vanha keino on parempi kuin pussillinen uusia?

Se on kuulkaa rakkaat lukijat päivä kolme menossa syksyn ryhtiliikettä, ja olo on aikas hieno. On se vaan jännä miten paljon hyvä ravinto ja ruokarytmi tekee ihmiselle, olo on paljon pirteämpi, heräsin vartin ennen kelloa ja ruokakin maistuu paremmalta. Liikunta rullaa, tein eilen kaksi ennätystäni, toisen heti aamulla kun kävin viideltä aamulenkillä pimeässä pakkasessa (ei ole aamulenkit olleet aiemmin yhtään mun juttu) ja sitten illalla kun kävin juoksemassa 2 km lenkin ja sain keskinopeudeksi yli 9 km/h. Se on paljon enemmän kuin olisin voinut kuvitella edes viime keväänä, saati sitten aiemmin. Enkä ollut edes mitenkään erityisen kuollut lenkin jälkeen, se alkaa 10 km/h tommosella lyhyemmällä matkalla olla aika liki... Jee :)

En edes enää tunnista sitä ihmistä joka olin ennen tämän projektini alkua. Yli satakiloinen, väsynyt, ja vaikka olen aina kuvitellut olevani ihan onnellinen ja tyytyväinen itseeni, niin se on kyllä ollut puoliksi itsepetosta ja puoliksi kuviteltua.. Nyt kun on todella hyvä olla omassa nahassaan, huomaa eron entiseen. Olin masentunut ja aloitekyvytön. En välittänyt oikein mistään. En jaksanut liikkua juuri ollenkaan ja päivät oli mössöä. Ulospäin olin iloinen ja positiivinen. Enkä mä myönnä vieläkään sitä miten hankalaa elämä oli. Mutta kyllä mä olen tosi kiitollinen ja onnellinen etten ole siinä tilassa enää. Ja ketä mä siitä saan kiittää? Ihan kuulkaa itseäni. Kukaan muu ei voi muutosta aiheuttaa, kyllä se ihan itsestä pitää lähteä. Toki apua on tukijoukoista ja motivaatiota tuo omat lapset ja esimerkki jota niille haluaa näyttää ja haluaa tarjota niille terveet eväät elämään, mutta muutos, se on täysin itsestä kiinni. Ja kuka vaan pystyy siihen. Ihan oikeasti. Ei se vaadi teräksen lujaa selkärankaa, eikä hillitöntä itsekuria. Se vaatii halua, oivalluksia ja anteeksiantoa. Ymmärrystä siitä että tie on pitkä eikä takapakki kaada maailmaa. Sit vaan jatketaan taas. Ja taas. Ja taas. Ja taas. Ei ole kyse siitä että pitää onnistua kerran täydellisesti, vaan monta monta monta kertaa ihan ok:sti.