva pari, ja päädyin sitten tekemään odotellessa kyykkyhaasteen kyykkyjä. En vaan tajunnut että kyykkään vielä sen tangonkin kanssa, joten tulipa sitten kyykkyjä yhteensä semmoinen 118 kpl. Tuntui kyllä treeni mukavasti jaloissa.
Meidän ryhmä oli myös saanut kuntosalin käyttäjiltä positiivista palautetta siitä että opiskelijat on kohteliaita, käyttäytyy hyvin ja ovat tulleet tosissaan treenaamaan. Aika kiva kuulla :)
Sain myös ensimmäisen harjoitusasiakkaani! Jihuu! Tietenkään en voi blogissa käsitellä asiaa niin että asiakas olisi tunnistettavissa mitenkään, enkä haluaisikaan, mutta on kyllä todella innostavaa päästä soveltamaan kaikkea oppimaani (ja mitä tässä nyt tullaan vielä opiskelemaan) käytäntöön. Ensimmäinen tapaaminen on sovittuna ja sitten alkukartoituksen jälkeen pääsen suunnittelemaan ohjelmaa asiakkaalle seuraavaksi 6 viikoksi.
Ope myös kannusti mua tekemään itselle ohjelman katsottuaan läpi mun esimerkkiohjelmat. Sanoi että teoriatiedon taso on hyvä, nyt pitää saada itselle kokemusta siitä miltä erilaiset ohjelmat tuntuu.
Mitä tulee linjan vaihtamiseen tuohon Personal Trainer linjalle ihan virallisestikin, odottelen edelleen tietoa työvoimatoimistosta. Saas nähdä...
Painosta ei ole hajuakaan! Ja se jos mikä on positiivisen vapauttava tunne :) Kun ei tarvi välittää. Syön oikein ja liikun, joten paino kyllä laskee. Aikanaan.
Meidän ryhmä oli myös saanut kuntosalin käyttäjiltä positiivista palautetta siitä että opiskelijat on kohteliaita, käyttäytyy hyvin ja ovat tulleet tosissaan treenaamaan. Aika kiva kuulla :)
Sain myös ensimmäisen harjoitusasiakkaani! Jihuu! Tietenkään en voi blogissa käsitellä asiaa niin että asiakas olisi tunnistettavissa mitenkään, enkä haluaisikaan, mutta on kyllä todella innostavaa päästä soveltamaan kaikkea oppimaani (ja mitä tässä nyt tullaan vielä opiskelemaan) käytäntöön. Ensimmäinen tapaaminen on sovittuna ja sitten alkukartoituksen jälkeen pääsen suunnittelemaan ohjelmaa asiakkaalle seuraavaksi 6 viikoksi.
Ope myös kannusti mua tekemään itselle ohjelman katsottuaan läpi mun esimerkkiohjelmat. Sanoi että teoriatiedon taso on hyvä, nyt pitää saada itselle kokemusta siitä miltä erilaiset ohjelmat tuntuu.
Mitä tulee linjan vaihtamiseen tuohon Personal Trainer linjalle ihan virallisestikin, odottelen edelleen tietoa työvoimatoimistosta. Saas nähdä...
Painosta ei ole hajuakaan! Ja se jos mikä on positiivisen vapauttava tunne :) Kun ei tarvi välittää. Syön oikein ja liikun, joten paino kyllä laskee. Aikanaan.
sunnuntai 8. maaliskuuta 2015
Oho, meinas kyykyt unohtuu :D
Ihan unohdin osallistuneeni kyykkyhaasteeseen :D Nopea tarkastus osoitti että olin 155 kyykkyä jäljessä, joten päätin ujuttaa ne iltajumpan sekaan. Alkulämmittelyt tein kun lapset oli menossa nukkumaan, joten hammaspesulta tulleet tyttäret halusivat kanssa osallistua. Näin se liikunnan ilo tarttuu, leviää ja siirtyy lapsille, kyllä kannattaa vaan liikkua kotona niin lapsetkin osallistuu!
Haarahyppelyiden jälkeen patistin likat sänkyyn, tein lyhyesti kahvakuulan kanssa kotijumppaa, ja jahka kunnolla lämpenin aloin tekemään rästiin menneitä kyykkyjä. Suurimman osan tein ihan peruskyykkynä, mutta tein 25 askelkyykkyä eteen ja 25 askelkyykkyä taakse, kahvakuulan kanssa sumokyykky+pystysoutu yhdistelmää ja aivan viimeiseksi kymmenen syväkyykkyä. Olen erityisen onnellinen siitä että nykyään askelkyykyissä olen paljon tasapainoisempi kuin vuoden alussa, on vaivattomampaa kyykätä kun ei huoju kokoajan. Ja nuo syväkyykyt, niihin en pystynyt ollenkaan vuoden alussa. Nyt pääsen jo alas. Mahtavaa huomata näitä edistymisiä, vaikkei ne isoja asioita olisikaan. Tottahan tuo 155 kyykkyä jo alkoi vähän lihaksissa tuntumaan, jalkoja tärisytti mukavasti lopussa. Niin pitääkin!
Nyt on mukava mennä nukkumaan kun ei ole enää semmoinen olo että on jäänyt jotain tekemättä.
Haarahyppelyiden jälkeen patistin likat sänkyyn, tein lyhyesti kahvakuulan kanssa kotijumppaa, ja jahka kunnolla lämpenin aloin tekemään rästiin menneitä kyykkyjä. Suurimman osan tein ihan peruskyykkynä, mutta tein 25 askelkyykkyä eteen ja 25 askelkyykkyä taakse, kahvakuulan kanssa sumokyykky+pystysoutu yhdistelmää ja aivan viimeiseksi kymmenen syväkyykkyä. Olen erityisen onnellinen siitä että nykyään askelkyykyissä olen paljon tasapainoisempi kuin vuoden alussa, on vaivattomampaa kyykätä kun ei huoju kokoajan. Ja nuo syväkyykyt, niihin en pystynyt ollenkaan vuoden alussa. Nyt pääsen jo alas. Mahtavaa huomata näitä edistymisiä, vaikkei ne isoja asioita olisikaan. Tottahan tuo 155 kyykkyä jo alkoi vähän lihaksissa tuntumaan, jalkoja tärisytti mukavasti lopussa. Niin pitääkin!
Nyt on mukava mennä nukkumaan kun ei ole enää semmoinen olo että on jäänyt jotain tekemättä.
kiirettä pidelly?
Olipa taas mukava viikonloppu.
Tää viikko on mennyt liikuntojen kannalta aika tosi rauhallisissa merkeissä, lähinnä kevyttä lenkkeilyä, siivoamista ja löhöilyä, joka sekin näissä määrin on melkein oma lajinsa... Niin ja aivot on joutuneet kyllä hommiin, kouluhommia on ollut molemmista opinahjoista, kuntosaliohjelmien värkkäilyä esimerkkitapauksille ja itselle ja lisäksi olen selvitellyt miten ja mistä saan kadonneet lukion päättötodistukset. En välttämättä mistään. OH, SHIT. Selvittelen vielä... Ylioppilaslautakunnasta saa toki ylioppilastodistuksen, mutta lukion päättäri onkin asia erikseen, kun ylioppilaaksi kirjoitin joskus dinosaurusten aikaan. Lukiosta sanottiin että kaupungin arkistosta ja kaupungin arkistosta sanottiin että lukiosta... No, saapa nähdä saako sitä sitten enää mistään. Tämän lisäksi tai oikeastaan takia, hain myös jo nyt yhteen oppilaitokseen aikuiskoulutukseen, eli ohi yhteishaun. Soveltuvuuskoe on 23.3.
Ensi viikolla sit tsempataan liikuntojen suhteen, koulu alkaa huomenna kuntosalilla, joten pääsen ohjatusti salille.
Nuorin lapseni täyttää tiistaina viisi. Viisi! Miten nopeasti aika meneekään. Tein kakun neidille jo lauantaina kun kummitäti ja mies lapsineen tuli käymään joten juhlittiin omalla porukalla jo nyt. Itse otin kakkua lusikallisen, koska halusin tietää miltä se maistuu. Ihan ok, ei onneksi niin hyvää että olisin enemmän kaivannut. Muutama fazerin sininen tuli syötyä. Ei mitään morkkista tai pelkoa ruokavalion kaatumisesta. Tämä salliva syöminen oikeasti on aika hieno juttu.
Tää viikko on mennyt liikuntojen kannalta aika tosi rauhallisissa merkeissä, lähinnä kevyttä lenkkeilyä, siivoamista ja löhöilyä, joka sekin näissä määrin on melkein oma lajinsa... Niin ja aivot on joutuneet kyllä hommiin, kouluhommia on ollut molemmista opinahjoista, kuntosaliohjelmien värkkäilyä esimerkkitapauksille ja itselle ja lisäksi olen selvitellyt miten ja mistä saan kadonneet lukion päättötodistukset. En välttämättä mistään. OH, SHIT. Selvittelen vielä... Ylioppilaslautakunnasta saa toki ylioppilastodistuksen, mutta lukion päättäri onkin asia erikseen, kun ylioppilaaksi kirjoitin joskus dinosaurusten aikaan. Lukiosta sanottiin että kaupungin arkistosta ja kaupungin arkistosta sanottiin että lukiosta... No, saapa nähdä saako sitä sitten enää mistään. Tämän lisäksi tai oikeastaan takia, hain myös jo nyt yhteen oppilaitokseen aikuiskoulutukseen, eli ohi yhteishaun. Soveltuvuuskoe on 23.3.
Ensi viikolla sit tsempataan liikuntojen suhteen, koulu alkaa huomenna kuntosalilla, joten pääsen ohjatusti salille.
Nuorin lapseni täyttää tiistaina viisi. Viisi! Miten nopeasti aika meneekään. Tein kakun neidille jo lauantaina kun kummitäti ja mies lapsineen tuli käymään joten juhlittiin omalla porukalla jo nyt. Itse otin kakkua lusikallisen, koska halusin tietää miltä se maistuu. Ihan ok, ei onneksi niin hyvää että olisin enemmän kaivannut. Muutama fazerin sininen tuli syötyä. Ei mitään morkkista tai pelkoa ruokavalion kaatumisesta. Tämä salliva syöminen oikeasti on aika hieno juttu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)