Tänään meillä oli sitten se viimeinen tapaaminen, jotenkin kovin haikeaa, vaikka samalla olen tyytyväinen että koulu pikkuhiljaa alkaa lähetä loppuaan. Tulee valtavan tyytyväinen olo kun saa näitä projekteja valmiiksi, vaikka toisaalta olisikin voinut vielä jatkaa. Sain asiakkaalta pienen lahjan, se oli niin ihana että melkein tuli tippa linssiin. Oivaltava ja hauska, ja samalla niin mieltä lämmittävä.
Voi että, tuli melkein itku.
Itku meinasi tulla myös tänään koulussa, kun tehtiin sykeohjattuatreeniä pareittain. Ensin lämmittelyksi reilun 3 km lenkki pururadalla sauvakävellen, ja sitten vaatimattomasti mäkivetoina 4 kertaa sotkanrinne ylös.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti