Jäi tuo päivittäinen päivittäminen kun lapset tuli kotiin. On niitä kyllä ollutkin niin valtava ikävä.
Omat syömiset on pysyneet hyvin kuosissa ja uskon että paino tippuu, olo on hyvä ja jotenkin se oma peilikuva näyttää entistäkin paremmalta. Tuntuu että kasvot on kaventuneet nyt jo, ja iho on parempi. Varmaankin kasvoista on lähtenyt joku hiilareiden aiheuttaman pöhötys.
Lapset ei kommentoineet mitenkään munakas aamupalaa, sen verran olen aina ollut karppi sydämeltäni jos en aina tavoiltani, että mun taloudessa aamumunakas on tutumpi kuin aamupuuro. Sokerihiirinä noi söisi mieluiten jotain kammottavia muroja, joita mummo oli laittanut mukaan, mutta mä en näe että miten sokeriset murot voisi olla hyvä alku päivälle. Saivat pienet kupilliset jälkkäriksi syötyään ensin oikeaa ruokaa.
Nyt kohta alkaakin sitten melkoiset kiireet, pakata pitäisi kovaa vauhtia ja muutto lähenee. Muuttoaikakin pitäisi lyödä lukkoon ja sopia muutoauto, kärry ja kantoapu. Jännää aikaa! Onneksi aloitin karppauksen jo aiemmin, nyt on pirteä olo tehdä muuttoakin, eikä tarvi miettiä syömisiä kun alkaa tulla jo selkärangasta että mitä voi syödä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti